Lapsilta opittua: kokemuksia turvallisesta osallisuudesta
Pelastakaa Lapset ry:n kehittämishankkeessa mentiin lasten luokse tutustumaan siihen, mistä turvallisen osallisuuden kokemus lasten näkökulmasta syntyy.
Juttelen lapsen kanssa vapaa-ajasta. Katselemme kuvia asuinalueen paikoista. Kysyn, missä paikassa lapsella on useimmiten hyvä olla. Lapsi osoittaa hyvinvointikeskuksen tilaa, jossa nyt olemme. Kysyn, onko joku paikka, jossa on usein kurja olo. Lapsi osoittaa koulua. Lapsi toteaa, että hyvinvointikeskuksessa on ihmisiä, jotka tykkäävät hänestä. Koulusta lapsi ei halua sanoa mitään. Myöhemmin yhteisen pelituokion päätteeksi lapsi kertoo joutuvansa salaisesti kiusatuksi, eikä voi tehdä asioita, joista tykkää.
Turvallisuuden ja osallisuuden välinen yhteys tulee hyvin ilmi edellä kuvatun kohtaamisen kautta. Samoin se, että kuuntelematta lapsia, emme voi tietää. Toisen lapsen kokemus vastaavissa tilanteissa saattaisi olla erilainen.
Olemme Pelastakaa Lapset ry:n kehittämishankkeessa menneet lasten luokse tutustumaan siihen, mistä turvallisen osallisuuden kokemus lasten näkökulmasta syntyy. Lapset ovat olleet iältään 3–12-vuotiaita ja heillä on monenlaisia kokemuksia elämästä ja palveluista. Lapset ovat mielellään kertoneet kokemuksistaan sanallisesti, piirtämällä, kuvien avulla, leikkimällä, eleillä ja myös hiljaisuudella. Alle olemme koonneet keskeiset opit.
Kuuntelevat ihmiset
Turvallisen osallisuuden tunnetta lisää se, että lapsi tulee huomatuksi. Tällöin aikuinen moikkaa, kysyy kuulumisia, huomaa onnistumiset sekä lapsen pahan olon. Lasten mielestä asioita voi kertoa aikuisille, jotka tuntevat ja joihin voi kokemuksen pohjalta luottaa. Toisinaan tuntemattomatkin jäävät mieleen; sijaisope, joka on nähnyt lapsen uusin silmin tai kauppakeskuksen vartija, joka kyselee kuulumisia rankan viikonlopun jälkeen.
Lasten kokemuksissa näkyy perheen merkitys. Kuitenkin tunnistetaan tarve sille, että perheen ulkopuolella tulee huomata lapsi ja hänen tarpeensa. Kaikki eivät voi kertoa edes vanhemmilleen.
Yhteisen leikin tai pelin kautta voi löytyä tila ja uskallus asioista kertomiselle. Turvallista osallisuutta lisää se, että kukaan ei pakota tekemään asioita, joihin ei ole valmis. Ei voi pakottaa halaamaan tai puhumaan!
Valitettavasti lapsilla on kokemuksia myös ihmisistä, joiden seurassa on ikävä olo ja joihin ei voi luottaa. Ihmisistä, jotka ohittavat lapsen katseen ja hädän. Aikuisista ja lapsista, jotka kohtelevat huonosti.
Paikat, joissa on kevyt olo
Lapset toivovat enemmän paikkoja, joissa ei tarvitse suorittaa tai pelätä. Jo kaksivuotias osaa kertoa tunteestaan perhetuvalla toteamalla äidilleen: “haluan jäädä yöksi tänne.” Turvallisten aikuisten saatavilla olo on lasten mielestä tärkeää myös paikoissa, joissa kaverit on parasta.
Koti on monelle lapselle turvapaikka, mutta ei kaikille. Turvallisessa kodissa ei huudeta eikä satuteta toisia, pyydetään ja annetaan anteeksi, myös mokat. Siellä myös pääsee syliin, kun harmittaa, saa ruokaa ja lämpimät hanskat osallistuakseen pihaleikkeihin.
Netissä lapsi voi kokea olevansa yksin ja joutua pelottaviin tilanteisiin, mikäli kukaan aikuinen ei kiinnostu paikasta, jossa lapsi viettää aikaansa. Nettikiusaaminen on tosi paha. Se voi muuttaa lapsen kokonaan.
Myös konkreettiset asiat luovat turvaa ja pelkoa. Kerhossa hyllyn päällä seisova pelottavan näköinen nukke voi luoda turvattoman olon tai iltapäivätoiminnan meteli saa nyrkit heilumaan.
Iloa tuovat asiat ja tekeminen
Ilon merkitys näkyy lasten toimintaa seuratessa ja tulee ilmi myös puheessa. Ilo kannattelee ja luo toivoa, kun elämässä tapahtuu kurjia asioita. Vanhempien eron jälkeen voi lohduttaa lasta tekemällä yhdessä hassuja juttuja tai lähteä ulos tuulettumaan kavereiden kanssa. Tukihenkilön kanssa voi puolestaan olla kevyt olo, koska voi hetkeksi unohtaa ikävät asiat. Väkivaltaa kokeneiden lasten vertaisryhmässä parasta oli, että voi olla hauskaa.
Lapset toimivat itse monin tavoin saavuttaakseen turvallisuuden ja osallisuuden tunteen. Unirievun kuljettaminen päiväkotiin tuo tutun tuoksun kodista. Pelimaailmaan uppoutuminen luo kokemusta yhteenkuulumisesta. Musiikin kuuntelu häivyttää riitelyn äänet. Lumikökkäreen potkiminen estää potkimasta muita.
Tutustumatta lapseen, emme voi tietää, mikä luo turvallista osallisuutta hänen elämäänsä tai mahdollisesti luo pelkoa ja syrjään jäämisen kokemuksia. Esimerkiksi uutinen kadonneesta ihmisestä voi luoda kouluun lähtemisen pelon. Toisinaan ratkaisut ovat helpohkoja: pimeän aiheuttama turvattomuuden tunne ratkeaa yövalolla. Aina ne eivät ole yksinkertaisia. Vaikka kaljatauti ei lähde omasta vanhemmasta aikuiselle kertomalla niin kuulluksi, uskotuksi ja autetuksi tulemisen tunne säilyy läpi elämän.
| Miten vahvistaa osallisuuden ja turvallisuuden kokemuksia?
· Pysähdy katsomaan, kysymään, kuuntelemaan ja tarjoamaan konkreettista apua. · Etsi ja luo sopivaa kertomisen tilaa ja tapaa. · Yritä ymmärtää, erityisesti silloin kun se tuntuu vaikealta. · Usko lasta. · Kysy palautetta, jotta lapsen turvallisuuteen vaikuttavat asiat tulevat näkyväksi ja huomio ne. · Muista aikuisen vastuu aina suojella lasta ja tukea lasta kertomisessa. Lapsella on ohittamaton oikeus suojeluun ja osallisuuteen. |
Toivon ja turvan työkalu konkreettiseksi työvälineeksi
Tässä on tueksi perheväkivaltaa kokeneiden lasten kanssa kehitetty Toivon ja turvan työkalu, joka on kehitetty Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n ja Pelastakaa Lapset Arjesta voimaa –hankkeen yhteisessä kehittäjäryhmässä. Vastata voi monin tavoin: kirjoittamalla, piirtämällä, kertomalla, leikkimällä tai hiljaisuudella. Kannattaa kokeilla ensin itse!
Kirjoittajat:
Reetta Kalliomeri (VTM) työskentelee Pelastakaa Lapset ry:n Arjesta voimaa –hankkeessa. Reetan työtehtävänä on kehittää lasten (ja heille tärkeiden aikuisten) kanssa toimintatapoja, joilla lapsille merkityksellinen osallisuus voi vahvistua.
Hanna Tulensalo (YTL) toimii kehittämispäällikkönä Pelastakaa Lapset ry:llä ja on toiminut erilaisissa lapsi- ja perhepalveluiden kehittämistehtävissä yli 20 vuoden ajan.
Pienten lasten turvallinen osallisuus -blogisarja kokoaa yhteen ammattilaisten näkökulmia ja vinkkejä pienten lasten parissa toimimiseen. Yhteistä kaikille kirjoituksille on turvallinen osallisuus, jota tarkastellaan eri toimintaympäristöistä käsin. Kaikista vuoden aikana julkaistuista blogiteksteistä kootaan yhteinen julkaisu.
Blogisarjan aiemmat kirjoitukset:
Viisi tärkeää asiaa lapsen osallisuudesta koronatilanteessa (01.06.2020)
Hei, leiki mun kanssa? (15.06.2020)
Kun on turvassa, tulee kuulluksi ja kohdatuksi (13.08.2020)
Superhampsteri ja onnen rapupiiraset – Kokemuksia väkivaltatyön avopalvelun lapsityöstä (14.09.2020)
Kommentit (0)