Lapset vapaudenriiston kohteina – ja demokratian kuumemittareina

EU:n komission järjestämässä vuosittaisessa lapsen oikeuksien foorumissa käsiteltiin marraskuussa vapautensa menettäneiden lasten tilannetta Euroopassa ja maailmassa. Seminaari antoi mahdollisuuden katsoa lasten vapaudenriistoa laajasta näkökulmasta. Olipa kyse sitten lapsista rikoksentekijöinä, vankien lapsista, lapsista psykiatrisissa laitoksissa tai vammaisista lapsista laitoksissa, kaikissa näissä on yhteisenä nimittäjänä se, että lapset on laitettu lukkojen taakse.

Lasten laitosasumisen vähentäminen ja vapaudenriistosta luopuminen tai sen vähentäminen minimiin on asetettu korkealla tasolla tavoitteeksi. Viimeksi New Yorkissa noin vuosi sitten pidetyssä YK:n yleiskokouksessa jäsenmaat antoivat julistuksen lasten säilöönoton lopettamisesta maahanmuuttoon liittyvissä prosesseissa. Vuosi sitten YK:ssa päätettiin myös lähteä selvittämään, kuinka paljon lapsia on maailmassa ylipäätään vapaudenriiston kohteena. Lapsia laitetaan lukkojen taakse erilaisista syistä niin poliisin, armeijan ja maahanmuuttoviranomaisten kuin lastensuojelu- tai terveysviranomaistenkin toimesta.

Myös EU:n komission järjestämässä vuosittaisessa lapsen oikeuksien foorumissa käsiteltiin marraskuussa vapautensa menettäneiden lasten tilannetta Euroopassa ja maailmassa. Seminaari antoi mahdollisuuden katsoa lasten vapaudenriistoa laajasta näkökulmasta. Olipa kyse sitten lapsista rikoksentekijöinä, vankien lapsista, lapsista psykiatrisissa laitoksissa tai vammaisista lapsista laitoksissa, kaikissa näissä on yhteisenä nimittäjänä se, että lapset on laitettu lukkojen taakse.

Emme saa tottua kuviin lapsista piikkilanka-aitojen tai kalterien takana

Asiantuntijafoorumissa haluttiin kiirehtiä työhön tarttumista, sillä vaarana on, että alamme tottua kuviin lapsista kaltereiden takana. Meidän pitäisi muistaa, että niin natsit 1930-luvulla kuin Neuvostoliiton hallinto käyttivät samanlaisia metodeja – lapset otettiin ensimmäisinä laitoksiin. Missä tahansa näemme lasten sulkemista massoittain muurien tai lukkojen taakse, sitä on pidettävä merkkinä siitä, että jotain on pielessä demokratiassamme!

Sitä, miten kohtelemme heikoimpiamme, voidaan nähdä mittarina yhteiskunnan tilasta. Lasten vapaudenriisto on eräänlainen demokratian kuumemittari. Tällä hetkellä mittarin lukemat ovat huolestuttavia monissa maissa, jopa joissain EU-maissa.

Nyt valtaapitäviltä odotetaan konkreettisia tekoja siitä, miten esimerkiksi lasten säilöönoton purkua ulkomaalaishallinnon toimesta lähdetään toteuttamaan. Askeleita tähän suuntaan on otettu. EU:n komissio antoi viime huhtikuussa lapsia muuttoliikkeessä koskevan tiedonannon, jossa se kehottaa jäsenmaita tekemään kaiken voitavansa, että tarjolla olisi vaihtoehtoja säilölle. Toisaalta komissio oli myös juuri antanut suosituksen siitä, miten saadaan tehokkaammin palautettua ihmisiä takaisin lähtömaihin.

Maahanmuuttoasioista komissiossa vastaavan yksikön varajohtaja Stephen Ryan ei ollut marraskuun EU-foorumissa kovin rohkaiseva; hänen mukaansa ideaalimaailmassa säilöönotto voitaisiin kieltää, mutta komission täytyy elää reaalimaailmassa. Maahanmuuton rajoittaminen on tällä hetkellä liian voimakas agenda EU:ssa, jotta lasten säilöönotto saataisiin kokonaan kiellettyä.

Vähintään miljoona lasta lukkojen takana

Emme tiedä, kuinka paljon maailmassa on lapsia suljettuina erilaisiin laitoksiin ja millaisissa olosuhteissa he ovat. He jäävät näkymättömiin, emmekä tiedä, millaisten ihmisoikeusloukkausten kohteina he ovat.

Unicefin EU-suhteiden toimiston johtaja Sandie Blanchet kertoi EU:n komission lapsen oikeuksien foorumissa marraskuussa varovaisena arviona, että maailmassa olisi vähintään 80 miljoonaa lasta laitoksissa, ja heistä ainakin yli miljoona lasta lukkojen takana. Tilastointi on kuitenkin hyvin puutteellista, siksi tarvitaan erityinen selvitys. YK:ssa päätettiin ryhtyä tekemään selvitystä. Se on tarkoitus julkistaa vuoden 2018 syksyllä, mutta rahoituksen puute uhkaa vesittää työn: vain kaksi jäsenmaata oli marraskuun loppuun mennessä myöntänyt rahoitusta vetoomuksista huolimatta. Tämä herättää kysymyksen, eivätkö maat halua, että asiasta saadaan tietoa.

Yksi erityisryhmä ovat vankien lapset. Esimerkiksi Skotlannissa useampi lapsi kokee vuosittain sen, että hänen vanhempansa joutuu vankilaan kuin vanhempiensa avioeron. Vankien lapset ovat riskiryhmä, joilla on muita enemmän sosiaalisia ja mielenterveydellisiä ongelmia. Ei ole helppoa ratkaista, pitäisikö lapsi erottaa vanhemmistaan vai laittaa vankilaan vanhemman kanssa. Vaikka pieni lapsi voisi olla äidin kanssa vankilassa ensimmäiset vuotensa, hänet joudutaan kasvaessaan sijoittamaan uudelleen – usein laitokseen.

EU-foorumin puhujat vakuuttivat toinen toisensa jälkeen, että lapsen sulkeminen lukkojen taakse ei ole koskaan lapsen edun mukaista. Mukana olleista rohkeista kokemusasiantuntijoista moni ei nähnyt eroa vankilan ja esimerkiksi psykiatrisen laitoksen tai ulkomaalaisten säilöönottoyksikön välillä.

Lasten sulkeminen laitoksiin loukkaa monia lapsen oikeuksia

Asiantuntijoiden mukaan jopa lyhytkestoinen vapauden menetys kohtuullisen hyvissä olosuhteissa on haitallista lapselle. Myös täysin terveeseen lapseen vapaudenriistolla on haitallisia vaikutuksia, mutta traumatisoituneen tai eri syistä haavoittuvassa asemassa olevan lapsen kohdalla vaikutukset voimistuvat. Esimerkiksi turvapaikanhakijalapsi on saattanut kohdata viranomaisten mielivaltaa, ja lukkojen taakse joutuminen voi laukaista nuo muistot. Tämän vuoksi lyhytkin aika säilössä voi olla mielenterveydelle haitallista.

Lapsen vapaudenriisto loukkaa yleensä myös monia muita lapsen oikeuksia. Useissa maissa laitosasumiseen liittyy myös jonkinlaista kaltoinkohtelua, esimerkiksi ruumiillista kuritusta. Ilman väkivaltaakin laitosasumisella on Unicefin mukaan pitkäaikaisia haitallisia vaikutuksia lasten fyysiseen, psyykkiseen ja kognitiiviseen kehitykseen. Sandie Blanchet on erityisen huolissaan pienistä lapsista laitoksissa, sillä tutkimusten mukaan jokainen kolme kuukautta laitoksessa tarkoittaa yhden kuukauden viivästymistä lapsen kehityksessä.

Nyt valtaapitäviltä odotetaan konkreettisia tekoja siitä, miten esimerkiksi lasten säilöönoton purkua ulkomaalaishallinnon toimesta lähdetään toteuttamaan.

Räikeitä lapsen oikeuksien loukkauksia EU-maissa

Unkari ryhtyi patoamaan EU:n alueelle tulevia turvapaikanhakijoita aitaamalla Serbian vastaisen rajan ja säätämällä, että turvapaikkahakemuksen voi jättää vain rajavyöhykkeellä. Ihmisoikeustoimijat kritisoivat lakimuutosta, mutta se meni läpi parlamentissa. Ainoa reitti Serbiasta Unkariin kulkee säilöönottokeskuksen läpi, jossa hakijat joutuvat odottamaan hakemuksensa käsittelyä. Turvaa hakevat perheetkin siis suljetaan automaattisesti piikkilanka-aitojen taakse kontteihin määräämättömäksi ajaksi. Unkarin Helsinki-komitea on huolissaan asukkaiden hyvinvoinnista, sillä hallitus ei ole päästänyt heitä monitoroimaan oloja.

Myös yksin kulkevien lasten ja nuorten on raportoitu joutuneen säilöön, vaikka Unkarin laki periaatteessa kieltää sen. Lapset ovat saattaneet paeta lähtömaansa väkivaltaisuuksia tai väkivaltaa perheessään, mutta päästyään Eurooppaan he joutuvat lukkojen taakse – alttiiksi mielenterveyden ongelmille, väkivallalle ja hyväksikäytölle.

Unkari sai kyseenalaista mainetta EU-foorumissa myös toisesta syystä. Eräs järjestö on kerännyt todistusaineistoa siitä, että maassa suljetaan edelleen vammaisia lapsia laitoksiin, joiden olot muistuttavat 1990-luvulla paljastuneista romanialaisista orpokodeista. Hallitus ei ole vastannut järjestön esittämiin kysymyksiin, vaikka asiat tuotiin julkisuuteen jo yli puoli vuotta sitten. Järjestö laati hankkeessaan ainutlaatuisen työkalupakin, jonka tarkoitus on auttaa järjestöjä tai lapsiasiavaltuutettuja monitoroimaan vammaisten lasten laitoksia.

Kreikassa puolestaan on käytössä ns. ”protective custody”. Lapsi otetaan säilöön suojelun varjolla, koska lapsille sopivista majoitustiloista on huutava pula. Moni asiatuntija kritisoi tätä ja korostaa, ettei puutteita vastanottojärjestelmässä voida pitää perusteena lasten vapaudenriistolle. Myös belgialaiset ovat joutuneet miettimään, pitäisikö olla mahdollista käyttää jonkinasteista pakkoa, että saataisiin lapset pysähtymään Belgiaan; monet lapset eivät halua hakea turvapaikkaa, vaan uskovat sokeasti salakuljettajien lupauksia pääsystä Britanniaan.