Laki suojaa romanilapsia – ei kuitenkaan ihmisten ennakkoluuloilta

Tänään 8.4. vietetään romanien kansallispäivää.  Tärkeänä juhlapäivä on hyvä hetki pohtia romanien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomen romanit saapuivat maahan yli 500 vuotta sitten, mutta edelleen iso osa heistä kokee arjessaan ennakkoluuloja ja syrjintää. Lasten, nuorten ja perheiden eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -avustusohjelman vierailijablogissa romanilasten ja -nuorten kokemasta syrjinnästä kirjoittaa Pia Kara Romano Missiosta.

Lontoossa järjestettiin vuonna 1971 ensimmäinen kansainvälinen romanikongressi. Romanien historian kannalta tapahtuma oli erittäin merkityksellinen. Kongressissa hyväksyttiin romanien yhteinen lippu ja kansallislaulu Gelem, Gelem.  Kongressin avajaispäivää 8. huhtikuuta on vietetty romanien kansallispäivänä vuodesta 1990 lähtien. Päivä sai paikkansa suomalaisessa kalenterissa vuonna 2014. 

1970-luku oli romanien tilanteen kannalta muutosten aikaa. Suomessa valtion romanipolitiikka oli 60-luvulle asti romanivastaista. Tilanne muuttui 70-luvulla, kun Suomi sitoutui YK:n kansainväliseen rasismin vastaiseen sopimukseen. Syrjintä määriteltiin rikokseksi ja ihmisarvo sai lain suojan. Sittemmin romanien asemaa ja yhdenvertaisuutta on turvattu useiden lakien ja asetusten avulla. Tästä näkökulmasta katsoen voidaan ajatella, että Suomen romanien asema on kohentunut huomattavasti viimeisen 50 vuoden aikana. 

Romanilasten ja -nuorten kohtaamaa koulukiusaamista lakimuutokset eivät kuitenkaan ole onnistuneet poistamaan. Asenteiden ja käyttäytymisen muuttaminen on hidas prosessi. Niiden muuttuminen näyttää joskus lähes mahdottomalta. Romano Missio ry:n toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund toteaa romanivähemmistöä käsittelevässä artikkelissaan, että ennakkoluulot ja kielteiset asenteet romaneita kohtaan istuvat yllättävän vahvasti. Mielikuvat ja negatiiviset leimat siirtyvät yhä sukupolvelta toiselle.  

Olin tyttö nimeltä Manne

Palataan hetkeksi 1970-luvulle. Olin silloin iloinen, peruskoulun ala-astetta käyvä tyttö. Olin hyväksytty omalla luokallani ja koulunkäynti sujui. Kuitenkin lähes päivittäin sain kuulla koulun muilta oppilailta nimittelyä. Pienenä ei ollut mukavaa kuulla muilta lapsilta olevansa ”tyttö nimeltä Manne”. 

Onnekseni oman luokan kaveripiiri ja opettajien kannustus ohitti ikävyydet ja selvisin noista vuosista kohtalaisen hyvin. Asiat olisivat voineet mennä osaltani myös toisin. Kokemus ulkopuolisuudesta ja luokittelusta toisen luokan kansalaiseksi voi muuttaa ihmistä siten, että kunnioitus ja arvostus ympäristöä kohtaan muuttuu ylimieliseksi, ennakolta puolustavaksi ja hyökkääväksi käytökseksi.

Koulukiusaamisen estämiseksi ja poistamiseksi etsitään jatkuvasti keinoja, kehitetään hyviä käytäntöjä, laaditaan selvityksiä ja järjestetään erilaisia tapahtumia. Koulukiusatun osa on romanilasten ja -nuorten kohdalla silti pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämä säännönmukaisuus on ollut olemassa koko sen ajan, kun romanilapset ovat käyneet koulua ja se jatkuu edelleen. Työssäni näen jatkuvasti, miten koulukiusaaminen koskettaa romaniperhetyön asiakasperheiden lapsia.

Kiusaaminen synnyttää epäluottamusta

Hanasaaressa tänä keväänä järjestetyssä Koulukiusaaminen – ikuinen ongelmamme? -seminaarissa toiminnanjohtaja Christian Wentzel Aseman Lapset ry:stä totesi kiusattujen kärsivän vakavista terveydellisistä ja sosiaalisista seurauksista lopun elämänsä. Koulukiusaaminen haavoittaa siis syvästi.

Voidaan miettiä, mistä kiusaamisen vuoksi ulkopuolisuutta kokeneet lapset ja nuoret saavat voimaa kohdata tulevaisuutensa. Ei ole ihme, jos kiusaamisen ja ulkopuoliseksi hylkäämisen seurauksena on haasteellista suhtautua positiivisesti pääväestöön tai integroitua yhteiskuntaan osallistuvana kansalaisena. Kiusaaminen synnyttää epäluottamusta kiusaajia ja heidän edustamaansa ryhmää kohtaan.

Miten on mahdollista, että Suomessa 2000-luvulla jonkun ihmisen tai ihmisryhmän arvo kyseenalaistetaan? On häpeällistä, että EU:n perusoikeusviraston selvityksen mukaan Suomi on EU:n rasistisin maa. Mistä johtuu, että suomalaisten on vaikea hyväksyä ja arvostaa erilaisuutta?

Pia Kara
Hankekoordinaattori
Eväitä arkeen -romaniperhetyöprojekti, Romano Missio ry 

Kaikille eväät elämään -avustusohjelma vähentää eriarvoisuutta. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta ja Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi sen toteuttamista. Ohjelmaa rahoittaa STEA. Julkaisemme blogissamme ohjelmahankkeiden työntekijöiden kirjoituksia eriarvoisuudesta heidän työnsä näkökulmasta.

Lähteet:

Marttinen, I. 2019. Koulukiusaaminen – ikuinen ongelmamme? Yhteiset lapsemme 1/2019. Yhteiset lapsemme ry, 16.

Åkerlund, T. 2012. Romanit yhteiskunnassa – meitä on moneksi. Artikkeli.