”Aikuisten pitää kysyä kaikilta lapsilta ja nuorilta, miten menee” – Yhden vanhemman perheiden nuoret käyttäisivät kunnan rahoja mielenterveyden tukemiseen

Nuoret ovat kunnan asukkaita ja kuntapalveluiden käyttäjiä, ja kunnan poliittisista päätöksistä suuri osa koskettaa jollain tavoin heidän elämäänsä. Lisäksi nuorilla on Lapsen oikeuksien sopimuksen nojalla oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa.

Yhden Vanhemman Perheiden Liiton vaikuttajaryhmien nuoret ovat kolmena toimintavuonnaan nostaneet esille kuntienkin lakisääteisiin tehtäviin liittyviä teemoja ja pohtineet tapoja ottaa lasten ja nuorten mielipiteet huomioon.

Nuori perheenjäsenenä ja vapaa-ajalla

Yhden vanhemman perheiden nuoret pitävät tärkeänä sitä, että nuori saa vanhempien eron jälkeen vaikuttaa siihen, missä ja miten hän haluaa asua. Esimerkiksi monet kunnan perhepoliittiset ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät päätökset vaikuttavat kuitenkin siihen, kuinka hyvin vanhemmat pystyvät ottamaan nuoren mielipiteet huomioon. Nuoren mahdollisuudet vaikuttaa omaan asumiseensa saattavat riippua vaikkapa siitä, löytyykö uudessa tilanteessa omalta asuinalueelta hintatasoltaan tai muuten sopivia asuntoja tai perheen pienemmille sisaruksille hoitoajoissa joustavaa päiväkotia.

Vaikuttajaryhmiemme nuoret ovat nostaneet esille myös sen, että nuoren pitää saada päättää harrastuksistaan. Jotta harrastaminen ei olisi riippuvainen perheen tulotasosta, niin kaikille lapsille pitäisi taata mahdollisuus päästä ainakin yhteen ohjattuun harrastukseen.  Mahdollisuutta harrastaa voidaan tukea monin eri keinoin, esimerkiksi maksuttomuudella, maksuvapautuksien kompensoinnilla harrastusten järjestäjille ja välineiden riittävällä kierrätys- ja lainaustoiminnalla. Näihin konkreettisiin apukeinoihin voidaan vaikuttaa kunnan poliittisilla päätöksillä.

Mielenterveyden tukeminen kouluihin

Lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artiklassa turvataan jokaiselle lapselle oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta. Erityisen tärkeäksi vaikuttajaryhmiemme nuoret näkevät lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseen panostamisen. Heidän ehdotuksensa on tuoda mielenterveyspalvelut aiempaa vahvemmin matalalla kynnyksellä kouluihin. Nuoremme ovat esittäneet mielenterveyden vuosittaisia tarkastuksia eli sitä, että jokaiselle peruskoulun oppilaalle taattaisiin kerran vuodessa käynti esimerkiksi koulupsykologilla.

Vaikuttajaryhmiemme nuoret toivovat lisäksi lasten ja nuorten hyvinvointiin panostamista niin, että oppilailla olisi kuukausittain 15 minuutin yksilötapaaminen jonkun koulun aikuisen, esimerkiksi opettajan tai koulukuraattorin kanssa. Tapaamisissa juteltaisiin ilman sen kummempaa syytä kuulumisista ja mukavistakin tapahtumista. Näin lapsen tai nuoren olisi helpompi ottaa puheeksi aikuisen kanssa myös mahdollisia ongelmia ja vaikeuksia perheessä, kaverisuhteissa tai koulussa. Esimerkiksi vanhempien erotessa olisi luontevaa jutella ihmiselle, jonka kanssa on jo tottunut keskustelemaan ja johon on syntynyt luottamuksellinen suhde. Säännöllisissä keskusteluissa myös aikuinen oppisi tuntemaan lapsia ja nuoria paremmin ja pystyisi helpommin huomaamaan käytöksen muuttumisesta tai muista merkeistä, jos heitä vaivaa jokin.

Osallisuus syntyy aidosta halusta kuulla

Nuoret ovat asiantuntijoita omaan elämäänsä vaikuttavissa asioissa, mutta heillä on tietoja ja näkemyksiä myös moniin sellaisiin teemoihin, joita aikuiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi. Vaikuttajaryhmiemme nuorilla on konkreettia vinkkejä kuntapäättäjille lasten ja nuorten aitoon kuulemiseen.  Osallisuuden lähtökohtana on nuorten mielestä se, että aikuisten, myös päättäjien tulisi olla enemmän läsnä ja hereillä kuuntelemassa ja havainnoimassa lapsia ja nuoria. Yhdeksi osallisuuden esteeksi nuoret näkevät aikuisten osaamisen puutteen. He kannustavatkin kaikkia aikuisia käymään lasten ja nuorten kanssa keskusteluja, jolloin harjoittelun kautta kuuleminen tulee pikkuhiljaa luontevammaksi.

Kuntapäättäjät voisivat kysyä lasten ja nuorten mielipiteitä entistä enemmän esimerkiksi tekemällä kyselyjä suoraan koulujen oppilaille ja nuorisotalojen kävijöille. Myös sosiaalisen median kautta voi päästä kontaktiin monenlaisten nuorten kanssa. Nuoret pitävät tärkeänä sitä, että kuullaan näkemyksiä myös niiltä lapsilta ja nuorilta, jotka eivät ole ensimmäisenä kertomassa ajatuksiaan ja jotka eivät pysty vaikuttamaan virallisten vaikuttamiskanavien kautta.  Lasten ja nuorten mielipiteet on otettava huomioon, vaikka he olisivat eri mieltä aikuisten kanssa. Viisaat päättäjät näkevät nuorten mielestä arvon myös yleisestä mielipiteestä poikkeavissa näkemyksissä.

Kirjoittaja Terhi Rapeli toimii hankepäällikkönä Yhden Vanhemman Perheiden Liitossa. Blogiteksti pohjautuu YVPL:n VeNyvä-hankkeen nuorten ohjausryhmän ja yhdessä Kasvatus- ja perheneuvonta Kasper ry:n kanssa järjestettävän erovaikuttajaryhmän 12–20-vuotiaiden nuorten eri tilaisuuksissa ja kannanotoissa esittämiin ajatuksiin.

Blogikirjoitus on osa lapsi- ja perhejärjestöjen yhteistä Anna ääni lapselle -kampanjaa. Tule mukaan varmistamaan, että tulevissa kuntavaaleissa keväällä 2021 valitaan päättäjiä, jotka huolehtivat lasten edusta!