Lastensuojelun säästöt ja kilpailun heikentäminen ovat lyhytnäköistä politiikkaa

Sosiaali- ja terveyspalveluiden monituottajamallin edistäminen on ollut viimeiset vuosikymmenet päätöksenteon tavoitteena. Monella hyvinvointialueella lastensuojelun itse tuotetuista avohuollon tukitoimista ja sijaishuollosta on karsittu merkittävästi. Nyt hyvinvointialueet hakevat paraikaa säästöjä sosiaali- ja terveyspalveluista. Samaan aikaan hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan lisäävät lapsiperheköyhyyttä ja tutkitusti myös muiden sosiaalisten riskien kasautumista samoille lapsille ja perheille, joilla on jo valmiiksi haastava tilanne.

Lastensuojelussa rytisee 

Kevään ja syksyn 2024 säästötoimien myötä lastensuojelussa rytisee. Asiakassuhteita ja kumppanuuksia järjestöjen palvelutuotannon ja yritysten kanssa on lakkautettu nopeasti. Hyvinvointialueiden pitäisi nyt pystyä tuottamaan itse palvelut, joita järjestöt ja yritykset ovat kehittäneet ja erikoistuneet tuottamaan. Asiakkaiden suhteet palveluntuottajiin ovat päättyneet ilman, että hyvinvointialueen taholla on riittävästi valmiutta jatkaa asiakkaiden kanssa jo hedelmällisesti käynnistynyttä työtä. Mihin nämä asiakkaat ohjataan? Kentältä on tullut huomattava määrä signaaleja siitä, että palvelujärjestelmä romuttuu nyt ennenkuulumattoman nopealla tahdilla.  

Lapset ja perheet jäävät ongelmineen odottamaan tilanteidensa eskaloitumista. Tiedossa ei ole, että alueet olisivat järjestelmällisesti laatineet lapsivaikutusten arviointia palvelujen siirroista tai lopettamisista. Lastensuojelun Keskusliiton laajojen verkostojen kautta on tiedossa lukuisia esimerkkejä toimivien palveluiden lopettamisesta eri alueilla. Säästötavoitteissa lapsen ja avun tarpeessa olevien perheiden etu on unohtunut. 

Sosiaalityöntekijät ovat viestineet laajasti huolta säästöjen seurauksista 

Sosiaalipalveluissa asiakkaan ei ole mahdollista ostaa ja valita itse haluamaansa palvelua.  Asiakkaat ovat aina jollain tavalla haavoittuvassa asemassa ja suhteessa viranomaisten päätösvaltaan esimerkiksi siinä, mitä palveluita saavat ja kenen tuottamana. VAASI Vaativan sijaishuollon osaamisen kehittäminen -hankkeen sosiaalityöntekijöille teettämässä kyselyssä kävi ilmi “paine” aliarvioida asiakkaiden palvelutarve alueen taloudellisten säästöjen vuoksi.  Palveluihin pääsyn ehtoja on kiristetty merkittävästi.  Asiakasohjausryhmät toimivat entisestään portinvartijoina asiakkaiden palveluihin pääsyyn (yle.fi).  

Alueiden lopettaessa nopeasti palveluiden ostot pienten ja keskisuurten palveluntuottajien kanssa suuret yritykset ottavat alan kapean markkinan haltuun. Lastensuojelu on lakisääteistä suojelutehtävää, jossa tulisi toteutua lapsen etu. Rakenteissa kuitenkin on suuri riski, että toimijoiden vähetessä kilpailu vääristyy (hs.fi). Lopulta on pakottava tarve ostaa palvelut isoilta kaupallisilta toimijoilta, jotka tekevät kilpailutusten mukaista palvelua, maksimoiden voiton – kenen hoidon ja edun kustannuksella? Lastensuojeluun menee vuosittain yli miljardi euroa, ja voimme vain kysyä mitä lastensuojelu sitten maksaa, kun sitä on pakko ostaa muutamalta jäljelle jääneeltä suurelta toimijalta? Lisäksi oleellista ei ole lastensuojelun kilpailutuksissa vain hinta vaan laatu ja vaikutukset. 

Lastensuojelun Keskusliiton näkökulmasta ei ole sinällään merkitystä, kuka palveluita tuottaa. Tärkeintä lasten ja perheiden näkökulmasta on, että he saavat tarvitsemansa avun oikea-aikaisesti, pitkäjänteisesti ja eettisesti kestävästi.

Huoli ehkäisevin ja avohuollon palveluiden kadosta 

Lastensuojelun Keskusliiton huolena on, että ennaltaehkäisevistä palveluista säästetään yhä lisää koska lainsäädäntö ei velvoita tai ohjaa avohuollon palveluja esimerkiksi intensiteetin tai keston osalta. Hyvinvointialueet tarvitsevat sitä, että hallitus jarruttaa leikkuria ja huolehtii, että ei ajeta tilannetta rakenteellisesti siihen, että vain suurimmat toimijat kestävät tässä myllyssä ja seurauksena on taloudellisesti entistä kestämättömämpi tilanne.