Aikuiset ja yhteiskunta ovat vastuussa lapsuuden suojelusta ja turvaamisesta

Tämänhetkinen lastensuojelun ympärillä käytävä ajankohtaiskeskustelu painottuu paljon lasten ja nuorten väkivaltaiseen käytökseen, rikoskierteessä oleviin lapsiin ja sijaishuoltoon. Puhetta leimaa usein pelko ja siinä painottuu autoritääristen ja kovien puuttumiskeinojen tarve.

Viimeisen Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen lastensuojelutilaston (thl.fi) mukaan vuonna 2023 lastensuojelun avohuollon asiakkuudessa oli 38 531 lasta ja huostassa lapsia oli 11 300, kiireellisesti sijoitettuna oli 4 873 lasta sijaishuollon piirissä. Julkisen puheen painottuessa lastensuojelun korjaavaan työhön eli sijaishuoltoon, unohdetaan merkittävä ja suurin osa lastensuojelun lapsista. Eli ne lapset perheineen, joita autetaan avohuollon tukitoimin.

Sijaishuollosta puhuttaessa puhe kilpistyy vahvasti pienen joukon rajuun oireiluun.

On aiheellista, että vakavasti oireilevan pienen joukon tilanteeseen haetaan nyt ratkaisuja. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla ehdotukset säädösmuutoksista koskien alaikäisten nuorten integroidun ja suljetun kuntoutuspalvelun perustamista sekä muutoksista, joilla voidaan puuttua lasten luvattomiin poissaoloihin lastensuojelulaitoksista. Näistä ns. hybridiyksiköistä puhutaan julkisuudessa sekä suljettuina, jopa vankilamaisina, ja puheissa on paljon rajoituskeskeisyyttä.

Sijaishuollossa lapset tarvitsevat kotia ja turvaa

Lapsiasiavaltuutettu on painottanut turvan ja kodinomaisuuden merkitystä yksiköissä, joissa yhdistyisivät sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon palvelut lasten vaativiin tarpeisiin, kuten vakavaan psyykkiseen oireiluun. Ruotsissa tällaisia valtion ylläpitämiä erityisnuorisokoteja (särskilda ungdomshem) SiS-koteja on jo olemassa. Ne toimivat sijaishuollon yksikköinä erityisesti nuorille, joilla on mielenterveysongelmia ja/tai rikollista käyttäytymistä ja jotka tarvitsevat erityistä valvontaa.

Taina Laajasalo ja Noora Ellonen kirjoittivat aiheellisesti Helsingin Sanomien vieraskynässä 9.8.2024 (Keskustelu ”lasten vankiloista” on harhaanjohtavaa ja haitallista, hs.fi) siitä, että lasten tarvitsemia kuntoutuksen ja hoidon tarpeita on vaikea toteuttaa suljetuissa laitoksissa ja ytimessä on oltava palveluiden sisältö ja laatu.

Yksittäisiä lakiesityksiä odotetaan lastensuojelun kentällä. Kuitenkaan sijaishuollon kokonaisvaltaista kehittämistä ei saa unohtaa lastensuojelulainsäädännön kokonaisuudistuksessa ja palvelureformin uudistuksessa. Voimme ottaa harkiten oppia Ruotsin ja Tanskan kokemuksista, jotka kirvoittivat alkujaan tätäkin kirjoitusta.

Sijaishuolto tarvitsee monipuolista kehittämistä

Sijaishuoltopaikan valintaa tulee aina ohjata lapsen edun näkökulma, jossa on otettava huomioon lapsen tai nuoren yksilölliset tarpeet. Ensisijaista sijaishuollossa on hoidollisuus ja lasten kuntoutuminen. Keskiössä tulee olla lapsen oikeudet ja yksilölliset erityistarpeet.

Sijaishuollon monipuoliseen kehittämiseen on toki lainsäädännön lisäksi ohjauksellisia ja toiminnallisia mahdollisuuksia. Sijaishuollon laatukriteerit (valtioneuvosto.fi) ohjaavat jo nyt toimintaa, mutta sijaishuollon kehittämiseen tarvitaan monia erilaisia tekoja, kuten:

• lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta ja kokemustietoa
• riittävästi osaavia ammattilaisia ja henkilöstön kouluttamista ja ammattitaidon päivittämistä
• veto- ja pitovoimaan satsaamista
• moniammatillisen osaamisen ja erityisosaamisen hyödyntämistä
• valvontaa
• innovaatioita, moninaista joustavuutta ja luovuutta sijaishuollossa, kotiin vietävissä palveluissa, intensiivisessä tuessa ja muun muassa vahvassa tuessa perhehoitoon.
• muutoksia ja niiden vaikuttavuutta tulee seurata. Vaikuttavuus sosiaalihuollossa ei ole pelkkää numeerista dataa.

Olennaisinta on, että koko lastensuojelurakenteen toimivuus vaatii pitkäjänteistä (myös taloudellista) satsaamista aina kattavista peruspalveluista, laadukkaisiin kuntouttaviin ja korjaaviin palveluihin. Tulevia päätöksiä valmisteltaessa ja lastensuojelun luonteeseen vaikuttaessa keskustelusta ei saa unohtaa lapsen edun näkökulmaa, jossa keskiössä on erityistarpeisten lasten ja nuorten yksilölliset tarpeet, osaavan sosiaalialan henkilöstön saatavuutta, lastensuojelun kokonaisuudistusta sekä valvonnan toimivuutta.

Aikuisten puheet ja teot vaikuttavat suoraan haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin. Olemme sekä aikuisina että yhteiskuntana vastuussa lapsuuden suojelusta, että turvaamisesta.

Mielipidekirjoituksemme aiheesta ”Lapsen edun on aina oltava etusijalla sijaishuoltopaikkaa valittaessa” julkaistiin Helsingin Sanomissa 31.8.

Katso myös:

Kekkonen, E., & Jahnukainen, J. (2023) (toim.) Näkökulmia sijaishuoltoon (lskl.fi) Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 2/2023

Korhonen, Päivi & Eriksson, Pia (2021) Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat: Katsaus 2000-luvulla tehtyihin tutkimuksiin. THL Työpaperi 34/2021 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-769-2

Lastensuojelun Keskusliiton lastensuojeluaiheiset blogit

Politiikkasuositus: Yhteiskunnan tulee turvata lapselle vaikuttava ja välittävä sijaishuolto