Hollannissa lasten ja perheiden palveluissa uskotaan asiakkaaseen, yhteisöllisyyteen ja joustavuuteen – mikä on Suomen suunta?

Haasteena on epäselvä ja byrokraattinen järjestelmä, jossa lapsi ja perhe kulkevat palvelusta toiseen. Tai se, että rakennamme uutta järjestelmää edellisen päälle ilman, että palaamme asiakkaiden tarpeiden äärelle. Kuulostaako tutulta? Järjestimme opintomatkan Hollantiin syksyllä ja yllätyimme hollantilaisten avoimesta ja rohkeasta tavasta pohtia oman palvelujärjestelmänsä vahvuuksia ja heikkouksia. Huomiomme kiinnittyi tapaan ja asenteeseen järjestää palveluja joustavasti, asiakaslähtöisesti ja yhteisöllisesti.

Pääsimme Hollannissa tutustumaan lastensuojelun ja perheiden parissa työskentelevien järjestöjen, julkisten toimijoiden ja yritysten innovaatioihin, toimintamalleihin ja kokemuksiin sekä itseohjautuviin organisaatioihin. Kävimme yhteistä keskustelua ja vertailua laeista, malleista ja innovaatioista sekä kehitimme näin uudenlaista ajattelua tuotavaksi suomalaiseen lastensuojeluun ja laajemminkin lasten ja perheiden palveluihin.

Asiakkaan tarve ensin

Tutustuimme Amsterdamin lastensuojeluun, Buurtzorg-yrityksen itseohjautuviin tiimeihin, Zwollen lastensuojelupalveluihin sekä Amsterdamin eroauttamiseen ja lapsiperheiden yhteisötiimeihin. Kaikissa tutustumiskohteissa läpileikkaava teema oli asiakaskeskeisyys. Asiakkaan, eli lapsen ja perheen tarpeet tuotiin esiin vahvasti. Keskeisenä nähtiin, että apu ja ammattilaisen osaaminen viedään perheen luokse heidän omaan elinympäristöönsä ja aikatauluihinsa joustavasti, ei vain virka-aikaan.

Amsterdamin lastensuojelussa pohdittiin, että perhe tulee nostaa vahvemmin keskiöön. Tätä he olivat kehittämässä osana tulevaisuuden skenaariota (overheid.nl) tehokkaista lasten ja perheiden palveluista. Tulevaisuuden lasten ja perheiden palvelut tulisi rakentua perhekeskeisyyden lisäksi vahvemmin lakiperustaisuudelle ja läpinäkyvyydelle sekä olla yksinkertaisempia. Lisäksi keskeistä on oppiminen eli systeemiä tulee muuttaa jatkuvan oppimisen myötä.

Suurin osa lapsista ja perheistä voi Hollannissa hyvin, kuten meillä Suomessakin. Amsterdamin lastensuojelussa arvioitiin, että kuitenkin noin 3 prosentilla hollantilaisista perheistä on vakavia turvallisuusongelmia. Jokaisella koululuokalla on keskimäärin yksi lapsi, joka ei ole turvassa kotona. Ilmiöt, joista puhuimme, olivat myös meille hyvin tuttuja. Niin vaativia erotilanteita, oppimisvaikeuksia, lähisuhdeväkivaltaa, riippuvuuksia, köyhyyttä kuin masennusta. Kysymys kuuluikin, kuinka parhaiten voimme auttaa, että perheet olisivat lapsille turvallisia.

Keskeisenä ajatuksena Hollannissa oli, että interventiot perheelle tulee miettiä tarkkaan ja arvioida niiden tarvetta säännöllisesti. Tarpeettomia interventioita ei tulisi olla. Työtä tehdään jatkuvan parantamisen mallin ajatuksella: suunnittele – toteuta – tarkista – korjaa. Palautetietoisen ja vaikutuksia seuraavan lastensuojelun kehittäminen (julkari.fi) on oikeita askelia tähän suuntaan myös Suomessa, mutta työ on edelleen alkutekijöissä.

Yhteisöllisyyden merkitys

Asiakaslähtöisyyden lisäksi keskeinen teema oli yhteisöllisyys. Hollannissa tehtiin vuonna 2015 iso uudistus (springer.com) lasten ja nuorten palveluihin. Vastuuta palveluiden järjestämisestä siirrettiin keskushallinnolta kunnille. Ratkaisulla haluttiin vahvistaa sitä, että palvelut vastaisivat paremmin paikallisiin ja yksilöllisiin tarpeisiin ja sitä, että perheet ja sosiaaliset verkostot saisivat isomman roolin. Muutos koski laajasti eri lasten ja perheiden palveluja ennen varsinaista lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua.

Kuulimme useasta alueellisesta yhteisötiimistä, joiden toiminnassa korostui helppo saavutettavuus ja ammattilaisten generalistinen osaaminen. Vanhempien ja lasten tiimit Amsterdamissa (oktamsterdam.nl) antoivat laajasti tukea ja apua vanhemmuuteen ja terveenä kasvamiseen. Toiminta muistutti osittain Suomen neuvolajärjestelmää, mutta vaikutti vahvemmin sote-integroidulta ja toiminta jatkui siihen asti, kun lapsi on 14-vuotias. Työskentelyssä korostui kokonaisvaltainen ote: ”doing whatever is necessary” ja niin pitkään kuin tarpeen. Palvelu myös lopetetaan, kun sille ei ole enää tarvetta.

Matkaseurueemme jäi pohtimaan, miten saisimme Suomessa jalkautuvat palvelut sekä yhteisöllisen ja alueellisen työskentelyn toimimaan nykyistä vaikuttavammin. Olemmeko ammattilaisina erikoistuneet liikaa ja ajaudummeko siilomaiseen toimintaan jo avun ensi tarjoamisesta lähtien? Kouluissa puhumme yhteisöllisestä opiskeluhuollosta ja avauksia on nähty myös kouluille palkatuista yhteisöohjaajista (hs.fi). Myös systeemisessä toimintamallissa lastensuojelussa (thl.fi) ajatellaan, että yksilöiden sijaan meidän tulee aina katsoa koko systeemiä. Mutta millaista kulttuurista muutosta tarvitsisimme isommassa kuvassa?

Rohkeutta ja joustavuutta

Tutustuimme Hollannissa lisäksi kahteen sosiaaliseen innovaatioon. Vuonna 2006 perustettu Buurtzorg (buurtzorg.com) on laajentunut maanlaajuiseksi kotihoidon malliksi erityisesti vanhusten hoivassa. Malli on herättänyt huomioita sen organisoitumistavassa itseohjautuvilla tiimeillä. Mallin idea on lähteä asiakkaan tarpeista ja maksimoida asiakasaika niin, että kaikki tukipalvelut ja kirjaamiskäytännöt tukevat tätä tavoitetta parhaalla mahdollisella tavalla. 12 hengen tiimit vastaavat kaikesta toiminnasta itse alueellaan. Tukena heillä on alueelliset valmentajat, mutta mallissa korostetaan luottamusta asiakastyön ammattilaisten omaan osaamiseen. Buurtzorg nimenä tarkoittaa naapurustohoivaa ja nimensä mukaisesti sen ytimessä on yhteisö ja alueellisen tiedon merkitys avun tarjoamisessa.

Toinen innovaatio oli Yes we can -nuorten klinikat (yeswecanclinics.com), jotka oli kehitetty 13–25-vuotiaille nuorille tilanteessa, jossa mikään muu apu ei ole auttanut. Klinikat tarjoavat laitoskuntoutusta vakavista päihde-, mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöistä kärsiville nuorille. Suurimman vaikutuksen meihin mallissa teki ammattilaisten sitoutuneisuus, kokemusasiantuntijuuden vahva osallisuus hoitotiimissä ja sekä sen vaikuttavuus. 70 prosenttia asiakkaista ei 10 viikon kuntoutuksen ja 10 viikon jälkihoidon jälkeen tarvinnut enää erikoistunutta tukea. Voisiko vastaavanlainen olla nuorille mahdollista myös Suomessa?

Asiakaskeskeisyys ja näyttöön perustuvat käytännöt käsi kädessä

Tutustuimme myös korkean konfliktin No kids in the middle -ryhmäterapiamenetelmään (routledge.com) Lorenzhuisin terapiakeskuksessa. Menetelmän lähtökohtana on turvallisuus ja lapsen asettaminen työskentelyn keskiöön. Menetelmässä autetaan vanhempia tunnistamaan riidat ja tuhoavat käyttäytymismallit ja ohjataan tarkastelemaan itseään ja omia asenteitaan. Lapset työskentelevät omassa ryhmässään ja heidän kokemuksensa tehdään vanhemmille näkyväksi monipuolisin keinoin. Koska menetelmän keskiössä ovat lapset, vaatii se työntekijöiltä vahvaa ja systemaattista työtä. Menetelmä on kiinnostanut myös tutkijoita. Tutkimusta pääsee tekemään, jos sen arvioidaan palvelevan asiakkaita ja mallin kehittämistä.

Havaintomme oli, että asiakkaista puhuttiin kautta linjan kunnioittavasti ja lempeästi. Vaikka Hollannissa on monia samoja haasteita esimerkiksi tietoturvan suhteen, niin tätä ei nähty yhtä rajoittavana kuin Suomessa, vaan keskityttiin hyvään yhteistyöhön asiakkaiden kanssa, jolloin voidaan toimia suostumusperusteisesti.

Asiakkaat ja ammattilaiset mukaan palveluiden kehittämiseen

Keskeinen oppimme oli, että emme voi kehittää palveluja ilman asiakkaita (lapsia ja perheitä), emmekä ilman käytännön asiakastyön ammattilaisia. Amsterdamin lastensuojelussa kerrottiin 24 tunnin metodista, jossa kootaan oikeat ihmiset samaan aikaan paikalle ja lähdetään ratkomaan tulevaisuuden palveluita luovilla tavoilla. Buurtzorgin laajalle levinnyt ja korkeat asiakastyytyväisyysprosentit saanut toimintamalli perustui vahvasti paikallisille tarpeille, ja käytännön työntekijät olivat vahvasti osallisia ja myös vastuullisia työn toteuttamisessa.

Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä® pohdimme, mikä on juuri nyt tärkeintä lastensuojelussa. Yksi osallistuja vastasi: ”Nyt on tärkeintä koota joukot yhteen ja lähteä monen eri ammattikunnan sekä kokemusasiantuntijoiden & asiakkaiden voimin rytinällä vaatimaan enemmän ja toimivampaa palvelujärjestelmää”. Lastensuojelu asiakkaiden silmin -selvityksen julkaisutilaisuudessa kokemusasiantuntija totesi, että meidän pitää laittaa hyvät (käytännön) tyypit vastuuseen rakentamaan uutta järjestelmää. Lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistusta tehtäessä ja hyvinvointialueita kehittäessä tämä on tärkeä huomio – tarvitsemme asiakkaat ja käytännön ammattilaiset vahvasti mukaan tekemään muutosta.

Lastensuojelun Keskusliitto järjesti syyskuussa opintomatkan Hollantiin osana lastensuojelun neuvottelukunnan toimikautta. Matkalle osallistui 20 jäsenyhteisön edustajaa (kuvassa).