Kesä lastensuojeluperheessä

Pikkujuttuja-sarjassa nostetaan esiin vanhempien kokemusta lastensuojelussa. Kirjoitukset kuvaavat tunnelmia, hetkiä ja yksityiskohtia helposti lähestyttävällä tavalla. Tässä kirjoituksessa Alina kuvaa sitä, millaisena kesä näyttäytyy lastensuojeluvanhemmalle. Arkea rytmittävät rutiinit jäävät tauolle, se ei ole aina ja kaikille ansaittu levon hetki.

“Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy…”. Ei Mattia ja Teppoa, vaan vanhemman tunne siitä, että kesä on täällä. Valoisat, yöttömät yöt, mahdollisuus hillua ulkona yötä päivää.

Se alkaa toden teolla koulun päättäjäisistä ja todistuksista. Joidenkin meidän lasu-vanhempien erilainen kesä. Näitähän on ollut, meidän kohdallamme jo useampi. Ensimmäisen jälkeen tuli ensimmäinen kiireellinen sijoitus. Toisen jälkeen pysyvä huostaanotto.

Päättäjäisjuhlat toki piti saada juhlia – aika pitkäänkin. Saattoipa olla, että ne päättyivät perheemme traditioon, aivan toiseen kaupunkiin kuin mistä alkoivat. Siitäkin selvittiin.

Sijoituksen aikana, kun koulu loppui, alkoi suoritusten keräily viidestä kunnasta, joiden alueella koulua oli käyty. Mutta sekään ei riittänyt päättötodistuksen saamiseen. Edelleen puuttui se viimeinen matematiikan kurssin suoritus: geometriaa, pyramidin tilavuuslaskelmineen. Unicefin Kympin todistuksen voi taas antaa; siinä on pelkkiä kymppejä, jotka korostavat lapsen ihmisarvoa ja persoonaa. Kaiken tämän alla, ihana lapseni.

Nuoren kesätyöt? Olisi ollut laitoksen puolesta järjestetty: kivaa yhdessäoloa, maalausta, järjestelyä, grillailua, palkkaa tiedossa. Ei pysty, ei jaksa. Syyt on tiedossa, ratkaisuja ei. Kuulin toiselta vanhemmalta, että hänen nuorensa joutui kieltäytymään kesätöistä oman kodin paikkakunnalla, koska laitos ei päästänyt kotilomille niin pitkäksi aikaa. Niinkin voi siis käydä.
Röökipaikoilla savusi paljon useammin kuin talvisin. Näin ainakin nuori kertoi, ja kyllähän niitä röökirahapyyntöjä usein tulikin. Aika moni entinen standardi meni näinä lasu-vuosina itsellänikin uusiksi. Röökihän ei ole se pahin vaihtoehto.

Muistelen lämmöllä viimeisiä aikoja, kun yhdessä käytiin punttia nostamassa. Olisiko siitä 3 vuotta? Itse uskon vahvasti, että jossain vanhan maailman ajan metsätöissä, päiväkaudet luonnossa, olisi pääkin selvinnyt, keho vahvistunut. Nuotion äärellä joitain vaikeita tunteita saatu ehkä kehosta irti. Mutta eihän meidän systeemimme toimi niin.

Kun rutiinit katoavat, villi kesä voikin alkaa toden teolla. Aika, joka muodostaa toisille kukoistuksen kuukaudet joka ikinen vuosi, ovat todennäköisesti haastavimpia kohtia koko vuodessa niille, joiden vastuulla on pitää “aikuisjohtoisesta arjesta” kiinni myös silloin, kun koulutyön tuomat arkiaikataulut (jos sellaisia koskaan oli aikaan saatukaan) ovat poissa.

Kesälomareissuille olisin niin toivonut voivani ottaa hänet mukaan. Mökille. Mutta en uskaltanut – tai häntä ei löytynyt mukaan, kun piti lähteä. Instagramiin laitoin hymykuvan taaperon kanssa uima-altaalta. Kun hän söi pehmistään, koetin jutella hiljaa poliisille puhelimessa. Sosiaalityöntekijää en saanut kiinni, oli kesälomalla.

“Laitos hakee, mene sinä vain rauhassa lomalle”. Missä ihmeen rauhassa?

Mutta mikä ihana muisto – yksi niitä harvoja: Eräs kerta, kun etsittiin kesä”reissuilijaa” taas, tulikin silloisen laitoksen ohjaaja kotiini, istui 3 tuntia juttelemassa kanssani ja sanoi: “Me löydetään hänet kyllä. Yhdessä”.

Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen. Voi kun lapsella olisi kaikki hyvin, missä lieneekään.

…

Tästäkin kesästä selvittiin. Lapseni on edelleen hengissä. Kiva grilli-iltakin pidettiin. Käytiin yhdessä kävelyllä. Parikin kertaa? En muista ihan tarkkaan. Mieli oli silloin kovin kuormittunut – muisti on edelleen.

Niitä, hyviä hetkiä, kuitenkin oli. Kerran taisin saada halatakin. Ja se päättötodistuskin tuli sitten vihdoin, jouluksi.

Hyvä me!

Kirjoittaja:

Alina

Alinan nimi on muutettu tunnistettavuuden estämiseksi.

Sarjan kirjoittajat pitävät huolta siitä, että vanhempien kokemusääni ei jää kuulematta SOILA-koordinaatiohankkeen toiminnassa.

Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa eli SOILA-koordinaatiohanke on Euroopan sosiaalirahaston pluskauden osarahoittama.