Lastensuojelun rakenteelliset ongelmat on korjattava

Lastensuojelun pitkään jatkuneet ja rakenteelliset ongelmat on korjattava, jos haluamme lisätä lastensuojelun vaikuttavuutta. Lastensuojelun vaikuttavuus on lasten, nuorten ja perheiden myönteisten ja pitkäkestoisten kehityskulkujen vahvistamista vastaamalla näitä kehityskulkuja haastaviin tekijöihin. Lastensuojelussa kohdataan vuosittain kymmeniä tuhansia lapsia ja nuoria perheineen, jotka ovat kohdanneet erilaisia haavoittavia ja kielteisiä kokemuksia.

Lastensuojelun sijaishuollossa yli 17 000 lasta

Suomessa lastensuojelun avohuollon, eli pääasiassa kotiin tarjottavan avun, asiakkaana on noin 50 000 lasta. Lastensuojelun sijaishuollossa, eli sijaisperheissä, perhekodeissa ja lastensuojelulaitoksissa asuu yli 17 000 lasta. Lastensuojelun jälkihuollossa, eli sijaishuollon jälkeen tarjottavan tuen piirissä on noin 10 000 nuorta ja nuorta aikuista. Lastensuojelu koskettaa Suomessa siis suorasti kymmeniä tuhansia lapsia ja nuoria, minkä lisäksi se koskettaa myös näiden lasten läheisiä. Lastensuojelu työllistää Suomessa varovasti arvioiden reilusti yli 10 000 työntekijää ja perhehoitajaa vuosittain.

Lastensuojelupalveluihin käytetään Suomessa vuosittain noin 1,5 miljardia euroa. Edellä esitetty luku ei pidä sisällään esimerkiksi inflaation vaikutusta tai välillisiä palvelutarpeita.

Pitkään jatkuneet ongelmat

Keskeisin ja eniten huomiota herättänyt ongelma lastensuojelussa on liian tiuhaan vaihtuvat työntekijät. Työntekijöillä on oikeus vaihtaa työpaikkaansa. Lastensuojelussa työntekijät kuitenkin vaihtavat työpaikkaa pääasiassa sen takia, että he eivät jaksa, pysty tai kykene tekemään työtään. Työntekijäpula ja alati vaihtuvat työntekijät vaivaavat niin lastensuojelun sosiaalityötä kuin lastensuojelulaitoksia. Vaikuttava lastensuojelutyö ei ole mahdollista, jos työntekijät vaihtuvat jatkuvasti.

Toisena merkittävänä pitkään jatkuneena ja rakenteellisena ongelmana voidaan pitää lastensuojelun tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja innovaatiotoiminnan merkittävää aliresursointia. Suomessa lastensuojelun tutkimuksen ja kehittämisen vastuu on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL), jossa tästä työstä vastaa reilusti alle kymmenen henkilöä. Tarkka työntekijämäärä vaihtelee määräaikaisten hankkeiden mukaan. Kansallisesta koulutus- ja innovaatiotoiminnasta lastensuojelun osalta ei voida edes puhua. Nämä ovat ulkoistettu korkeakouluille, järjestöille ja hankkeille, eikä kansallisesti jaettua näkemystä niihin liittyen ole olemassa. Lastensuojelutyöltä puuttuvat sitä tukevat rakenteet, joilla lapsia, nuoria ja perheitä voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla auttaa ja tukea.

Kolmantena merkittävänä ongelmana voidaan pitää lastensuojelun lainsäädäntötyön ja ohjauksen haasteita. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa lastensuojelun lainsäädännön valmistelusta ja kansallisesta ohjauksesta. Tätä lainsäädäntö- ja ohjaustyötä ministeriössä tekee alle viisi henkilöä. Lainsäädäntötyössä ei pystytä riittävästi esimerkiksi perehtymään verrokkimaiden sääntelyyn, koostamaan, kokoamaan ja tuottamaan tietoa lainsäädäntötyön tueksi tai arvioimaan erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia lastensuojeluun sekä lapsiin ja nuoriin. Samat ongelmat toistuvat ohjauksen osalta, jos sitä pystytään ylipäätään tekemään.
Edellä mainittujen ongelmien tuottaman yhtälön ymmärtämiseksi ei tarvitse olla lastensuojelun asiantuntija.

Kymmenistä tuhansista avun tarpeessa olevista lapsista, nuorista ja perheistä sekä heidän erilaisista tarpeistaan huolehtivat jatkuvasti vaihtuvat työntekijät. Luottamuksellisia suhteita ei synny, eikä apu ole vaikuttavaa. Tätä kokonaisuutta, johon käytetään 1,5 miljardia euroa vuodessa, tutkii ja kehittää kansallisesti neljästä kuuteen ihmistä. Väsyneillä ja vaihtuvilla työntekijöillä ei ole työnsä tueksi riittävästi tietoa ja tukea, vaan monissa asioissa toimitaan niin kuin aina on toimittu – oli se vaikuttavaa tai ei. Kaikesta edellä mainitusta ja paljosta muusta vastaa lainsäädännön sekä ohjauksen osalta hyvänä päivänä ehkä viisi ihmistä.

Monet ratkaisut ongelmiin tiedetään jo

Ratkaisuja ongelmiin on tutkittu, selvitetty ja raportoitu jo pitkään. Työntekijöiden riittävä palkka, työskentelyolosuhteet ja johtaminen pitää saada kuntoon. Kansallisten lastensuojelun tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja innovaatiotoiminnan rakenteiden, lainsäädäntötyön ja ohjauksen kokonaisuuden saattaminen pitää saada lastensuojelun laajuutta ja kompleksisuutta vastaavalle tasolle. Näihin pitkään jatkuneisiin ja rakenteellisiin ongelmiin on välttämätöntä saada muutosta, jos lastensuojelun vaikuttavuutta halutaan lisätä.

Ongelmat ajavat nuoret hatkoille

Näihin ongelmiin puuttumisen välttämättömyyttä korostaa Pesäpuu ry:n julkaisema Hatkassa Suomessa – Kohti kansallista tilannekuvaa lastensuojelun sijaishuollosta kadonneista lapsista -raportti. Edellä mainitut ongelmat ajavat nuoria hengen ja terveyden vaaraan hatkoille, koska verkon saalistajat herättävät nuorissa enemmän luottamusta kuin lastensuojelun työntekijät. Ilmiöön puuttumiseksi Suomessa ei ole riittävästi tietoa tai tutkittuja toimintamalleja, eikä siihen liittyvään ohjaukseen ole pystytty riittävästi panostamaan.

Rakenteellisen välinpitämättömyyden on loputtava ja muutoksia on tapahduttava.

Ajassa, jossa lasten hatkan aikaiset kuolemat, ihmiskauppa, raiskaukset ja muu hyväksikäyttö eivät riitä herättämään päättäjien kiinnostusta – saati saamaan aikaan todellisia tekoja niiden estämiseksi – myös lastensuojelun toimijoiden on löydettävä uusia perusteluja muutostarpeiden sanoittamiseksi. Parhaiten huomiota ja todennäköisimmin myös muutoksia saadaan aikaiseksi, kun kaikelle toiminnalle onnistutaan laskemaan kustannus–vaikuttavuusanalyysit, työllisyysvaikutukset sekä tulevien palvelutarpeiden vähentymisen säästöt. Eurot lasten edun edelle, siis.

• Tutustu Anna ääni lapselle -eduskuntavaalikampanjaan täällä.
• Kaikki Anna ääni lapselle -blogisarjan kirjoitukset löydät täältä.

Kirjoittaja:

Onni Westlund, Pesäpuu ry