Kun jo toisen asteen opiskelu vaatii kotoa muuttamista

Mitä nuori valitsee, jos kiinnostuksen kohteiden mukainen toisen asteen opiskelu edellyttää kotoa muuttamista? Entä jos valmiudet eivät vielä riitä itsenäiseen asumiseen? Oppivelvollisuuden pidentäminen pakottaa päättäjät pohtimaan entistä vahvemmin myös näitä kysymyksiä. Lastensuojelun Keskusliitto selvittää talven aikana, mitä nuoret aiheesta ajattelevat.

Hallitus suunnittelee oppivelvollisuuden jatkamista 18 vuoteen. Tavoite on hyvä – harva pärjää enää peruskoulun varassa. Toisen asteen opintojen saavutettavuudessa on kuitenkin Suomessa hurjia alueellisia eroja ja tämä tuo uudistuksen valmisteluun niin palvelujärjestelmään kuin euroihinkin liittyviä kysymyksiä.  

Heikointa saavutettavuus on Itä-Suomessa, jossa Aluehallintoviraston selvityksen mukaan vain 55 prosentille nuorista on tarjolla vähintään kolmen eri ammatillisen koulutusalan opintoja alle kymmenen kilometrin säteellä kotoa. Lukiokoulutuksen osalta tilanne on Itä-Suomessakin hiukan parempi: 73 prosentilla nuorista lukio löytyy alle kymmenen kilometrin päästä.  

Osa nuorista muuttaa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle jo nyt. Joskus syynä ovat kotipaikkakuntaa kiinnostavammat mahdollisuudet. Osalla ei kuitenkaan ole lähempänä lainkaan mahdollisuuksia tai niitä on hyvin vähän. Mutta millaisesta mahdollisuuksien joukosta nuori valitsee tilanteessa, jossa mielekkään opiskelupaikan vastaanottaminen edellyttäisi itsenäistä asumista, mutta omat valmiudet eivät tunnu siihen ihan vielä riittävän?

Kauempaa muuttaneet ja itsenäisesti asuvat toisen asteen opiskelijat on tunnistettu nuorisotyön kohderyhmänä ainakin joissain kunnissa ja järjestöissä. Oppivelvollisuuden laajentuessa (ja oppilaitosverkon mahdollisesti edelleen harventuessa) tarve tälle työlle ei ainakaan vähene. YLE uutisoi taannoin oppivelvollisuuden jatkamiseen liittyvistä kustannuksista. On tärkeä huomata, että tarve ei kohdistu vain koulutuksen toimialaan.   

Mutta miltä ajatus itsenäisestä asumisesta jo 16-vuotiaana nuorista kuulostaa, entä millaisiksi omat valmiudet koetaan? Kuinka moni olisi valmis muuttamaan vanhempien luota mieluisen opiskelupaikan perässä jo toiselle asteelle? Haluamme Lastensuojelun Keskusliitossa edistää lasten ja nuorten näkemysten kuulumista päätöksenteossa. Siksi selvitämme talven aikana nuorten näkemyksiä itsenäistymisestä – niin innostuksesta kuin huolista. Kerromme työn etenemisestä matkan varrella myös täällä blogissa.  

Lopulta iso kysymys on, miten yhteiskunta voi tarjota nuorille asuinpaikasta riippumatta mahdollisuuden toiveiden ja taipumusten mukaiseen koulutukseen, nuorten erilaiset, kehittyvät valmiudet huomioiden? Tämän moniulotteisen kysymyksen ratkaisuun toivotamme hallitukselle menestystä. Muistattehan ottaa nuoret – ja etenkin harvaan asutun maaseudun nuoret – mukaan tämän heitä mitä suurimmassa määrin koskevan asian valmisteluun.