Kuritusväkivalta kielletty jo vuodesta 1984:
Kuritus on lapseen kohdistuvaa väkivaltaa
Lastensuojelun Keskusliitto selvitti lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan historiaa ja sitä, miten asenteet ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana lailla kieltämisen jälkeen.
Aiemmin kotikasvatusta leimasivat ankaruus, kuri, ehdoton auktoriteetti ja häpeällä kasvattaminen.
”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.”
”Koivuniemen herra, korvapuustit ja luunapit…”
”Hyvä mieleen muistuu, paha ei mielestä lähe.”
Ajankuvaa kuritusväkivallan kieltämisen aikaan
Lasten kurittaminen on ollut hyvin pitkään osa kasvatuskulttuuriamme ja aina vuoteen 1982 asti lapsen huoltoa ohjasi vuodelta 1898 peräisin olevan holhouslaki. Tämän lain mukaan lapsi oli ”kasvatettava jumalanpelkoon, hyviin avuihin ja siveyteen, niin myös taivutettava sellaisiin harjoituksiin ja toimiin kuin sen sääty, tila ja taipumukset vaativat”. Viime kädessä huoltajalla oli oikeus toteuttaa tahtonsa myös väkivalloin. (Toivonen ja Pollari 2021.)
Kuritusväkivalta kiellettiin ensimmäisen kerran Suomessa 1984 lapsenhuoltolaissa. Lain säätämistä edelsi laaja kansalaiskeskustelu ja mielipiteet jakautuivat voimakkaasti siitä, tulisiko kuritus hyväksyä vai ei. Kurituksen käyttöä perusteltiin vielä silloin tällöin raamatunlausein. Noin puolet kansalaisista piti mielipidetiedusteluissa ruumiillisen kurituksen käyttöä hyväksyttävänä. Keskustelussa lasten ruumiillisesta kurituksesta kiinnitettiin huomiota sen kielteisiin psyykkisiin seurauksiin lapselle. Korostettiin sitä, että väkivalta lisää lapsen ahdistuneisuutta, levottomuutta ja aggressiivista häiriökäyttäytymistä. (Sariola 2014.)
1980-luvulla kuritusväkivaltaan suhtauduttiin kuitenkin ikään kuin yhtenä mahdollisena vaihtoehtona, jonka hyvistä ja huonoista puolista käytiin väittelyä. Tuolloin ei keskustelussa vielä ollut juurikaan noussut esiin lapsen oikeuksien näkökulma. Ajatus siitä, että lapsille kuuluisivat samat oikeudet yhteiskunnan takaamaan suojaan pahoinpitelyä vastaan kuin aikuisillekin, ei ollut vielä lyönyt itseään läpi. (Sariola 2014.)
Keskustelussa korostettiin usein sitä, että lain ensisijaisena tarkoituksena ei ole vanhempien rankaiseminen, vaan kasvatusasenteisiin vaikuttaminen ja yhteiskunnan kannan esille tuominen. Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ei olekaan säädetty mitään sanktioita vanhemmille, jotka kurittavat lapsiaan. Ajatuksena kuitenkin oli se, että rangaistukset pahoinpitelystä annetaan rikoslain pahoinpitelypykälien perusteella. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010.)
Artikkeli jatkuu noston jälkeen.
Vuonna 1981 kysyttiin:
Pitäisikö kuritusväkivalta kieltää Suomessa?
60 %
Suurin osa suomalaisista kannatti lakia, jolla kiellettäisiin kuritusväkivalta.
72 %
Suurin osa lakia kannattaneista oli 15-24-vuotiaita.
33 %
Kolmasosa ei kannattanut kuritusväkivaltaa kieltävää lakia.
Aihetta myös käsiteltiin erittäin laajasti. Lastensuojelun Keskusliitossa laskettiin, että vuoden aikana lapsiin kohdistuvaa kotiväkivaltaa käsiteltiin 250 lehtijutussa. Julkisessa keskustelussa huomiota kiinnitettiin kurittamisen psykologisiin ja fyysisiin haittoihin.
Kuritusväkivaltaa myös puolusteltiin – sekä uskonnollisilla syillä että sillä, että se on tehokas ja nopea tapa vaikuttaa lapseen.
1980-luvulla suomalaiset kuitenkin heräsivät ymmärtämään, että se, mitä oli pidetty kasvatuksena, olikin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Keskusliiton toimistoon virtasi puhelinsoittoja, joissa pyydettiin neuvoja lasten kasvatukseen ja kysyttiin suhtautumisesta ruumiilliseen kurittamiseen.
Artikkeli jatkuu videon ja kuvan jälkeen.
Hyvä kasvaa – mielipiteitä 1966–2019
Katso yltä tai YouTubesta Mielipiteitä kuritusväkivallasta ennen ja vuonna 2019 -video. Videossa on käytetty apuna Ylen Elävää arkistoa (yle.fi). Hyvä kasvaa oli vuonna 2019 järjestetty kannustavan kasvatuksen kampanja. Kampanjan takana olivat Lastensuojelun Keskusliitto, Väestöliitto, Ensi- ja turvakotien liitto sekä Meidän Perhe -lehti.
Älä lyö lasta!
Älä lyö lasta! -kampanjan (Lastensuojelun Keskusliitto, lääkintöhallitus ja sosiaalihallitus) iskulause näkyi vuonna 1981 ulkomainonnassa ja pylvästauluissa ympäri maan, suurimpien kaupunkien julkisen liikenteen linja-autojen kyljissä sekä Helsingin rautatieasemalla tavarankuljetuskärryissä. Keskusliitto kampanjoi ja vaikutti aktiivisesti lapsen koskemattomuuden ja uuden lain puolesta myös muilla foorumeilla, ja kun lakiehdotus jätettiin eduskunnalle joulukuussa 1982, siihen sisältyi lapsen ruumiillista kuritusta ja muuta loukkaavaa kohtelua koskeva kielto. (Paavilainen 2012.)
Kohti ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä
Vuoden 1983 lapsenhuoltolain valmistelussa keskeisiksi asioiksi nousivat myönteisten kasvatusasenteiden edistäminen ja kuritusväkivallan kieltäminen (Toivonen ja Pollari 2021).
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain (3.4.1983/361) mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (1989) mukaan lapsen tulee kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä.
Kuritusväkivallan kieltäminen lailla
Suomi oli Ruotsin jälkeen toinen maa maailmassa, joka kielsi kuritusväkivallan. Yhdistyneet kansakunnat asetti vuonna 2009 tavoitteeksi kieltää lasten ruumiillisen kurituksen kaikkialla maailmassa. Kuritusväkivalta on kokonaan kielletty kaikkiaan 67 valtiossa (End Corporal Punishment), kun valtioita on YK:n mukaan maailmassa kaikkiaan 193.
Viimeisimpinä maina kuritusväkivalta on kielletty Laosissa, Tadzhikistanissa, Mauritiuksella ja Sambiassa. Edelleenkään monissa suurissa valtioissa kuritusväkivalta ei ole kokonaan kiellettyä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kuritusväkivalta on edelleen sallittua kotona (End Corporal Punishment).
Lain säätämisellä on suuri merkitys kuritusväkivallan käyttöön. Euroopassa tehdyssä vertailussa käy ilmi, että maissa, joissa kuritusväkivalta on kielletty lailla, 14 prosenttia vanhemmista kertoi käyttäneensä kuritusväkivaltaa. Maissa, joissa ei ollut voimassa lakisääteistä kieltoa, mutta kuritusväkivallan haitallisuudesta oli koulutettu ja tiedotettu, edelleen 50 prosenttia vanhemmista vastasi käyttäneensä kuritusväkivaltaa. (Bussman ym. 2011.)
Artikkeli jatkuu infograafin jälkeen.
Asenteiden muutos ei tapahdu itsestään
Pelkkä lain muutos ei ollut riittävää, vaan se on vaatinut isoja kuritusväkivaltaa koskevia kampanjoita ja työtä väkivallattoman lapsuuden eteen.
2000 -luvulla Älä lyö lasta! Olen lyömätön! ja Kasvatuspuntari olivat usean lapsi- ja perhejärjestön laajoja kampanjoita, joilla tehtiin näkyväksi kasvatuksellisia käytäntöjä. Niiden tavoitteena oli ehkäistä kuritusväkivaltaa.
Vielä 2000-luvun alussa kuritusväkivallan hyväksyi lähes kolmasosa, kun vuonna 2021 enää 14 %
Suomalaisten kasvatusasenteita ja kuritusväkivallan käyttöä on seurattu pitkään
Suomessa on seurattu lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan ja siihen liittyvien asenteiden kehitystä ehkä kattavammin kuin missään muualla maailmassa.
Kuritusväkivaltaa koskevia asenteita selvitti ensimmäisen kerran Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos vuonna 1981. Lastensuojelun Keskusliitto oli samana vuonna järjestänyt sosiaalihallituksen ja lääkintöhallituksen kanssa Älä lyö lasta -kampanjan. Sen jälkeen kysely uusittiin vuonna 1985.
Lastensuojelun Keskusliitto aloitti kyselyiden toteuttamisen uudelleen 2000-luvulla tarkoituksenaan seurata suunnitteilla olleen ja sittemmin vuosina 2006–2007 toteutetun uuden Älä lyö lasta -kampanjan vaikutuksia. Tämän jälkeen kysely on uusittu useamman kerran, ja viimeisimmät toteutettiin ja julkaistiin vuosina 2012, 2014, 2017 ja 2021.
Asenteet ovat muuttuneet kielteisemmiksi
Vuonna 1981 vielä lähes puolet suomalaisista oli sitä mieltä, että lapsen ruumiillinen kuritus on hyväksyttävää ainakin poikkeustapauksissa (infogram.com). Vuonna 2012 näin ajatteli 17 prosenttia ja vuonna 2021 enää 14 prosenttia vastanneista.
Asenteet kurittamista kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi, mutta muutos on ollut verrattain hidasta. Vuonna 2006, kun kuritusväkivalta oli ollut kiellettyä lailla jo yli kaksi vuosikymmentä, edelleen lähes kolmannes hyväksyi fyysisen kurittamisen.
Lain toteutumisen tueksi on tarvittu myös aktiivista tiedottamista. Euroopan eri maissa tehdyssä vertailussa tulee ilmi, että paras tulos saavutetaan, kun kuritusväkivalta on kielletty lailla ja sen haitallisuudesta on tiedotettu aktiivisesti. (Bussman ym. 2011.)
Artikkeli jatkuu infograafin jälkeen.
Lasten ruumiillinen kuritus (ruumiillinen rankaiseminen) on ainakin poikkeustapauksissa hyväksyttävä kasvatuskeino
miehet ja naiset:
Miesten ja naisten välillä on eroa
1981:
52 % / 44 %
Vuonna 1981 miehistä 52 % ja naisista 44 % oli sitä mieltä, että lapsen ruumiillinen kuritus on ainakin poikkeustapauksissa hyväksyttävää.
2021:
22 % / 7 %
Vuonna 2021 näin ajatteli miehistä 22 % ja naisista 7 %.
2004:
45 % / 23 %
Suurimmillaan miesten ja naisten välinen ero oli vuoden 2004 kyselyssä: silloin miehistä kurituksen hyväksyi vielä 45 %, kun naisista hyväksyjiä oli enää 23 %.
Lapsiperheet suhtautuvat kuritusväkivaltaan kielteisimmin
Eri talouksien suhtautumisessa kuritusväkivaltaan on ollut vuosien varrella eroa. Lapsiperheet ovat suhtautuneet fyysiseen kurittamiseen kielteisimmin ja yksinäistaloudet sallivammin.
Lapsiperheet ovat kautta linjan suhtautuneet kuritusväkivaltaan muita kielteisemmin, mutta vuosien varrella erot ovat kaventuneet. Vielä vuonna 2012 yksinäistalouksissa jopa 20 prosenttia ja lapsettomista pareista 23 prosenttia hyväksyi lapsen fyysisen kurittamisen, kun lapsiperheissä sen hyväksyi vain 11 prosenttia.
Vuonna 2021 hyväksyntä oli lapsiperheissä samaa tasoa, ja yksinäistalouksista ja lapsettomistakin sen hyväksyi enää 15 prosenttia.
Artikkeli jatkuu infograafin jälkeen.
Kuritusväkivallan muotoihin suhtaudutaan eri tavoin
Sillä on merkitystä, minkä ajatellaan olevan kuritusväkivaltaa. Seurantakyselyssä kuritusväkivallan hyväksymistä on siksi kysytty eri tavoin ja tarkentavin kysymyksin.
Jäähypenkki, lapselle huutaminen ja lapsen tukistaminen tai luunapin antaminen ovat hyväksyttävämpiä kuin ruumiillisella kurituksella uhkaaminen tai lievän tai kohtuullisen väkivallan käyttö. Tämä kertoo osittain siitä, että edellä olevien ei aina mielletä olevan kuritusväkivaltaa.
Vuonna 2012 lapsen tukistamisen ja luunapin antamisen hyväksyi vielä 40 %, kun vuonna 2021 näin ajatteli 23 % vastaajista. Tämä on kuitenkin edelleen lähes neljäsosa vastaajista, kun samaan aikaan ruumiillisen kurittamisen hyväksyi vuonna 2021 enää 14 % vastaajista.
Kovemmin käsin –selvityksen (Paasivirta 2021) tuloksien perusteella korostui tarve lisätä tietoisuutta kuritusväkivallasta, sen eri muodoista ja merkityssisällöistä.
Henkinen väkivalta on myös kuritusväkivaltaa
Tutkimustiedon pohjalta tiedetään henkisen väkivallan olevan lapselle vähintään yhtä haitallista kuin fyysisen väkivallan (esim. Laajasalo ym. 2019).
Vuonna 2017 tehdyssä suomalaisten kasvatusasenteita ja kuritusväkivallan käyttöä koskevassa selvityksessä (ks. Hyvärinen 2017) kysyttiin ensimmäisen kerran, kuinka haitallisina suomalaiset pitävät lasten kehitykselle erilaisia fyysisen ja henkisen väkivallan muotoja sekä kasvatuskeinoja. Tämä heijastanee myös asenteita, sillä mitä haitallisemmaksi lapselle jokin asia arvioidaan, sitä vähemmän se oletettavasti hyväksytään.
Selvityksessä kävi ilmi, että suomalaisten mielestä lapseen kohdistuva henkinen kuritusväkivalta oli haitallisempaa kuin fyysinen väkivalta. Lähes kaikki vastaajat pitivät lapselle haitallisena, että vanhempi nälvii tai vähättelee lasta tai pelottelee satuttamisella tai hylkäämisellä. Lapsen huomiotta jättämistä ja ruumiillisella kurituksella uhkailua pidettiin lähes yhtä haitallisena kuin piiskaamista, joka on yksi ankarimmista ruumiillisen kuritusväkivallan muodoista. Asenteet tukistamista kohtaan näyttäytyivät tämänkin kysymyksen osalta lievempinä. (Hyvärinen 2017.)
Vuoden 2021 selvityksessä (Paasivirta 2021) suomalaisten asenteissa oli tapahtunut muutos kielteisempään suuntaan. Suomalaiset pitivät järjestään kaikkia kuritusväkivallan muotoja vähemmän haitallisina kuin vuonna 2017. Kaikkein suurin muutos oli lapsen ruumiillisella kurituksella uhkaaminen, jota pidettiin 12 % vähemmän haitallisena.
Artikkeli jatkuu infograafin jälkeen.
Paluu lapsuuteen:
Omissa lapsuuden kokemuksissa vanhempiensa kuritusväkivallasta ei ole tapahtunut suurta muutosta
74 %
74 % oli kokenut tukistamista omassa lapsuudessaan.
53 %
53 % oli kokemuksia luunapeista.
37%
37 % oli kokenut piiskaamista.
Omat lapsuuden kokemukset vaikuttavat asenteisiin
Vanhemmilta kysyttiin Hyvä kasvaa -selvityksessä (Paasivirta ym. 2019) heidän omista kielteisistä kasvatuskokemuksistaan. Kyselyyn vastanneista jopa 83 prosentilla oli kielteisiä kasvatuskokemuksia omasta lapsuudestaan.
Kuritusväkivaltaselvitysten seurannassa käy ilmi, että luku on pysynyt hyvin pitkään samana. Yli 60 prosenttia suomalaisista on kokenut ruumiillista kuritusta lapsuudessaan omien vanhempiensa taholta.
Väkivaltakokemuksilla on todettu olevan lapseen sekä välittömiä että välillisiä vaikutuksia. Väkivaltaa kokeneen lapsen tasapainoinen kehitys voi vaikeutua ja hän saattaa altistua psykosomaattisille ja psyykkisille sairauksille. Alttius käytösongelmiin, sopeutumattomuuteen ja aggressiivisuuteen kasvaa. Keskittymis- ja oppimisvaikeudet ovat tavallisia väkivallasta kärsivän lapsen oireita. Ongelmat saattavat ilmaantua vasta vuosien kuluttua tapahtuneesta ja väkivaltaa kokenut saattaa alkaa käyttäytyä myös itse väkivaltaisesti. (esim. MLL.)
Hyvä kasvaa -kyselyssä (Paasivirta ym. 2019) vanhemmat kuvasivat monipuolisesti, miltä kasvatuksessa käytetty väkivalta oli heistä tuntunut. Väkivalta koettiin suurimmaksi osaksi ahdistavana, pelottavana ja traumaattisena. Sen ajateltiin olevan väärin, eikä siitä koettu seuraavan mitään hyvää.
Lapsuuden aikaisilla haitallisilla kokemuksilla on pitkäaikaisia ja kokonaisvaltaisia vaikutuksia aikuisuuteen asti (esim. Felliti 1998). Kuritusväkivaltaselvitysten seurannassa on käynyt ilmi selvästi, että eniten asenteisiin ja omaan käyttäytymiseen vaikuttaa juuri oma kuritustausta. Vastaajat, joilla oli omakohtaisia lapsuuden kokemuksia kurittamisesta, suhtautuivat kuritusväkivaltaan hyväksyvämmin ja käyttivät kuritusväkivaltaa enemmän kuin vastaajat, joilla ei ollut omia kokemuksia kuritetuksi tulemisesta. (ks. Paasivirta 2021.)
Artikkeli jatkuu nostojen jälkeen.
lapsuuden kokemukset:
Oletko kokenut ruumiillista kuritusta lapsuudessasi omien vanhempiesi taholta?
1978:
69 %
Vuonna 1978 vastanneista 69 % oli kokenut ruumiillista kuritusta vahemmiltaan.
2006:
64 %
Vuonna 2006 vastaava luku oli vastanneista 64 %.
2021:
62 %
Vielä vuonna 2021 vastaajista 62 % kertoi kokemuksistaan vanhempiensa ruumiillisesta kurituksesta.
Miltä kurittaminen tuntui sinusta lapsena?
Kuritusväkivallan käyttö on edelleen yleistä
Vuonna 2006 vanhemmista 45 % kertoi käyttäneensä tukistamista ja 7 % piiskaamista omien lastensa kasvatuksessa.
Vuonna 2021 vanhemmista 22 % kertoi käyttäneensä tukistamista ja 1 % piiskaamista omien lastensa kasvatuksessa.
Vuonna 2021 vanhemmista 44 % kertoi käyttäneensä jotain kuritusväkivallan muotoa.
Kuritusväkivallan käyttöä on seurattu vuodesta 2006 lähtien ja se on kokonaisuudessaan selvästi seuranta-aikana vähentynyt. Esimerkiksi piiskaamista ei kerro enää vuonna 2021 käyttäneensä juuri kukaan. Tukistaminen ja sormille näpäyttäminen ovat vähentyneet selvästi.
Samanlainen trendin muutos ei kuitenkaan ole näkyvissä yhdessä henkisen väkivallan muodossa. Väkivallalla uhkailu on lisääntynyt vuodesta 2006 vuoteen 2021 jonkin verran: 4 prosenttiyksikköä.
Huolestuttava tulos tuli ilmi myös vuoden 2021 selvityksessä (Paasivirta 2021), jossa lähes kolmannes vastaajista kertoi tarttuneensa kovakouraisesti kiinni tai retuuttaneensa kovakouraisesti lastaan.
Artikkeli jatkuu infograafin jälkeen.
Yhteenveto:
Miksi sallimme edelleen lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa?
Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan hyväksyvämmin.
Vuonna 2021 vastaajista 14 % ajatteli, että on ainakin poikkeustapauksissa hyväksyttävää, että vanhemmat käyttävät lapsiinsa lievää tai kohtuullista väkivaltaa.
Vuonna 2006 sama kysymys esitettiin parisuhteesta. Vain 1 % oli samaa mieltä, että on hyväksyttävää ratkoa parisuhteessa esiintyviä ristiriitoja ainakin jossakin tilanteissa kohtuullista väkivaltaa käyttäen.
Historiallisessa tarkastelussa lapsiin kohdistuva väkivalta on vähentynyt ja suomalaisten asenteet ovat vuosien varrella muuttuneet kielteisemmiksi kuritusväkivaltaa kohtaan.
Valitettavasti kuritusväkivalta on kuitenkin edelleen liian yleistä. Maailmanlaajuisesti lähes 300 miljoonaa 2-4 vuotiasta lasta kokee säännöllisesti kuritusväkivaltaa (Unicef 2021). Suomessakin, jossa kuritusväkivalta on ollut kiellettyä kohta 40 vuoden ajan, moni lapsi kokee edelleen niin fyysistä kuin henkistä väkivaltaa. Vuoden 2021 kouluterveyskyselyssä 4.-5. luokkalaisista lapsista 15 % kertoi kokeneensa vanhempien taholta fyysistä väkivaltaa viimeisimmän vuoden aikana ja 25 % henkistä väkivaltaa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021).
Kurittavien ja kielteisten kasvatustapojen tilalla vanhemmilla on onneksi käytössään monia kannustavia keinoja. Hyvä kasvaa -kyselyssä (Paasivirta ym. 2019) vanhemmista 90 % vastasi käyttäneensä lapsen kasvatuksessa hellää kosketusta, silittelyä ja sylissä ja lähellä pitämistä. 87 % vanhemmista vastasi käyttäneensä kannustavaa puhetta ja palautetta sekä vahvuuksien tukemista.
Kannustava kasvatus lisää lasten kykyä tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Myötäelävä suhtautuminen toisiin on rokote, jota tarvitaan kuritusta, lasten kaltoinkohtelua ja väkivaltaa vastaan. Kun vanhemmat oppivat uudenlaisen tavan olla vuorovaikutuksessa lastensa kanssa, se vahvistaa heidän suhdettaan ja lisää lapsen turvallisuutta. Kannustava kasvatus mahdollistaa sukupolvien välisten kaltoinkohtelun ketjujen katkaisun ja toisaalta lämpimät suhteet sukupolvien välillä. (Muukkonen 2021.)
Tekijät:
Teksti: Annukka Paasivirta
Infograafit: Katri Koivunen
Toteutus: Auli Laine
Videot: Pexels
Kuvat: Pexels, Pixabay ja Unsplash
Lähteet:
P.S. Kasvata kannustaen!
Tutustu kannustavan kasvatuksen kokemuksiin ja oppeihin Lastensuojelun Keskusliiton Hyvä kasvaa -selvityksessä. Lue lisää myös suomalaisten kasvatusasenteista ja kuritusväkivallan käytöstä vuonna 2021 tehdystä Kovemmin käsin -selvityksestä.
Lisätietoa:
Annukka Paasivirta
Johtaja, ohjelma- ja vaikuttamistyö
040 647 2515