Lapsen oikeudet lasten silmin 2024

Lasten käsitys lasten tilanteesta Suomessa on synkentynyt

10–17-vuotiaiden lasten ja nuorten ajatukset lasten tilanteesta Suomessa ovat muuttuneet selvästi aiempaa kielteisemmiksi. Enää 55 % lapsista ja nuorista pitää lasten tilannetta hyvänä, kun vielä vuonna 2017 sitä piti hyvänä suurin osa (71 %) ja vuonna 2021 vielä 68 %. Ikäryhmien välillä ei ole suuria eroja, joskin vanhimmat vastaajat näkivät tilanteen hiukan muita kielteisemmin ja en osaa sanoa -vastausten määrä oli suurin nuorimmissa ikäryhmissä.

Muutos aiempiin vuosiin verrattuna on merkittävä, ja se tulee ottaa vakavasti. Tulos on hyvin samansuuntainen muiden tutkimusten ja selvitysten kanssa. Turun yliopiston tutkimuksen (2024, utu.fi) perusteella nuorten, etenkin tyttöjen, ahdistusoireet ovat nousseet merkittävästi. Nuorilla on aiempaa enemmän vaikeuksia mm. tunnetilojen hallinnassa, keskittymisessä, käyttäytymisessä ja muiden kanssa toimeen tulemisessa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksen (2024, pdf) perusteella lapset kokevat maailman aiempaa turvattomammaksi. Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni -kyselyn (2024, pelastakaalapset.fi) mukaan lasten ja nuorten hyvinvointi jakautuu entistä voimakkaammin hyvin ja huonosti voiviin, ja erityisesti pienituloisissa perheissä lapset voivat huonosti. Myös Nuorisobarometrin (2023, pdf) perusteella 15–29-vuotiaiden tyytyväisyydessä elämäänsä on tapahtunut laskua.

Ilmastonmuutos huolettaa eniten

Lapsilta ja nuorilta kysyttiin näkemyksiä heidän toimintaympäristöään koskevista muutosilmiöistä. Kysytyt muutosilmiöt olivat kansainvälistyminen, digitalisaatio, kaupungistuminen, talouden korostuminen päätöksenteossa, ilmaston/ympäristön muutokset, epätasa-arvoisuuden lisääntyminen, väestön ikääntyminen ja monikulttuurisuus. Muutosilmiöt ovat samoja kuin vuosien 2017 ja 2021 kyselyissä, joten esimerkiksi pandemioita tai sodan uhkaa ei patteristossa ollut mukana. Muista tutkimuksista tiedetään kuitenkin, että nuorten ahdistusoireilulla on vahva yhteys näiden ulkoisten uhkien läsnäoloon (Turun yliopisto, 2024, utu.fi).

Tässä kyselyssä mukana olleista muutosilmiöistä lapset ja nuoret näkivät eniten mahdollisuutena monikulttuurisuuden (51 %), digitalisaation (44 %) ja kansainvälistymisen (35 %). Erityisesti pojat pitivät kuitenkin kasvavassa määrin kansainvälistymistä myös uhkana. Kun vielä vuonna 2017 40 % pojista piti kansainvälistymistä mahdollisuutena ja 23 % uhkana, piti sitä nyt mahdollisuutena 31 % ja uhkana 27 %.

Selvästi eniten uhkana pidettiin ilmastonmuutosta (61 %). Myös epätasa-arvoisuus (46 %) sekä talouden korostuminen päätöksenteossa (34 %) nähdään uhkina lasten tilanteelle. Muut tuoreet selvitykset antavat samansuuntaisia tuloksia. Euroopanlaajuiseen Europe Kids Want -kyselyyn (pdf) vastanneista lapsista 70 % oli huolissaan tai erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta ja 69 % mielestä poliitikot eivät tee tarpeeksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Nuorisobarometrin (pdf) mukaan epävarmuutta ja turvattomuutta aiheuttavat ilmastonmuutoksen (58 %) lisäksi hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (58 %), nuorten syrjäytyminen (57 %), rasistinen väkivalta (40 %) sekä suomalaisten eriarvoistuminen (40 %).

Kysyttyjen muutosilmiöiden ulkopuolelta vastaajat arvioivat lasten asemaan vaikuttavan muun muassa ulkonäköpaineiden, kiusaamisen, rasismin, maahanmuuton, harrastusmahdollisuuksien puutteen sekä sosiaalisen median asettamat paineet. Eniten uhkia toimintaympäristössään yleensäkin näkivät kyselyn vanhimmat ikäryhmät eli 15–17-vuotiaat.

Pojat, tytöt ja muut

Lasten ja nuorten välillä on isoja sukupuolikohtaisia eroja. Pojista 64 % näkee lasten tilanteen hyvänä, tytöistä 50 % ja muista vain 34 %. “Muut” pitää tässä sisällään sekä ne, jotka ilmoittivat sukupuolekseen “muu” (2 % kaikista vastaajista) että ne, jotka eivät halunneet ilmoittaa sukupuoltaan (4 %). Näistä vastaajista jopa 22 % ilmoittaa suoraan, ettei pidä lasten tilannetta Suomessa hyvänä.

Sukupuolten välillä on eroja siinä, miten lasten tilanteeseen vaikuttavat asiat ja megatrendit nähdään: esimerkiksi digitalisaation pojat näkevät selvästi muita ryhmiä vahvemmin mahdollisuudeksi (52 %; tytöt 37 %; muut 36 %). Monikulttuurisuuden puolestaan tytöt näkevät selvästi muita sukupuolia enemmän mahdollisuudeksi (60 %; pojat 40 %; muut 47 %) ja epätasa-arvoisuuden uhkaksi (54 %; pojat 37 %, muut 48 %). Tytöt ovat eniten huolissaan ilmastonmuutoksesta, joskin sitä pitävät uhkana lasten tilanteelle pääsääntöisesti kaikki vastaajaryhmät (68 % tytöistä, 54 % pojista, 61 % muista). En osaa sanoa -vastauksia on melko paljon.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan muita nuoria enemmän hyvinvoinnin puutteita. Kouluterveyskyselyiden perusteella (pdf) sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret voivat muita huonommin. Havainnot ovat vahvistuneet THL:n Kouluterveyskyselyn aineiston jatkotutkimuksessa (2024, pdf) sekä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin eri tekijöiden yhteyksiä transnuorten hyvinvointiin (2024, pdf).

Hyvinvointia parantavaksi voimavaraksi todettiin nuoria oikeudenmukaisesti kohtelevat ja aidosti kuuntelevat aikuiset kotona ja koulussa (THL 2024, thl.fi).

Kieliryhmien välillä on eroja

Myös kieliryhmien välillä on eroja. Ruotsinkieliset vastaajat näkevät lasten tilanteen huomattavasti valoisampana kuin suomenkieliset. Ruotsinkielisistä jopa 70 % pitää lasten tilannetta hyvänä, kun suomenkielisistä vastaajista näin ajattelee vain 53 %. Suomenkieliset lapset ja nuoret myös kokevat kautta linjan eri muutostekijöitä enemmän uhkiksi kuin ruotsinkieliset. Erityisen suuri ero on ilmastonmuutoksen osalta, jota suomenkielisistä lapsista ja nuorista 63 % pitää uhkana ja ruotsinkielisistä vain 50 %.

Myös THL raportoi Kouluterveyskyselyn tuloksia vuosilta 2019–2023 (thl.fi) ensimmäistä kertaa erikseen ruotsinkielisistä peruskouluista. Tulosten perusteella (pdf) ruotsinkielisten peruskoulujen oppilaat voivat suomenkielisten koulujen oppilaita paremmin koulussa, heitä kiusataan harvemmin ja he kokevat parempaa puheyhteyttä opettajien kanssa. Toisaalta ruotsinkieliset nuoret kokevat suomenkielisiä yleisemmin henkistä väkivaltaa vanhemman tai muun huolta pitävän aikuisen taholta ja pitävät keskusteluyhteyttään vanhempiin huonompana.

Lastensuojelun Keskusliiton kyselyssä kieliryhmien välillä ei ollut suurta eroa siinä, kuinka he kokevat voivansa vaikuttaa asioihin koulussa. Suomenkielisistä vastaajista 38 % ja ruotsinkielisistä vastaajista 39 % kokee voivansa vaikuttaa koulussa riittävästi. Toisaalta ruotsinkielisistä huomattavan paljon suurempi osuus (48 %) ei osannut vastata, kun taas suomenkielisistä suurempi osuus oli sitä mieltä, ettei vaikutusmahdollisuuksia ole (30 %). Molemmat vastaajaryhmät olivat sitä mieltä, että lasten mielipidettä ylipäätään kysytään liian harvoin heitä koskevissa asioissa (suomenkieliset 49 %, ruotsinkieliset 43 %).

Kyselyyn vastasi yhteensä 12 657 suomenkielistä ja yhteensä 2 263 ruotsinkielistä lasta ja nuorta.

Apua ja tukea?

Kyselyssä kysyttiin, mihin lapset ja nuoret voivat olla yhteydessä, jos heidän oikeuksiaan on loukattu. “Luotettava aikuinen” on yksi yleisimmistä avovastauksista, jonka lapset antavat. Omat vanhemmat, poliisi, opettaja ja lastensuojelu näyttäytyvät lasten vastauksissa yleisesti tällaisina luotettavina aikuisina. Lapsiasiavaltuutettu, kuraattori, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja presidentti saavat myös ääniä. Someturva, Apuu-chat, hätänumero ja etoleyksin.fi tunnetaan hyvin. Muutaman kymmentä vastaajaa tietää myös, että YK:n lapsen oikeuksien komitealle voi tehdä valituksen.

Kaikkein yleisin vastaus on kuitenkin: en tiedä. Moni vastaa myös, ettei kerro kenellekään.

Aina lapsen oikeudet eivät toteudu, kotona tai koulussa tai muualla. Siksi on tärkeää, että lapset tuntevat omat oikeutensa sekä sen, miten he voivat toimia, jos niitä loukataan. Lapsen oikeuksien toteutumista seuraavat ja valvovat useat eri viranomaiset, mutta lapsi tarvitsee lähes aina aikuiselta tukea oikeuksiensa puolustamiseen. Siksi paitsi lasten, myös eri alojen ammattilaisten sekä vanhempien ja lapsen muiden läheisten on saatava tietoa lapsen oikeuksista ja oikeusturvakeinoista.

Kuuleeko koulu, kuuleeko opettaja?

YK:n lapsen oikeuksien sopimus takaa lapsille oikeuden osallisuuteen ja kuulluksi tulemiseen häntä koskevissa asioissa. Sopimus velvoittaa kaikkia viranomaisia, myös koulujen henkilökuntaa. Oikeus osallisuuteen tarkoittaa, että lapsen tai nuoren mielipide on otettava huomioon, kun häntä koskevia ratkaisuja tehdään. Se ei tarkoita, että lapset ja nuoret voisivat päättää asioistaan itse, vaan siihen sisältyy myös aikuisen velvollisuus ratkaista lasta koskeva asia hänen etunsa mukaisesti ja tarvittaessa perustella, jos ratkaisu ei ole lapsen toiveiden mukainen.

Kyselyn perusteella lapset ja nuoret kokevat laajalti, ettei heidän mielipidettään kuulla heitä koskevissa asioissa. Alakoululaisilla vaikuttaisi olevan vanhempia koululaisia positiivisempi käsitys mahdollisuuksistaan vaikuttaa ja tulla kuulluksi kouluympäristössä.

Pojat pitävät mahdollisuuksiaan vaikuttaa koulussa parempina kuin muut sukupuolet. 43 % kaikista pojista on sitä mieltä, että lapset voivat koulussa vaikuttaa riittävästi asioihin. Tytöistä näin arvioi 35 % ja muista 26 %.

Kouluterveyskyselyssä (2023) yläkouluikäisten vaikutusmahdollisuudet koulussa näyttäytyvät vielä heikompina. Vain 11 % kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaista piti siinä vaikuttamismahdollisuuksiaan koulussa hyvinä.

Oppiminen on kivaa!

Lapsuus on oppimisen aikaa. Jokainen lapsi ja nuori oppii harjoittelun, kokeilun ja esimerkin kautta jatkuvasti uutta. Nykylapset elävät maailmassa, joka vaatii jatkuvaa uuden oppimista ja adaptoitumista. OECD:n (2020) mukaan koulutus tapahtuu kaikkialla ja koska tahansa, eikä virallisen ja arkioppimisen välistä eroa enää ole. Merkitystään kasvattavat muutoksen hallinnan metataidot, kuten ongelmanratkaisutaidot, oppimiskyky sekä tiedon arviointi (Opetushallitus 2019).

Lapsen oikeuksien viestinnän teema on vuonna 2024 oikeus oppimiseen. Lapset ja nuoret kokevat kyselyn perusteella Suomessa laajalti oppimisen iloa. Suurimman osan (68 %) vastaajista mielestä uuden oppiminen on kivaa aina tai yleensä. Vain neljä prosenttia vastaa, ettei oppiminen ole kivaa.

YK:n lapsen oikeuksien komitean ensimmäinen yleiskommentti muistuttaa, että oppimista tapahtuu kaikkialla lapsen arjessa, eikä ainoastaan koulussa. Tämän hetken lapset ja nuoret tunnistavat tämän hyvin. He kertovat oppivansa eniten kavereiltaan (81 %), perheeltään ja muilta läheisiltään (78 %) sekä internetistä (73 %). 70 % pitää myös koulua ja harrastuksia keskeisimpinä oppimisen ympäristöinään.