Kaivattua tietoa sijoitettujen lasten ja nuorten kokemasta hyvinvoinnista
Suuri osa sijoitettuina olevista lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä, kertoo THL:n julkaisema kouluterveyskysely 2017. Psyykkisiä ongelmia heillä on kuitenkin ikätovereitaan enemmän, kuten myös haasteita koulunkäynnin kanssa. Sijoitettuja lapsia myös kiusataan koulussa muita useammin.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen 14.9.17 julkaisemissa kouluterveyskyselyn tuloksissa on ensimmäistä kertaa saatavilla eriteltyä tietoa reilun tuhannen sijoitetun lapsen (n=351 4. ja 5. luokkalaisista vastaajista) ja nuoren (n=705 8. ja 9. luokkalaisista) kokemasta hyvinvoinnista. Tuloksia on ehditty kaivata, sillä lastensuojelun piirissä olevia lapsia ja nuoria koskeva tutkimustieto on todettu monessa yhteydessä riittämättömäksi.
Mitä tulokset sitten kertovat? Vastauksia analysoineiden tutkijoiden keskeinen viesti on, että sijoitetut lapset ja nuoret eroavat ryhmänä sekä toisistaan että vanhempiensa kanssa asuvista ikätovereista. Tulosten positiivissävytteisiä signaaleja voinee liittää muun muassa siihen, että suuri osa sijoitettuina olleista vastaajista on ilmoittanut olevansa pääosin tyytyväisiä elämäänsä. Myöskään avun saamisessa koulusta ei ole ilmennyt suuria eroja sijoitettujen ja vanhempiensa luona asuvien välillä.
Tulokset kertovat kuitenkin myös havainnoista, joiden äärelle pitäisi pysähtyä niin päättäjien kuin kaikkien sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten kanssa työskentelevien. Sijaishuollossa olleet raportoivat useammin esimerkiksi psyykkisen hyvinvoinnin ongelmista sekä koulukiusaamiseen ja väkivaltaan, koulustressiin ja -uupumukseen sekä yksinäisyyteen liittyvistä kokemuksista kuin vanhempansa luona asuvat. Sijoitettujen lasten ja nuorten kokemaan turvattomuuteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, koska he ovat jo lähtökohtaisesti haavoittuvammassa asemassa kuin valtaosa alaikäisväestöstä.
Keskeinen kysymys on, miten tätä arvokasta tietoa hyödynnetään sijaishuollon piirissä nyt ja tulevaisuudessa olevien lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi. Selvältä näyttää se, että yksilöllisten ratkaisujen ja työskentelyn lisäksi tarvitaan yhteisöllisten ilmiöiden tarkastelua ja ratkaisukeinojen etsintää erilaisissa lasten ja nuorten arki- ja kasvuympäristöissä. Käynnissä olevassa lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa tähän olisi tuhannen taalan paikka!
Kommentit (0)