Lapsen oikeuksista ei voi tinkiä – Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen asetti lapset eriarvoiseen asemaan

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean ratkaisun mukaan päätös rajata varhaiskasvatusoikeutta vuonna 2015 loukkasi lapsen oikeuksia ja vähensi yhdenvertaisuutta. Tuoreiden tutkimustulosten mukaan Suomeen on rakentunut varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmä, jossa lasten, vanhempien ja työntekijöiden arjen edellytykset vaihtelevat kunnittain. Subjektiivista oikeutta rajanneiden kuntien varhaiskasvatuksen johtajien arvion perusteella rajauksella ei edes saatu aikaan juurikaan kustannussäästöjä.

Ensi syksynä (1.8.2020) voimaantulevan varhaiskasvatuslain muutoksen jälkeen kaikille lapsille palautuu yhtäläinen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Asiantuntijakuulemisissa päätös on saanut runsaasti kiitosta ja sitä on pidetty oikeana. Samaan aikaan päätös herättää myös keskustelua, ja monenlaisia tunteita. Keskusteluissa ihmetellään toisinaan sitä, että eikö lapsi saa ”riittävän hyödyn” osallistumalla varhaiskasvatukseen 20 tuntia viikossa. Tai todetaan, että jos toinen vanhemmista on kotona, on lyhyt päiväkotipäivä lapsen etu.  

On selvää, että osalle lapsista osa-aikainen varhaiskasvatus riittää, mutta on myös tilanteita, joissa eri syistä johtuen pidempi päivä voi olla lapsen edun mukainen. Päätöksiä tehtäessä onkin tärkeä katsoa kokonaisuutta yksittäistapauksia laajemmin – ongelmallisen rajauksesta tekee nimenomaan se, että siinä oikeutta varhaiskasvatukseen rajattiin kategorisesti tietyiltä lapsiryhmiltä.   

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea otti asiaan kantaa

Tähän kysymykseen otti kantaa myös Euroopan Sosiaalisten oikeuksien komitea, joka on antanut ratkaisunsa Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2016 tekemään järjestökanteluun varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta.

Komitean päätöksen mukaan varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen loukkasi työttömien sekä äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalla olevien henkilöiden ja heidän lastensa oikeuksia ja asetti perheet myös alueellisesti eriarvoiseen asemaan. Säästötoimet kohdennettiin ryhmiin, jotka muutenkin ovat haavoittuvammassa asemassa.   

Lapsivaikutusten arviointi on välttämätöntä

Vaikutusten monipuolinen ennakkoarviointi kuuluu hyvään julkisen hallinnon päätöksentekoon. Ilman riittävää vaikutusten arviointia ei voida puhua tietoon perustuvasta päätöksenteosta. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi jää kuitenkin hyvin usein vähäiseksi päätösten valmistelussa. 

Lapsivaikutusten arviointi on osa ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia. Sen erityispiirteenä on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa edellytetty lapsen edun ensisijaisuuden periaate, joka velvoittaa valtiota, kuntia ja muuta julkista hallintoa. Huolelliseen lapsivaikutusten arviointiin kuuluu toiminnan ja päätösten tarkastelu laajasti Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten sekä perusoikeuksien näkökulmasta. Vaikutusten arviointi edellyttää myös ajantasaista tutkimustietoa sekä tietoa lapsilta ja nuorilta itseltään. 

Lainvalmistelussa lapsivaikutusten arviointi on ollut vähäistä ja silloinkin, kun arviointia on tehty, sen tulokset on saatettu jättää huomiotta hallituksen päätöksenteossa. Näin tapahtui muun muassa varhaiskasvatusoikeutta rajattaessa. Tästä tulisikin ottaa opiksi: huolellisella ennakollisella lapsivaikutusten arvioinnilla voidaan välttää päätöksenteon karikoita, joita jälkikäteen joudutaan korjaamaan. 

Tämä tulisi muistaa myös tulevien lainsäädäntöuudistusten valmistelussa. Niiden on pohjauduttava laadukkaaseen vaikutusten arviointiin, joka sisältää myös lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin. Välttämätöntä on, että arvioinnin tuloksia myös hyödynnetään päätöksenteossa ja toiminnassa. Lapsivaikutusten arviointi on olennainen osa myös valmisteilla olevaa kansallista lapsistrategiaa.  

Tutkimukset puoltavat kokoaikaisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamista

On hienoa, että Rinteen ja Marinin hallitus tekivät päätöksen palauttaa lapsen oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Tätä päätöstä myös tutkimukset tukevat. Tuoreiden tutkimustulosten mukaan kuntien erilaisten ratkaisujen myötä Suomeen on rakentunut varhaiskasvatuksen palvelujärjestelmä, jossa lasten, vanhempien ja työntekijöiden arjen edellytykset vaihtelevat kuntien välillä. Myöskään odotetut kustannussäästöt eivät toteutuneet, sillä suurin osa subjektiivista oikeutta rajanneiden kuntien varhaiskasvatuksen johtajista arvioi, ettei rajauksella ole merkittäviä kustannusvaikutuksia.  

Laadusta ja riittävistä resursseista tulee pitää huolta

Lasten näkökulmasta tilanne on kestämätön. Suuri osa niistä työntekijöistä, jotka työskentelivät subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta rajanneissa ja/tai aikuisten ja lasten välistä suhdelukua nostaneissa kunnissa, arvioi että heidän mahdollisuutensa lasten yksilölliseen huomioimiseen oli vähentynyt. Myös levottomuuden ja melun arvioitiin lisääntyneen.

Vaikkakin lainsäädännön muutosten vaikutukset kohdentuivat kaikkiin lapsiin, kärsivät eniten erityistä tukea tarvitsevat, kaikkein pienimmät, syrjään vetäytyvät ja suomen kielen oppiseen tukea tarvitsevat lapset. Myös vanhempien viesti oli hyvin samansuuntainen – vanhempien mukaan niiden lasten, joiden oikeutta varhaiskasvatukseen oli rajattu, tasavertaisuus muihin lapsiin verrattuna oli heikentynyt ja lapsen vertaissuhteiden pysyvyys vähentynyt.  

Vaikkakin tehdyt päätökset ovat merkittäviä, ovat ne yksinään riittämättömät. Varhaiskasvatuksen laadusta ja riittävistä resursseista tulee pitää huolta. Pula pätevästä henkilökunnasta on monin paikoin todellinen. Toisinaan myös tilat ovat toimimattomat tai liian pienet suhteessa lapsimäärään. Myös lapsen tuki varhaiskasvatuksessa on vihdoin laitettava kuntoon. Resursseihin liittyvät epäkohdat tulee korjata pikaisesti. 

Lue lisää Euroopan sosiaalisesta peruskirjasta, Euroopan sosiaalisten oikeuksien komiteasta ja Lastensuojelun Keskusliiton tekemästä järjestökantelusta.