Asiakkaiden osallisuutta tulee vahvistaa lastensuojelua uudistettaessa

Lastensuojelussa asiakkaiden mielestä kaikkein tärkeintä on osallisuus. Kokemukset kuulluksi tulemisesta, omien vaikutusmahdollisuuksien ymmärtämisestä ja inhimillisestä kohtaamisesta ovat keskeisiä asiakaskokemuksen määrittäjiä. Myös lastensuojelun ammattilaiset tunnistavat osallisuuden merkityksen, sekä sen, ettei se aina toteudu käytännössä. Osallisuus vaatii toteutuakseen pieniä, mutta tärkeitä systemaattisesti toteutuvia arjen tekoja, joita edistetään riittävillä resursseilla, oikeanlaisella toimintakulttuurilla ja johtamisella. Ensisijaisesti osallisuus mahdollistuu kuitenkin ammattilaisen asenteella ja osaamisella.

Osallisuus on kuuntelemista ja kuulluksi tulemista

Lastensuojelulain mukaan lapsi on ensisijainen asiakas lastensuojelussa, mutta asiakkuus koskettaa aina koko perhettä. Tässä tekstissä viittaammekin asiakkaalla sekä lapseen että perheeseen, ja tuomme esiin kokemusasiantuntijanuorten ja -vanhempien asiakasnäkökulmaan pohjautuvia ajatuksia osallisuudesta.

Asiakkaalle osallisuus lastensuojelussa tarkoittaa kuulluksi tulemisen kokemusta. Kokemustiedon valossa tämä konkretisoituu esimerkiksi siten, ettei omia kokemuksia tai näkökulmia kohtaamisissa työntekijöiden kanssa tarvitse erikseen todistella tai perustella. Lastensuojelun Keskusliiton artikkeli (julkari.fi) avaa lasten ja nuorten kokemusten siitä, ettei heidän kertomiaan asioita uskota tai että niiden arvo on vanhempien sanaa vähäisempi, olevan kuitenkin yleisiä.

Lastensuojelun asiakasvanhemmat arvioivat kuulluksi tulemisen ja osallisuuden merkityksen jopa tärkeämmäksi kuin palveluiden saamisen. Kuitenkin myös useilla vanhemmilla on kokemuksia siitä, että he jäävät työskentelyssä ulkokehälle – heidän mielipiteitään ei oteta arvioinnissa, suunnittelussa tai päätöksenteossa huomioon.

Osallisuus on ymmärrystä omista vaikutusmahdollisuuksista

Osallisuuden kokemuksen lähtökohtana on tieto siitä, mihin yksilö voi ylipäätään mielipiteillään vaikuttaa, ja mitkä ovat hänen toimintamahdollisuutensa asiakkuuteen liittyen. Kokemustiedon mukaan asiakkaat ovat kuitenkin usein tilanteessa, jossa heillä ei ole tietoa siitä, millaista apua ja tukea heidän olisi mahdollista saada. Tällöin on mahdotonta olla aktiivisesti osallisena ohjaamassa omaa asiakkuuttaan.

Asiakkaiden tiedon puute on vanhempien näkökulmasta yksi keskeisimpiä lastensuojelun ongelmakohtia. Asiakasvanhempien toistuva kokemus on, etteivät he saa tarpeeksi tietoa työskentelyn tavoitteista ja siitä millaisia muutoksia tulisi tapahtua asiakkuuden päättämiseksi, ja mitä koko perheeltä odotetaan.

Myös oletusten tekeminen on asiakkaiden mielestä yleinen kompastuskivi: vaikka työntekijät olisivatkin antaneet asiakkaana olevalle perheelle tietoa, ei sitä välttämättä olekaan vastaanotettu tai sisäistetty työntekijän tarkoittamalla tavalla.

Osallisuus on inhimillistä ja välittävää kohtaamista

Lastensuojelun asiakkaana olleet kokemusasiantuntijanuoret kuvaavat oman osallisuutensa ja toimijuutensa vahvistuneen merkityksellisten vuorovaikutteisten hetkien ja pienten tekojen kautta. Se, että sijaishuoltopaikassa otetaan vakavasti ja pidetään kädestä, kun on vaikea hetki, luo kokemusta kuulluksi ja huomatuksi tulemisesta. Osallisuudelle luodaan tilaa ja mahdollisuuksia vahvistua, kun kohtaamisissa toimitaan ihmisenä ihmiselle.

Asiakkaiden mukaan ammattilaiset voivat osoittaa inhimillisyyttä ja arvostusta asiakastaan kohtaan olemalla kiinnostuneita asiakkaasta kokonaisuutena. Kaiken perustana on yhdessä vietetty aika, jota olisi pystyttävä järjestämään riittävästi – myös neuvotteluiden ulkopuolella. Vain tällä tavalla on mahdollista aidosti tutustua asiakkaaseen, ja näin löytää oikea tapa ja sopiva hetki pyytää mukaan työskentelyyn.

Osallisuus päätöksentekoprosessissa sitouttaa työskentelyyn.
Osattomuus heikentää palvelun vaikuttavuutta ja hankaloittaa yhteistyön onnistumista.

Osallisuus on yhteisellä asialla olemista

Vastuuta asiakkuuden suunnittelusta voi jakaa asiakkaalle – kunkin asiakkaan voimavarojen ja mahdollisuuksien mukaan. Asiakasta voi pyytää arvioimaan aikaisempia tukitoimia tai kartoittaa yhdessä tilanteeseen sopivia palveluita. Ammattilainen voi sanoa, ettei tiedä miten nyt olisi viisainta toimia ja kysyä asiakkaalta tämän ajatuksia tilanteesta. Kokemusasiantuntijanuoret kannustavat ammattilaisia näkemään asiakkaan eräänlaisena työparina tämän asiassa.

Osallisuus päätöksentekoprosessissa sitouttaa työskentelyyn. Osattomuus taas heikentää palvelun vaikuttavuutta ja hankaloittaa yhteistyön onnistumista. Prosesseissa ohitetuksi tuleminen ja kokemus siitä, ettei itsellä ole mahdollisuuksia vaikuttaa omiin asioihin, passivoi. Varsinkin lasten ja nuorten kohdalla on surullista, jos osattomuuden kokemus johtaa siihen, että lakkaa yrittämästä. Usko ja luottamus omiin toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksiin sekä kykyyn ohjata omaa elämää voi kaventua ja johtaa monenlaisiin ongelmiin.

Osallisuuden edistäminen on merkittävä osa sosiaalityöntekijän ammattitaitoa

Vaikka osallisuuden kokemuksen synnyttäminen on yksinkertaisimmillaan arjen pieniä tekoja, vaatii se kuitenkin toteutuakseen ymmärrystä osallisuuden merkityksestä. Näin arjen pienet teot vakiintuvat päivittäiseen työskentelyyn. Se vaatii oikeanlaista asennetta – osallistavaa, inhimillistä ja välittävää olemisen tapaa suhteessa asiakkaaseen, jolloin kuunteleminen ja kunnioittaminen ei tunnu asiakkaasta päälle liimatuilta.

Kokemustiedon valossa asiakkaiden mielestä hyvä työntekijä on juuri kaikkea edellä mainittua – asiakkaan silmissä osaava sossu on osallistava sossu. Osallisuus tulisikin nähdä merkittävänä ja keskeisenä osana lastensuojelun työntekijöiden osaamista ja ammattitaitoa, koska vasta aidosti toteutunut osallisuus johtaa asiakaslähtöiseen ja asiakkaan todellisia tarpeita vastaavaan palveluun.

Osallisuutta mahdollistavat rakenteet, resurssit ja toimintakulttuuri

Lastensuojelun Keskusliiton ja Talentian tuore Lasten suojelemisen nykytila ja tulevaisuus- selvitys kuitenkin osoittaa, että sosiaalialan ammattilaiset kokevat ahtaiden rakenteiden ja niukkojen resurssien kaventavan heidän mahdollisuuksiaan hyödyntää ammattitaitoaan parhaalla mahdollisella tavalla. Vastauksista kuvastuu selkeä näkemys ja tietoisuus siitä, mistä tekijöistä asiakkaan osallisuus koostuu, ja kuinka osallisuuden kokemus saadaan aikaan. Kollektiivinen kokemus kuitenkin on, että niukat resurssit rajoittavat asiakkaiden, erityisesti lasten ja nuorten, kohtaamista.

Ammattilaisten kokemusten mukaan vanhempien kanssa työskentely painottuu edelleenkin vahvemmin. Myöskään organisaatiokulttuurin ei aina koeta edistävän asiakkaan osallisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Myös Tulevaisuuden lastensuojelu -hankkeessa (socca.fi) ammattilaiset näkivät niukkojen resurssien lisäksi osallisuutta torjuvan toimintakulttuurin esteenä osallisuuden toteutumiselle.

Osallisuutta mahdollistavan ja ylläpitävän toimintakulttuurin luomisessa johtamisella on suuri merkitys.

Asiakkaan osallisuus vaatii toteutuakseen systemaattisia tekoja kaikilta eri tasoilta. Lasten suojelemisen nykytila ja tulevaisuus- selvityksen vastauksissa nimetään runsaasti erilaisia tekijöitä, joiden kautta lapsen osallisuutta pystyttäisiin arkityössä aidosti edistämään. Näitä ovat esimerkiksi resurssit, järjestelmä ja toimintaympäristö, johtaminen ja työhyvinvointi. Tulevaisuuden lastensuojelu -hankkeeseen osallistuneet ammattilaiset näkivät omalla tiimillä olevan suuren roolin siinä, miten osallisuuden työskentelytapoja pidetään yllä. Tiimissä tulisi säännöllisesti vahvistaa sekä puheen tasolla että konkreettisilla esimerkeillä sitä, miten lasten ja nuorten osallisuutta voi mahdollistaa. Tiimin kanssa voidaan myös luoda yhteisiä tavoitteita ja sopia yhteisiä linjauksia siitä, kuinka osallisuutta vahvistetaan. Osallisuutta mahdollistavan ja ylläpitävän toimintakulttuurin luomisessa erityisesti johtamisella on suuri merkitys.

Osallisuutta edistävä asenne osana ammatillista osaamista näkyy asiakkaiden arjessa konkreettisina tekoina. Tällaisen osaamisen tunnistamisen, kehittämisen ja sen arvioinnin tulee olla keskiössä tulevaisuudessa, kun lastensuojelua uudistetaan. On tärkeää, että organisaatioiden toimintakulttuurit ja työyhteisön johtaminen tukevat myös tätä tavoitetta.

Lastensuojelun kokonaisuudistuksessa:

• Lapsen ja vanhempien osallisuus tulee olla läpileikkaava periaate.
• Osallisuuden merkityksen ymmärtämistä osana lastensuojelun ammattilaisten ammattitaitoa tulee lisätä.
• Osallisuuden toteutumista mahdollistetaan toimivilla rakenteilla ja hyvällä johtamisella.

Lähteet:

Holmi L. & Kekkonen E. 2023. Lasten suojelemisen nykytila ja tulevaisuus – Lapsiperheiden sosiaalihuollon ja lastensuojelun asiakastyön ammattilaisten näkemyksiä. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 1/2023.

Jahnukainen J. & Paasivirta A.. 2022. Tekoja ja tahtotilaa – Mitä lapsen osallisuuden vahvistaminen vaatii lastensuojelussa? teoksessa Yliruka, Eriksson, Jokinen & Pasanen (toim.) Kohti monitoimijaista lastensuojelua hyvinvointialueilla, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 52/2022.

Lastensuojelun Keskusliiton ja Kasper ry:n selvitys sosiaali- ja terveysministeriölle asiakkaiden äänen kuulemisesta osana lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistusta (julkaisematon, 2022).

Lastensuojelun visiota etsimässä -blogisarja on Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijoiden näkemyksiä eri teemoista, joita tulisi ottaa huomioon keskustelussa lastensuojelun kansallisesta visiosta ja lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistuksesta. Blogisarja ilmestyy noin kahden viikon välein.

Blogisarjaa kirjoittavat Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijat Annukka Paasivirta, Laura Holmi, Elina Kekkonen, Jonna Lindqvist, Johannes Jahnukainen, Kirsi Hokkila ja Riikka Westman.