Venäjällä lapsen oikeuksien kannalta on olennaista kehittää kaikkia palveluita tasavertaisesti

Suomen hallitus on äskettäin päättänyt käynnistää kansallisen lapsistrategian valmistelun. Tämä oli hieno uutinen, sillä lapsistrategia mahdollistaa selkeiden päämäärien ja tavoitteiden asettamisen lapsipolitiikalle sekä asetettujen tavoitteiden seurannan. Se myös vaatii yhteistyötä eri ministeriöiden ja muiden tahojen välillä sekä huolellista valmistelua. Lapsistrategian tulee olla ihmisoikeus- ja perusoikeusperustainen. Venäjä sen sijaan on laatinut ensimmäisen kansallisen lapsistrategian jo vuonna 2012.

Yksi sen tavoitteista on lastensuojelulaitosten purku ja perhehoidon kehittäminen. Strategisena tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä 90% kaikista lapsista asuisi perhehoidossa. Uudistuksen keskeinen perhepoliittinen periaate on lapsen oikeus elää ja kasvaa perheessä, joka viittaa deinstitutionalisaatioideologiaan eli ponnistuksiin laitoshoidon purkamiseksi. Lapsistrategian valmisteluprosessit ja aikataulu ovat aiheuttaneet suurta huolta Venäjällä. Tuoreessa arviointiraportissa arvioidaan strategian ensimmäiset vaikutukset.

Lastensuojelulaitosjärjestelmän uudistaminen ja purkaminen Venäjällä on edistynyt, kun taas vammaisten lasten osalta samaa kehitystä ei ole ollut nähtävissä. Vuonna 2016 87 % kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista (orvot/sosiaaliset orvot) oli sijoitettuna perhehoitoon.  Suurin osa laitoshoidossa olevista lapsista on vammaisia. Siksi Venäjä valmistelee parhaillaan uutta lapsistrategiaa vuosille 2018-2025 sekä uudistaa vammaisten lasten palveluiden rakenteita. Näillä toimilla pyritään kohentamaan lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten ja vammaisten lasten elinoloja. Valtio pyrkii voimakkaasti myös tukemaan sosiaalialan järjestöjä saadakseen tehostettua ja kehitettyä sosiaalialan palveluita.

Venäjän kansallisen lapsistrategian tuoreessa arviointiraportissa todetaan, että vaikka ennätysmäärä lapsia asuu perhehoidossa ja suurin osa lastensuojelunlaitoksista on purettu, köyhyyteen torjumiseen ei ole saatu ratkaisuja.  Noin 20 % väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, joista suuri osa on lapsiperheitä.
Monet sijaisperheet joutuvat luopumaan lapsistaan, koska heillä ei ole keinoja selviytyä esimerkiksi murrosiässä esiin nousevien ongelmien kanssa. Myöskään riittäviä tukipalveluita ei ole saatavilla.

Lisäksi alueellinen kehitys on ollut hyvin epätasaista.  Venäjän lainsäädännön mukaan kuntien tehtävänä on luoda laadukkaita peruspalveluita perheiden tukemiseksi, jotta kaikki perheet saisivat apua ajoissa.  Suurissa kaupungeissa, kuten Moskovassa ja Pietarissa, joissa resursseja on huomattavasti enemmän, on panostettu myös palvelurakenteiden uudistamiseen. Karjala taasen on yksi niistä kunnista, jossa kehitys on jäänyt jälkeen muiden kuntien tasosta. Ongelmaksi on muodostunut se, miten kyetään vastaamaan strategian asettamiin tavoitteisiin. Vaikka perus- ja avopalveluita on liian vähän tarjolla, silti laitospalveluita on purettu kovalla vauhdilla. Köyhimmissä kunnissa, joissa on paljon työttömyyttä ja päihdeongelmia, laitos saattaa olla ainut turvallinen paikka lapsille.

Venäjän lainsäädännön tasolla on tehty selkeitä muutoksia, jotka korostavat YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoitteita. Uudistusten toimeenpano on silti haastavaa. Myös vammaisten lasten opetukseen osallistuminen, inkluusioperiaate on vahvasti esillä keskusteluissa mutta käytännön tasolla periaate toimii hyvin vaihtelevasti. Mittavampia muutoksia tarvitaan ennen kaikkea asenteisiin, köyhyyden torjumiseen, instituutioiden vahvistamiseen ja peruspalveluiden kehittämiseen. Maan suuruuden, alueellisten erojen ja monikulttuurisuuden vuoksi palveluiden kehittäminen ja yhteisen arvopohjan luominen on usein hyvin vaikeaa. Toisaalta mikään ei estä muutoksien läpiviemistä paikallisella tasolla, mutta siihen tarvitaan vahvaa poliittista sitoutumista ja tahtoa.

Kansainväliselle yhteistyölle on nyt tarvetta, näin on todettu moneen otteeseen useissa eri seminaareissa Venäjällä. Sekä Suomessa että Venäjällä useat eri toimijat ovat valmiit käynnistämään hankeyhteistyötä, mutta ongelmaksi on muodostunut rahoituksen saaminen. Tämän esteen voittamiseen tarvitaan poliittisia linjauksia molemmissa maissa.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus luo selkeän pohjan järjestelmien kehittämiselle, myös kansalliselle lapsistrategialle Suomessa ja Venäjällä. Lapsen oikeuksien kannalta on hyvin olennaista, että järjestelmäuudistuksien yhteydessä kehitetään kaikkia palveluita tasavertaisesti ja kokonnaisvaltaisesti sekä ymmärretään päätösten vaikutukset lapsiperheiden elämään sekä lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin.