Media ja lastensuojelun leimasin

Arman Alizad nosti viime viikolla keskusteluun tärkeän näkökulman lastensuojeluun Täällä pohjantähden alla -ohjelmassa. Lastensuojelun tehtävä on auttaa ja tukea, jopa pelastaa ja suojella, mutta lastensuojelun maine toimii tätä tehtävää vastaan. Lastensuojelu pyrkii estämään syrjäytymistä, mutta lastensuojelun asiakkaan leima johtaa syrjintään. Ohjelmassa nuoret kertoivat, miten laitosnuoren leima aiheuttaa ikäviä tilanteita esimerkiksi vaatekaupassa tai kavereiden vanhempien kanssa. […]

Arman Alizad nosti viime viikolla keskusteluun tärkeän näkökulman lastensuojeluun Täällä pohjantähden alla -ohjelmassa. Lastensuojelun tehtävä on auttaa ja tukea, jopa pelastaa ja suojella, mutta lastensuojelun maine toimii tätä tehtävää vastaan. Lastensuojelu pyrkii estämään syrjäytymistä, mutta lastensuojelun asiakkaan leima johtaa syrjintään. Ohjelmassa nuoret kertoivat, miten laitosnuoren leima aiheuttaa ikäviä tilanteita esimerkiksi vaatekaupassa tai kavereiden vanhempien kanssa.

”Pelko ja häpeä pahentaa monen perheen jo valmiiksi vaikeaa elämää,” Arman Alizad tiivistää.

Suomalaisen lastensuojelun alkuaikoina lastensuojelun asiakkaat oli tapana jakaa pahantapaisiin ja suojelua tarvitseviin lapsiin. Tämä jako elää ihmisten mielissä edelleen, vaikka lastensuojelussa on jo vuosikymmeniä ymmärretty, että lapsen oireilun tavasta riippumatta kyse on samoista ilmiöistä ja lapsen avun tarpeesta. Viime keskiviikkona A-studiossa haastateltu entinen lastensuojelun asiakas Toni totesi, että kukaan ei ole menetetty tapaus. Kaikille tulee antaa mahdollisuus. Silti moni lastensuojelun entinen asiakas joutuu koko elämänsä vaikenemaan omasta lapsuudestaan.

Sillä on väliä, miten me lastensuojelusta puhumme.

Haluamme nyt kiinnittää huomiota median valtaan tässä asiassa. Media luo ja ylläpitää mielikuvia. Median tehtävä on toimia vallan vahtikoirana ja siksi on tärkeää, että mediassa puhutaan sosiaalihuollosta ja lastensuojelusta.  Viranomaistoiminnasta tulee kertoa ja sitä täytyy voida kritisoida. Mutta medialla ei ole mitään syytä leimata lastensuojelun asiakkaita.

”Yhdessä koululuokassa on keskimäärin yksi lastensuojelutapaus.”

”Muita alle 15-vuotiaille rikoksentekijöille mahdollisesti koituvia seuraamuksia ovat esimerkiksi huostaanotto ja poliisiasiain tietojärjestelmään jäävä merkintä.”

”Yli 10 000 suomalaista lasta joutui viime vuonna elämään huostaanotettuna.”

Nämä ovat esimerkkejä tämän talven lehtijutuista ja peräisin isoista medioista. Miltä tuntuisi olla lastensuojelutapaus? Miltä tuntuisi kuulla joutuneensa huostaan, jos itse kokee päässeensä sinne? Miltä tuntuisi kertoa asuneensa lastenkodissa, jos kuulijan oletus on, että sinne joutuvat lastensuojelutapaukset jonkun asian seuraamuksena? Lastensuojelun entiset ja nykyiset asiakkaat kertovat, että pahalta.

Entä jos oletus olisi, että lapsi on saanut lastensuojelusta apua vaikeaan elämäntilanteeseen?

Haastamme kaikki Suomen mediatoimijat ja toimittajat kiinnittämään huomiota sanavalintoihinsa lastensuojelusta puhuttaessa ja kirjoitettaessa. Me toimimme mielellämme sparraajina, joten saa ottaa yhteyttä!

Sonja Perttula
sonja.perttula(at)lskl.fi
twitter.com/SonjaElla
Lastensuojelun Keskusliitto

Minna Kallio
minna.kallio(at)osallisuudenaika.fi
twitter.com/Osallisuudena
Osallisuuden aika ry