Lapsen oikeus leikkiin
Leikki on lapselle luontainen tapa toimia, ja olennainen osa lasten elämää. Ymmärsin tämän jälleen hyvin konkreettisesti muutama viikko sitten, kun kyselin omalta kuusivuotiaaltani, miten esikoulupäivä oli mennyt ja mitä he olivat päivän aikana tehneet. ”Oli tylsä päivä”, sain vastaukseksi. Kun juttelimme tästä tarkemmin, kävi ilmi, että heillä oli ollut koko päivä erilaista ohjattua toimintaa eikä […]
Leikki on lapselle luontainen tapa toimia, ja olennainen osa lasten elämää. Ymmärsin tämän jälleen hyvin konkreettisesti muutama viikko sitten, kun kyselin omalta kuusivuotiaaltani, miten esikoulupäivä oli mennyt ja mitä he olivat päivän aikana tehneet. ”Oli tylsä päivä”, sain vastaukseksi. Kun juttelimme tästä tarkemmin, kävi ilmi, että heillä oli ollut koko päivä erilaista ohjattua toimintaa eikä omalle leikille ollut jäänyt aikaa –tai ei ainakaan riittävästi lapsen näkökulmasta katsottuna.
Toki myös esikoulupäivän ohjattu toiminta on hyvin leikinomaista ja leikki on tavalla tai toisella läsnä monissa päivän hetkissä ja tilanteissa. Samalla lapsen kommentti toi hyvin esille sen, että lapsen näkökulmasta keskeinen osa leikkiä on vapaus – vapaus vaikuttaa siihen mitä leikitään tai miten leikki etenee. Ja myös näitä hetkiä tarvitaan muun toiminnan lomaan.
Leikin merkitys korostuu keskeisesti myös lasten kannalta tärkeimmässä ihmisoikeussopimuksessa, YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Sopimuksen 31 artiklassa korostetaan lapsen oikeutta lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan. Lapsen oikeuksien komitea on kuitenkin tuonut esille, että sopimusvaltiot ovat kiinnittäneet riittämättömästi huomiota artiklan 31 täytäntöönpanoon. Lapsen oikeutta leikkiin kutsutaankin joskus unohdetuksi oikeudeksi – aikuisten silmin katsottuna leikin merkitys ei aina avaudu ja leikki voi vaikuttaa enemmänkin puuhastelulta kuin lapsille välttämättömältä oikeudelta.
Leikin merkitys niin lapsen hyvinvoinnille, terveydelle kuin kehitykselle on keskeinen. Sen kautta voi käsitellä niin suruja, vaikeuksia kuin erilaisia muitakin haasteita. Leikki myös tukee lasten luovuutta, mielikuvitusta, itseluottamusta yhtä hyvin kuin fyysisiä, sosiaalisia, kognitiivisia ja tunne-elämän taitoja. Myöskään leikkiin liittyvän ilon merkitystä ei tule aliarvioida – leikillä on lapsille arvoa puhtaasti sen tarjoaman nautinnon ja mielihyvän ansiosta.
Samaan aikaan leikki on oikeus, joka on uhattuna, sillä lapsuuden lyhentyessä leikit loppuvat usein aiemmin. Leikkiminen ja leikin arvostus jäävät myös helposti ohjattujen harrastusten jalkoihin. Tässä jokaisen aikuisen merkitys on keskeinen – arvostetaanko meillä leikkiä ja annetaanko sille aikaa? Aina leikki ei myöskään synny itsestään, vaan se vaatii myös aikuisen aikaa, ohjausta ja kannattelua. Myös ympäristön tulee houkuttaa lasta leikkimään. On selvää, että leikkiympäristöjen tulee olla turvallisia, mutta toisaalta liiallinen turvallisuuden tavoittelu ja korostaminen eivät myöskään saisi estää lasta leikkimästä ja kokeilemasta omia fyysisiä rajojaan.
Oikeus leikkiin kuuluu yhdenvertaisesti kaikille lapsille, mutta hyvää se tekee myös aikuisille. Välillä työpaikoillakin voisi heittäytyä pois asiantuntijan roolista ja hypätä leikin maailmaan. Virkistää vähintään yhtä paljon kuin kupillinen kahvia. Vai mitä olette mieltä?
Järjestä leikkipäivätempaus (video)>>
Kommentit (0)