Lapsen turvallisuus aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminnassa vaatii useita suojakerroksia

Millaiset ratkaisut vaikuttavat lapsen turvallisuuteen vapaaehtoisessa aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminnassa? OmaKamu ry:n tekemän selvityksen mukaan ensisijaista lapsen turvallisuuden takaamiseksi on riskien tunnistaminen ja turvallisuutta tukevien toiminnan mallien luominen. Huomattavaa on, että havaittujen lapseen kohdistuvien uhkien ja riskien toteutuminen voidaan parhaiten estää useiden erilaisten suojakerrosten avulla.

OmaKamu ry:n tekemä selvitys lapsen turvallisuuteen vaikuttavista toimintamalleista vapaaehtoisessa aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminnassa liittyy THL:n koordinoimaan Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelmaan (th.fi). Selvityksen aineisto kerättiin haastatteluilla, joita toteutettiin vapaaehtoisen aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminnan rajapinnassa toimiville sosiaalialan ammattilaisille (26 haastateltavaa) sekä hyvinvointialueilla että järjestöissä. Lastensuojelun Keskusliitto toimi hankkeen pääyhteistyökumppanina.   

Vapaaehtoinen aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminta on hyvinvointialueiden ja kolmannen sektorin järjestämää toimintaa, jossa tuettava lapsi ja häntä tukeva vapaaehtoinen maallikkoaikuinen tapaavat yhteisen tekemisen tai harrastuksen merkeissä muutaman kerran kuukaudessa.  

Ammattilaiset kuvasivat lapsen turvallisuutta laajana tekijänä, joka läpileikkaa koko tukihenkilösuhdetta: ”…se [turvallisuus] liittyy kaikkeen, ihan siihen koko prosessiin alusta loppuun.”

Turvallisuusriskeinä tai -uhkina ammattilaiset näkivät väkivallan eri muotojen (fyysinen, henkinen, seksuaali- ja kuritusväkivalta) toteutumisen. Lisäksi tapaturmariskit ja yksityisyydensuojan rikkoutuminen havaittiin lapsen turvallisuutta uhkaaviksi tekijöiksi. Ammattilaiset kokivat erittäin tärkeäksi myös, että lapsi itse tuntee ja kokee olonsa turvalliseksi tukisuhteessa. Tämä vaatii sekä vapaaehtoisilta aikuisilta että ammattilaisilta kiinnostunutta otetta lapsen kokemuksia kohtaan sekä systemaattisia kysymisen ja arvioinnin tapoja. 

Suojakerrokset jakautuvat toimintaympäristön ja tukisuhdeprosessin huomioimiseen

Lapsen turvallisuuden tarkastelussa ja havainnollistamisessa hyödynnettiin James Reasonin kehittämää mallia (bmj.com) ja selvitys keskittyy yksilön näkökulman sijaan systeemitason tarkasteluun. Alla oleva kuvio havainnollistaa lapsen turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä vapaaehtoisessa aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminnassa.

Kuvio 1: Lapsen turvallisuuteen vaikuttavat tekijät vapaaehtoisessa aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminnassa. Juustosiivut kuvaavat tekijöitä toimintaympäristössä (ohjaus ja ohjeistukset, resurssit, johtaminen, työntekijöiden kompetenssi, yhteistyö) sekä tukisuhdeprosessissa (soveltuvuus, valmennus, tukisuhteen osapuolten valinta ja informointi, seuranta, sitoutuminen ja haittatapahtumien käsittely).

Vasemmassa reunassa punaisella näkyvät ammattilaisten arvioimat toimintaan liittyvät mahdolliset riskit ja uhat lapsen turvallisuudelle, joiden toteutuminen lapselle voidaan parhaiten estää useiden eri suojakerrosten eli ”juustoviipaleiden” avulla. Yksikään suojakerros ei kuitenkaan ole itsessään tehokas, vaan niissä on puutteita ja heikkouksia, joita juustoviipaleiden reiät edustavat. 

Vapaaehtoisessa aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminnassa suojaa antavia ”juustoviipaleita” on yksitoista, joiden kaikkien huomiointi on tärkeää lapsen turvallisuuden takaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Organisaatioiden ja ammattilaisten kykyä huomioida turvallisuutta heikentävät tällä hetkellä kuitenkin esimerkiksi taloudellisiin resursseihin liittyvät haasteet.   

Miten varmistaa lapsen turvallisuus aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminnassa?

Ammattilaiset toivat esille lukuisia erilaisia toimintamalleja, joiden he näkivät vaikuttavan lapsen turvallisuuteen. Tärkeäksi nähtiin se, että turvallisuuden edistämiseen ja haittatapahtumien hallintaan olisi olemassa sekä valtakunnallisia että organisaatioiden sisäisiä toimintatapoja ja -ohjeita. Kaikkien osapuolten tulee ymmärtää lapsen turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden moninaisuus, tiedostaa mahdollisia riskipaikkoja ja huomioida turvallisuus suunnitelmallisesti läpi tukisuhteen kaikkien vaiheiden. Esimerkiksi vapaaehtoisten aikuiskaverien ja tukihenkilöiden soveltuvuuden arviointi ja kattava koulutus sekä tukisuhteen säännöllinen seuranta ja arviointi ovat keskeisiä lapsen turvallisuuden varmistamisessa.  

Monet ammattilaisista korostivat lasten oikeuksia, osallisuutta ja lasten mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon tärkeänä osana turvallisuutta. Lapsen oikeudet ovat monessa organisaatiossa osa vapaaehtoisten koulutusta, mutta koulutusten sisällöt vaihtelevat. Ehdotammekin, että lasten oikeuksien ymmärtämisen vahvistamiseksi vapaaehtoisten aikuiskaverien ja tukihenkilöiden koulutuksissa hyödynnettäisiin valmista kansallisen lapsistrategian tuottamaa LapsenOikeudet365-koulutusmateriaalia (lapsistrategia.fi).

Vaikka vapaaehtoinen aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminta on tavallisten kansalaisten tekemää vapaaehtoistyötä, niin sosiaalialan ammattilaiset koordinoivat, ohjaavat ja arvioivat sitä. Haastateltavat nostivat esille myös toimintaa koordinoiviin työntekijöihin liittyviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kykyyn huomioida lapsen turvallisuutta. Näitä tekijöitä olivat esimerkiksi ammatillinen osaaminen, hyvä ihmistuntemus ja kyky lukea ihmisiä, kyky tiedostaa omia taustaoletuksia ja ennakkoluuloja, motiivit työhön ja halu noudattaa rakenteita. Turvallisuusosaaminen on keskeistä, jotta kaikilla ammattilaisilla olisi kyky turvallisuusajatteluun, ymmärrys turvallisuusilmiön ja -tekijöiden moninaisuudesta sekä turvallisuuden huomioimisesta toimintaa läpileikkaavasti. Turvallisuusosaamista voidaan kehittää esimerkiksi koulutusten avulla, mutta haastateltavat näkivät erityisen merkityksellisenä riittävän perehdytyksen.  

Selvitys nostaa esille, että ammattilaisilla on vaihtelevat mahdollisuudet ja organisaation tuomat reunaehdot toimintaan osallistuvan lapsen turvallisuuden edistämiselle. Kaikissa organisaatioissa tulee tiedostaa toimintaan liittyvien turvallisuusriskien moninaisuus ja arvioida toimintaa monipuolisesti turvallisuuden näkökulmasta. Jos toiminnassa olevan lapsen turvallisuus rikkoutuisi tai sitä rikottaisiin, tulee toimintamallien olla kunnossa sekä haittojen rajaamiseen, raportointiin ja käsittelyyn että tapauksesta oppimiseen ja toiminnan kehittämiseen. Syyllisten etsimisen sijaan tulee pohtia, onko jokin suojakerros organisaation turvallisuusprosessissa pettänyt ja miten vastaava voidaan jatkossa estää tapahtumasta.  

Jokaisen ammattilaisen ja organisaation tulee peilata selvityksen tuloksia omaan toimintamuotoonsa ja sen erityispiirteisiin, sillä tarjolla on hyvin erilaista aikuiskaveri- ja tukihenkilötoimintaa. Toiminnan luonteesta huolimatta meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuus suojella ja turvata lapsen kasvua, kehitystä ja hyvinvointia, sekä toimia puolestapuhujina niille, joiden ääni on vielä hento.  

Jokaisella organisaatiolla tulee olla riittävät resurssit ja mahdollisuudet toiminnan turvalliseen toteuttamiseen. Kaikilla lapsilla on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi niin aikuiskaveri- ja tukihenkilötoiminnassa kuin myös laajemmin yhteiskunnassamme.

Tutustu selvitykseen tarkemmin täältä (omakamu.fi)

Kirjoittajat: 

Hanna Uotila-Laine, projektikoordinaattori, OmaKamu ry
Tiina Lehto-Lundén, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto