Ilmastokriisi pakottaa nuoret supersankareiksi

Koemme jo nyt ilmastokriisin nahoissamme. Kuitenkin me aikuiset käyttäydymme kuin kaikki olisi hyvin. Siitä huolimatta, että Nuorisobarometri kertoi jo kaksi vuotta sitten, miten 67 prosenttia suomalaisista nuorista kokee epävarmuutta tai turvattomuutta ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia. Määrä oli noussut kymmenessä vuodessa 17 prosenttia.

Uunituoreen kansainvälisen tutkimuksen (2021) mukaan 65 prosenttia nuorista katsoo hallitusten pettäneen heidät ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tässä kyselyssä oli mukana myös suomalaisnuoria. Nuoret kokevat, että heillä on elämässään vähemmän mahdollisuuksia kuin heidän omilla vanhemmillaan on ollut.

Mutta eihän sen niin pitäisi olla! Mikä nuoriamme vaivaa? Pitäisikö heidän ahdistustaan lääkitä jotenkin?

Vai tarvitsevatko nämä lapset ja nuoret erityistä suojelua meidän aikuisten ympäristöä ja ilmastoa tuhoavien päätösten ja valintojen takia?

Greta Thunberg tiivisti nuorten ajatukset YK:n Ilmastokokouksessa pitämässään puheessa vuonna 2019.

– Tiede on ollut kristallinkirkasta yli 30 vuoden ajan. Kuinka te kehtaatte katsoa jatkuvasti pois päin? hän kysyi.

Kuinka me kehtaamme?

Nuorten ympäristöhuoli on terve reaktio

Me Lastensuojelun Keskusliitossa työskentelevät otamme nuorten ympäristöhuolen vakavasti. Ilmastokriisi uhkaa lasten oikeuksien toteutumista. Haluamme muistuttaa, että lasten ja nuorten osallisuus tulisi huomioida heidän tulevaisuuteensa vaikuttavassa päätöksenteossa.

Olemme valmiita tarkistelemaan oman toimintamme ympäristövaikutuksia. Järjestönä pyrimme noudattamaan ympäristöeettisiä sitoumuksiamme vastuullisesti. Tänä syksynä teemme myös konkreettisia laskelmia toiminnastamme syntyvästä hiilijalanjäljestä. Laskentatulos tulee olemaan arvio energiankäytön, matkustamisen, hankintojen, palveluiden ja tapahtumien järjestämisen ilmastovaikutuksista.

Tämä hiilijalanjäljen tietäminen ohjaa meitä tekemään jatkossakin mahdollisimman hiilifiksuja valintoja ja antaa vertailupohjaa tulevien vuosien kehitykselle.

Oman toimintamme hiilijalanjäljen laskeminen on myös tärkeä signaali muille järjestöille: Näillä asioilla on väliä.

Me kaikki tiedämme, että ilmastonmuutoksen hillintä ei kuitenkaan voi olla ainoastaan yksilöiden, yritysten ja järjestöjen vastuulla, vaan siinä tarvitaan nopeita rakenteellisia muutoksia ja uutta systeemiajattelua, joka läpileikkaa koko yhteiskunnan. Tulevaisuudessa ilmastopolitiikka tulee olemaan osa kaikkea politiikkaa, kaikkia taloudellisia päätöksiä ja kaikkia ratkaisuja.

Pinnalliset muutokset eivät auta ilmastokriisin kaltaisen viheliäisen ongelman ratkaisussa. Pinnalliset muutokset eivät myöskään toimi lääkkeenä lasten ja nuorten kokemaan ilmastoahdistukseen. Nuoret tietävät, että heidän oma ja heidän lastensa, saati lastenlastensa tulevaisuus elinkelpoisella planeetalla on uhattuna.

Vastuullisina aikuisina me kaikki haluaisimme helpottaa ilmastoahdistuneiden lasten ja nuorten oloa. Mutta myös me itse kompuroimme ilmastokriisin herättämien tunteiden käsittelyssä – saati sitten käytännön toiminnassamme. Joskus tuntuu, että mukavinta olisi lakaista koko aihe maton alle.

Osa ketjua

Näen itseni osana sukupolvien ketjua. Oma vaarini syntyi vuonna 1900. Lapsenlapseni ovat todennäköisesti elossa vielä vuonna 2100. Heidän lapsensa vielä myöhemminkin. Kenellä on oikeus päättää, millaista elämää jälkeläisemme saavat elää sadan vuoden päästä?

Vuosien 1900–2021 välillä tehtiin oikeudenmukaisen ja demokraattisen elämän kannalta monta isoa päätöstä ja arvovalintaa. Tuossa lyhyessä ajassa tapahtui teollistuminen ja sodista selviytyminen ankarilla ponnistuksilla, toimivan hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen pitkälti fossiilisten, rajallisten luonnonvarojen luomien mahdollisuuksien avulla. Tuona aikana valtioita syntyi ja mureni samalla kun ihmiskunta eli arkeaan.

Viimeisiin vuosikymmeniin on mahtunut myös vimma kuluttaa (ja samalla saastuttaa ympäristöä) omien halujen mukaan ja kilpailla siitä, kenellä on mitäkin materiaa eniten, ikään kuin se olisi ollut hyvän ihmisyyden mitta. Nykyään jo onneksi kyseenalaistamme tämän.

Tästä eteenpäin jokainen meistä joutuu kohtuullistamaan omia kulutustottumuksiaan ja pohtimaan, vähentääkö vai lisääkö oma elämäntapa tulevien sukupolvien mahdollisuuksia elää edes siedettävän hyvää elämää, melko terveellisestä ravinnosta, aika monimuotoisesta luonnosta ja suht maltillisista säätilojen vaihteluista nauttien.

Käytännön muutoksilla on jo tulenpalava kiire. Maailman ilmastopäästöjen tulisi vähentyä seuraavan kahdeksan vuoden aikana lähes puolella, jotta vakavalta ilmastonmuutokselta vältyttäisiin.

Päästöt eivät kuitenkaan nykymenolla ole vähenemässä lainkaan, kertoo YK:n uusin raportti (unfccc.int) (2021). Eivät lainkaan.

Moni ilmastoahdistunut lapsi ja nuori kokee tulleensa petetyksi. Omassa aikuisuudessaan he eivät välttämättä voi valita ”tavallista elämää” kuten me olemme voineet, vaan heiltä tullaan vaatimaan sankarillisia, ennennäkemättömiä ihmetekoja ja saavutetuista eduista luopumista ilmastokriisin ratkaisemiseksi, tai edes siihen sopeutumiseksi.

Ei ihme, että ahdistaa.

Kirjoittaja:
Kirsi Markkanen, ilmasto-osaaja, hang around ilmastoisovanhempi

Meidän aikuisten on tärkeää ottaa nuorten ilmastotunteet vakavasti ja luoda heille omalla vastuullisella toiminnalla toivoa ja tulevaisuuden uskoa.

Tunteita kannattaa käsitellä nuoren kanssa yhdessä ja kanavoida ne vaikka osaksi aktiivista ympäristötoimintaa.

Vinkkejä aiheen käsittelyyn löytyy täältä: Tunteet – Toivoa ja toimintaa