Pikkujuttuja – kokemuksia lastensuojelusta vanhemman näkökulmasta

Rippikoulu, Wilma-tunnukset, hiusten värjäys, opiskelupaikan valinta, mokkapalat. Suurin osa elämästä on arkea - myös vanhemmilla, jotka ovat lastensuojelun asiakkaana. Mitä biologisen lastensuojelun asiakasvanhemman osallisuus tarkoittaa näissä tilanteissa, ja miten se toteutuu?

Osallisuus ei varmasti tarkoita sitä, että biologinen vanhempi päättää aina kaikesta, mutta useimmiten hänen olisi hyvä olla jotenkin mukana päättämässä. Olisi luontevaa ajatella, että vanhemman ulossulkeminen pitää erikseen perustella, ei osallisuus.  

Huostaanottopäätös on valtavan suuri päätös, josta seuraa loppumaton joukko pienempiä päätöksiä. Alkuperäisten vanhempien päätettäväksi on säädetty nimi, uskonto ja äidinkieli. Arkinen elämä muodostuu enimmäkseen muista pienistä päätöksistä, niistä arjen osallisuutta luovista pikkujutuista. Kun pikkujutut kasaantuvat, niistä kasvaa lähes elämän kokoisia ja ne ulottuvat neuvolasta autokouluun. Kokonaisuus lähtee heti alusta huonoille raiteille, jos vanhempi ei edes kunnolla ymmärrä, miksi tapahtuu niin kuin tapahtuu – etenkin, jos vanhempi kokee jäävänsä täysin yksin. Luottamus lastensuojeluun saa kolauksen, jos vanhemmalle jää mielikuva siitä, että asiat on jo päätetty ja neuvottelut käydään muodon vuoksi. 

Lastensuojelulaki ei ota kantaa pikkujuttuihin yksityiskohtaisesti, eikä sen pidäkään ottaa. Mutta edelleen, lapsen ja hänen ympärillään olevien aikuisten arkea pyörittävät nämä pikkujutut, ja sitten ne pyörittävät arkeaan erossa lapsestaan elävän vanhemman päätä. Pikkujutuista kannattaa siis pitää pientä suurempaa ääntä.  

Näin yritämme tehdä Lastensuojelun Keskusliiton suojissa kokoontuvalla joukolla. Tarkoituksemme on avata kirjoittamalla, ja muun luovan ilmaisun keinoin, kokemukseen perustuvia näkökulmia lastensuojelusta vanhemman näkökulmasta. “PikkuJUTTUJA” tarkoittaa pieneltä näyttäviä juttuja, jotka voivat muodostua suureksi sellaisenaan tai toisiaan seuraavana ketjussa – tarkoitus on tuoda esiin niiden suuruutta näennäisestä pienuudesta huolimatta. 

Pikkujutut ovat joskus kielteisiä ja joskus myönteisiä. Niiden mukana voi välittää tunnelmia lastensuojelun onnistumisista, joiden tiedetään olevan totta ja joista harvoin kerrotaan. On tilanteita, joissa vanhemmuus toteutuu juuri niin hyvin, kuin se niissä olosuhteissa voi toteutua. Pikkujutut kerryttävät hyvää ja huonoa. Vanhemmuus voi toteutua ja myös vahvistua monin tavoin myös silloin, kun lapsi on sijoitettuna. Ja hyvä niin, koska sijoitusta ei Suomessa ole tarkoitettu lopulliseksi ratkaisuksi.  

Pyykkivuorineuvos

Asiat kasaantuvat,
pyykkivuoret
laskut,

ihmisen kokemukset.

Pikkuisia juttuja
sosiaalityöntekijästä kipeä muisto

kuka puolustaa
ihmistä pientä,
kuka kuulee vanhemman ääntä?

Pikkujuttuja,
pisara pisaralta
kasvavat, kasautuvat
asiat, kyynelten meret,
pyykkivuoret, epätoivon kuilut
laskut.

Kasautuvat pikkujutut, ihmisen kokemukset.

Esmeralda

Kirjoittajat:

Aino, Esmeralda, Petri, Maria  

Kirjoittajat pitävät huolta siitä, vanhempien kokemusääni ei jää kuulematta SOILA-koordinaatiohankkeen toiminnassa.

Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa eli SOILA-koordinaatiohanke on Euroopan sosiaalirahaston pluskauden osarahoittama.