Jokainen syrjäytynyt jälkihuollon nuori on liikaa
Meidän ei tulisi unohtaa lastensuojelun jälkihuoltoa ja sen piirissä olevia nuoria lastensuojelun kokonaisuudistusta toteutettaessa. Vaikka jälkihuollon ikäraja nostettiin 25 ikävuoteen, on tehtävää itsenäistyvien nuorten aikuisten palveluiden parantamisessa vielä paljon. Jälkihuollon kokonaisuus tulisi saada toimimaan niin, että tuki on vaikuttavaa jokaiselle nuorelle alueesta tai haasteista riippumatta eikä yksikään nuori putoaisi palveluiden väliin ja ajautuisi syrjäytymisvaaraan. Syrjäytymisen kustannukset ovat yhteiskunnalle valtavat, inhimillisestä hinnasta puhumattakaan.
Täysi-ikäisyyden saavuttaminen ja aikuisuuden alkaminen on merkittävä vaihe elämässä. Lastensuojelun asiakkaille tämä merkityksellinen vaihe on myös monella tapaa erityinen. Omaa itsenäistä elämää suunnitellaan ja arvioidaan poikkeuksellisella tavalla muihin ikätovereihin verrattuna. Sijaishuollosta itsenäistyville nuorille täysi-ikäisyyden saavuttaminen saattaa merkitä lastensuojelusta ”vapautumista”, mutta myös tutun ympäristön ja verkoston jättämistä taakseen.
Huomio nivelvaiheisiin – ei anneta hoito- ja tukisuhteiden katketa!
Kolmen vuoden takainen lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostaminen 25 ikävuoteen on tuonut monille nuorille aikuisille mahdollisuuden jatkaa heitä varten rakennetun yksilöllisen tuen piirissä aikaisempaa pidempään. Vaikka lastensuojelun palveluita piinaakin työntekijöiden vaihtuvuus, on lakimuutos varmasti mahdollistanut myös pysyvyyttä nuorten aikuisten elämään pidentämällä jälkihuollon kestoa. On kuitenkin tärkeää tarkastella myös jälkihuoltoon liittyviä siirtymiä ja erityisesti sijaishuollon ja jälkihuollon nivelvaihetta. Kun nuori täyttää 18 vuotta, päättyy tai muuttuu moni asia arjessa ja palveluissa. Paitsi että mahdollinen sijaishuoltopaikka jää usein taakse, myös monet muut lapsille ja nuorille tukea tarjoavat tahot saattavat sulkea ovensa nuorilta aikuisilta. Lastensuojelun jälkihuollon asiakkaana on hyvin erilaisia nuoria erilaisine tarpeineen. Palvelujärjestelmämme on kyettävä ottamaan koppi kaikista itsenäistymisvaiheessa olevista tukea tarvitsevista nuorista. (Jälkihuollon politiikkasuositus | Lastensuojelun Keskusliitto 2022.)
Tilanteet, joissa nuori omatoimisesti hakee apua esimerkiksi mielenterveyden haasteisiin aikaisemmista vaiheista tutulta taholta, mutta tuleekin käännytetyksi, koska ei enää ole tuen tai palvelun kohderyhmää, kuulostaa hullunkuriselta. Avun pyytäminen on nuorille muutenkin vaikeaa. Tämä aikuisuuden alkamisen kriittinen vaihe olisi tunnistettava palveluita suunniteltaessa ja pyrittävä välttämään hoito- ja tukisuhteiden katkeaminen tai tukea tarjoavien tahojen ovien sulkeutuminen nuorten edestä.
Kohti yhdessä asetettuja tavoitteita
Nuoria tulee myös valmistaa riittävän ajoissa tulevaan jälkihuoltoon ja alkavaan aikuisuuteen. Jos jälkihuoltoa suunniteltaessa pääsee ensimmäistä kertaa osalliseksi oman asiakkuutensa suunnitteluun, voi se todellisen toimijuuden kokemuksen saavuttamisen näkökulmasta olla liian myöhäistä tai ainakin haastavaa. Jälkihuollon asiakassuunnitelmaneuvotteluun valmistautumisen tulisi sisältää ainakin aikaa kohtaamiseen, verkostojen kartoittamista, mahdollisiin tukimuotoihin tutustumista, luottamuksen ja turvallisen olon vahvistamista ja konkreettista asiakassuunnitelmaneuvottelutilanteen suunnittelemista (Hirschovits-Gerz ym. 2022).
Motivointi aitojen vaikutusmahdollisuuksien kautta oman elämän rakentamiseen on aloitettava jo varhain. Näin itsenäistymisvaihetta lähestyvillä lastensuojelun asiakkailla on riittäviä valmiuksia ja myönteisiä kokemuksia osallistumisesta itseään koskevaan päätöksentekoon. Tietoisuus lastensuojelun palveluista voi vähentää myös niihin usein liittyvää kielteistä leimaa. Osallisuutta mahdollistavia elementtejä läpi asiakkuuden tulisi löytyä lastensuojelun rakenteista. (Ks. blogi Asiakkaiden osallisuutta tulee vahvistaa lastensuojelua uudistettaessa.)
Sijais- ja jälkihuollon tavoitteiden tulisi olla selkeitä, asiakkaan kanssa asetettuja ja ennen kaikkea samaan suuntaan vieviä. Nuoret itse toivovat, että mahdollisuus jatkaa sijaishuollosta tuttujen työntekijöiden kanssa työskentelyä ei aina vaatisi poikkeusjärjestelyjä. Myös nuoren läheisten pitäminen mukana uudessa elämänvaiheessa on tärkeää. Näin esimerkiksi nuoren asiakkuutta koskevat neuvottelut tulisikin lähtökohtaisesti järjestää niin, että läsnä on nuoren itsensä paikalle toivomia henkilöitä. (Ei taikatemppuja vaan tukea, Jahnukainen & Tiili 2022.)
Kun valmiudet, motivaatio ja luottamus ympäröiviin aikuisiin ovat kohdallaan on helpompi sisäistää tietoa jälkihuoltoon liittyen. Työntekijöiden vastuulla on kertoa nuorelle sopivalla tavalla jälkihuollon tarkoituksesta ja tavoitteista ja tärkeimpänä kaikista, jälkihuollon mahdollisuuksista. Ajantasaisen ja oikean tiedon jakaminen jokaiselle nuorelle on tärkeää virheellisten uskomusten tai mielikuvien korjaamiseksi ja parhaan mahdollisen tuen järjestämiseksi. (Jahnukainen & Tiili 2022.)
Vaikuttavuutta seurattava
Jälkihuollon täytyy olla myös yhdenvertaista ja yhtä laadukasta kaikille nuorille. Asuinpaikka tai -alue ei saa vaikuttaa palvelun saatavuuteen tai muotoon. Uusilla hyvinvointialueilla on mahdollisuuden paikka luoda nuorille yhdenvertaisempi jälkihuolto. Monitoimijaisuuden lisäksi tarvitaankin myös hyvinvointi alueiden välistä yhteistyötä, jotta jokaisella nuorella on yhtäläiset mahdollisuudet tukeen alueesta riippumatta.
Yksi jälkihuollon tavoitteista on ehkäistä syrjäytymistä. Aiempi lastensuojelun sijaishuollon asiakkuus on itsessään jo yksi syrjäytymisen riskitekijä ja usein jälkihuoltonuorilla on muitakin riskitekijöitä. Esimerkiksi yli puolella kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista on todettu psykiatrinen tai neurokehityksellinen häiriö (Ringbom ym 2021). Nuorten mielenterveyshäiriöillä ja syrjäytymisellä on vahva yhteys (Kääriälä ym 2022). Syrjäytymisriskiä lisää myös kouluttamattomuus. Vain noin puolet sijaishuollossa olleista nuorista suorittaa peruskoulun jälkeisen tutkinnon (Kääriälä ym 2018). Nuoren haasteita ei tulisi katsoa irrallisina toisistaan, vaan tehdä vielä tietoon perustuvaa ja vaikuttavampaa monialaista yhteistyötä heidän tukemisekseen.
Tulevaisuuden jälkihuollon on oltava ennakoivampaa ja perustua vahvasti tietoon. Tiedolla johtaminen mahdollistaa tuen suuntaamisen oikealla tavalla sekä parantaa vaikuttavuutta. Jälkihuollon tulee olla tavoitteellista syrjäytymistä ehkäisevää työtä. Meillä on velvollisuus jatkaa yhteiskunnallista panostusta, jota sijaishuollon aikana on annettu lapsille ja nuorille. Ei anneta tehtyjen investointien ja sijaishuollon työn valua hukkaan. Yksikin jälkihuollosta syrjäytynyt nuori on liikaa.
Lastensuojelun visiota muodostettaessa tulee ottaa huomioon erityisesti seuraavat asiat:
- Sijaishuollon ja jälkihuollon nivelvaihetta on vahvistettava ja toimivien tukisuhteiden jatko varmistettava. Nuoria tulee valmistaa riittävän ajoissa tulevaan jälkihuoltoon ja alkavaan aikuisuuteen.
- Sijais- ja jälkihuollon tavoitteiden tulee olla selkeitä ja asiakkaan kanssa asetettuja.
- Jälkihuoltoa on johdettava tiedolla ja sen vaikuttavuutta tulee seurata.
Lähteet:
Johannes Jahnukainen & Anna Tiili (2022). Ei taikatemppuja, vaan tukea – Kokemusasiantuntijoiden suositukset lastensuojelun jälkihuollon kehittämiseksi. Lastensuojelun Keskusliitto
Lastensuojelun Keskusliitto (2022). Lastensuojelun jälkihuollon asiakkaat tarvitsevat kokonaisvaltaista tukea. Lastensuojelun Keskusliiton politiikkasuositus.
Tanja Hirschovits-Gerz & Niina Weckroth & Sari Sauramäki & Silva Sevola (2022). Nuorilähtöinen asiakassuunnitelmatyö lastensuojelun jälkihuollossa. Teoksessa: Laura Yliruka & Pia Eriksson & Liisa Jokinen & Kaisa Pasanen (toim.) Kohti monitoimijaista lastensuojelua hyvinvointialueilla. https://www.julkari.fi/handle/10024/145628
Ida Ringbom, Jaana Suvisaari, Antti Kääriälä, Andre Sourander, Mika Gissler, Tiina Ristikari and David Gyllenberg (2021). Psychiatric disorders diagnosed in adolescence and subsequent long-term exclusion from education, employment or training: longitudinal national birth cohort study. Cambridge University Press.
https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/68131452
Antti Kääriälä, David Gyllenberg, Reijo Sund, Elina Pekkarinen, Markus Keski-Säntti, Tiina Ristikari, Tarja Heino & Andre Sourander (2022) European Child & Adolescent Psychiatry: The association between treated psychiatric and neurodevelopmental disorders and out-of-home care among Finnish children born in 1997.
https://link.springer.com/content/pdf/10.1007/s00787-021-01819-1.pdf
Antti Kääriälä, Marie Berlin, Mette Lausten, Heikki Hiilamo, Tiina Ristikari (2018) Early school leaving by children in care: A comparative study of three Nordic countries, Children and Youth Services Review.
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0190740918300926?via%3Dihub
Lastensuojelun visiota etsimässä – blogisarja on Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijoiden näkemyksiä eri teemoista, joita tulisi ottaa huomioon keskustelussa lastensuojelun kansallisesta visiosta ja lastensuojelulain kokonaisuudistuksesta. Blogisarja ilmestyy noin kahden viikon välein.
Blogisarjaa kirjoittavat Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijat Annukka Paasivirta, Laura Holmi, Elina Kekkonen, Jonna Lindqvist, Johannes Jahnukainen, Kirsi Hokkila ja Riikka Westman.
Lue myös edellinen blogi Asiakkaiden osallisuutta tulee vahvistaa lastensuojelua uudistettaessa.
Kommentit (0)