Greta Thunberg Rubenin yliminänä – lapsemme neuvovat ilmastoasioissa

Kesälomalla toiseksi parasta – lapsen kanssa ajan viettämisen jälkeen – on radion kuuntelu. Miten ylellistä, kun on aikaa heittäytyä pitkien Yle Puheen ohjelmien ääreen! Mutta miten haasteellista onkaan yrittää saada lapsi kuuntelemaan ohjelmia.

Digisukupolvelle tuo on dinosaurusten touhuja. He eivät käsitä, miten aikuiset jaksavat kuluttaa aikaansa hitaiden jorinoiden keskellä.

Jos kuitenkin onnistuu poimimaan näistä jorinoista sopivia otteita, ne saattavat yllättävästi upota hedelmälliseen maaperään. Ilmastonmuutoksen käsittely on lapsillemme jo itsestään selvä osa elämää. Siinä he opettavat meitä. Siksipä varhaisteinikin saattaa nostaa katseensa omasta puhelimestaan silloin tällöin keskustellakseen hetken jostakin uudesta ideasta, miten laskea omaa hiilijalanjälkeään. Onnistuin shokeeraamaan tiedolla, jonka mukaan nettivideoiden katselusta syntyvät päästöt ovat huomattavat. Korvia höristettiin digikuluttamisen päästöille, joista on tänä kesänä uutisoitu useamminkin.

Ruben Stillerin ohjelmasarjan tuoreimmassa jaksossa toimittaja kertoo, että Greta Thunberg on tullut syyttävänä hänen uniinsa. Ohjelma laajenee käsittelemään aivan olennaisia kysymyksiä ilmastokriisin ja talouskasvun yhteyksistä. Keskustelussa päästään syvälle, kun on aikaa ja ajattelevia ihmisiä. Stillerin haastateltavana oli arkivinkkejä ja toivoa jakava ympäristöaktivisti Leo Stranius ja vakava mutta vakuuttava professori Lassi Linnanen.

Syyllistämispuhe on tunnevetkulia

Professori Linnasta ei voi kyynisinkään kuitata virhervasemmistolaisena hörhönä, sillä hän tietää liikaa ja pystyy perustelemaan, miksi meidän pitää haastaa talouskasvun dogmi. Kun keinosta tulee tavoite, eli häntä alkaa heiluttaa koiraa, niin pieleen menee. Ruben ja Linnanen rinnastavat talouskasvudogmin uskontoon. Heidän mukaansa samalla, kun kirkollinen uskonto on menettänyt merkitystään, on tilalle tullut taloususkonto.

Toimittajan pikkunokkeluudet ovat tietenkin toissijaisia studioon saatujen asiantuntijoiden painavien puheiden rinnalla, mutta Ruben tiivistää kyllä lopuksi oivasti koko ohjelman. Hän käskee tutkailemaan mielemme sopukoita, etsimään yliminästämme Greta Thunbergin, joka syyttää maapalloa kuluttavaa elämäntapaamme. Ja jos ja kun nyt alamme itkeä sitä, että meitä kuluttajina syyllistetään, jylisee Ruben: eikö olekin aika halpaa, että tästäkin tehdään tällaista tunnevetkulia. Eihän kysymys ole meidän syyllisyydentunteistamme vaan moraalisista valinnoista.

Tuo on niin totta! En halua kuulla enää yhtään narinaa tästä syyllistämisestä! Meitä pitää syyllistää ja muistuttaa, kunnes alamme tehdä tekoja puhumisen sijaan. Mutta sen sijaan lomamatkojen peittely somessa on vähän hölmöä. Ruben tuo mainion uuden termin tähän: ”ilmastosyyllisyysporno”. Se tarkoittaa, että lennetään lomamatkalle toiselle mantereelle ja sitten kieriskellään somessa tekopyhästi syyllisyydentuskissa.

Lapsemme neuvovat ratkaisuissa

Ehkä voisimme mieluummin rehellisesti kertoa, jos emme kykene vastustamaan lentämistä. Tietoisena siitä, että teimme väärän valinnan, ja että seuraavalla kerralla voimme miettiä asiaa tarkemmin. Gretamme pitävät kyllä huolen siitä, että näistä asioista keskustellaan perheessä, ja niihin etsitään myös ratkaisuja. Arvostan ystävääni, joka valitsi kahden lapsensa kanssa nopean lennon sijaan Interrailin päästäkseen Amsterdamiin. Päätös syntyi, kun perheen nuorin ei suostunut lentämään.

Mieli ry julkisti keskellä heinäkuuta ensimmäisen suomalaisen tutkimuskatsauksen ilmastoahdistuksesta. Tästä uudenlaisesta eksistentiaalisen ahdistuksen muodosta on huolestuttu etenkin lasten ja nuorten kohdalla. Maailmalla etsitään jo kovasti keinoja tunnistaa ja hoitaa ilmastoahdistusta. Pohditaan sille altistavia tekijöitä ratkaisuja sen lievittämiseen. Ahdistuksen purkamista toimintaan suositellaan, mutta samalla varoitetaan tunteiden väistelystä ja väheksymisestä. Suomessakin sovelletaan ilmastoahdistuksen käsittelyyn taiteellisia menetelmiä, ja luovasta yhteisöllisestä kirjoittamisesta on tekeillä väitöskirjakin.

Luotan siihen, että ilmastoahdistus johtaa ja motivoi toimintaan. Greta kertoi sen minulle unessa.