Lastensuojelun tilastot jättävät paljon kysymysmerkkejä ilmaan

Määrien seurannan rinnalle tarvitsemme kipeästi tietoa muun muassa asiakkuuksien ja päätösten taustalla olevista syistä. Voidaksemme kehittää lastensuojelua ja luoda yhteistä, tietoon perustuvaa tulevaisuuden suuntaa lastensuojelulle, tulee meidän tietää kattavammin ja syvemmin lastensuojelusta.

Lastensuojelun tilastot poikkeuksellisen vuoden jälkeen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut jälleen vuosittaiset lastensuojelutilastot (julkari.fi). Kansallisissa lastensuojelun tilastoissa seurataan lastensuojelun indikaattoreista erilaisia asiakas- ja päätösten määriä. Nyt julkaistu tieto koskee vuoden 2020 lukuja.

Tilastoissa näkyy edellisvuosien trendi kiireellisten sijoitusten (+3 %) ja lastensuojeluilmoitusten kasvusta (+4 %). Huostassa olleiden lasten määrä on pysynyt suhteellisen samana (+0,3 %). Sen sijaan avohuollon asiakkaiden määrä on vähentynyt edellisestä vuodesta (-4 %), mikä on ollut tuttu ilmiö vuoden 2015 sosiaalihuoltolain uudistuksen jälkeen.

Koronavuosi ei siis tilastojen valossa ole tuonut vuoden 2020 aikana merkittäviä määrällisiä muutoksia trendeihin, joihin olemme aikaisempina vuosina tottuneet. Luvuissa eivät myöskään näy heilahtelut, joista raportoitiin Kuusikkokuntien raportissa (hel.fi). Raportin mukaan keväällä lastensuojeluilmoitukset ja kiireelliset sijoitukset laskivat merkittävästi, kun taas syksyllä ne lähtivät nousuun.

Oikeanlaisen kuvan tavoittaminen edellyttää tietopohjan rikastamista

Kiinnostava kysymys on, mitä tilastoista tulisi päätellä? Kun tilastoista tehdään tulkintoja, on tärkeää muistaa, että lastensuojelussa on kyse inhimillisestä elämästä, eikä sen moninaisuus tiivisty suppeisiin tilastotietoihin.

Esimerkiksi sijoitusten tai asiakkaiden lukumäärän väheneminen ei automaattisesti kerro onnistuneesta lapsi- ja perhepolitiikasta. Yhtä vähän ne saattavat kertoa lasten ja perheiden kohentuneesta hyvinvoinnin tasosta ja todellisista tuen tarpeista.

Sen sijaan joitakin tilastolukuja selittävät enemmän lainsäädännölliset ja palvelujärjestelmän uudistukset. Luvut kertovat myös yleisestä yhteiskunnallisesta puuttumisen kynnyksestä sekä lastensuojelun asemasta hyvinvointipalvelujärjestelmässä kyseisessä ajassa. Monet yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten koronavirus, näkyvät ihmisten hyvinvoinnissa ja palvelujärjestelmässä vasta viiveellä.

Monia lastensuojelun todellisuuden ymmärtämisen kannalta keskeisiä asioita ei nykyisellään tilastoida. Kansalliset tilastot eivät esimerkiksi anna tietoa lastensuojelutarpeen ja huostaanottojen syistä, asiakkaiden perherakenteesta tai muista asiakkaiden taustatiedoista. Tietoa puuttuu ihan perusasioista, jolloin kokonaiskuvan tavoittaminen on kovin haastavaa.

Lastensuojelun tulevaisuus – mikä on visiomme?

Tarvitsemme pitkäjänteistä ajattelua sekä monipuolista tietoa. Nykyisistä tilastoista ei sellaisenaan ole yhteiskuntapolitiikan tai lastensuojelun kehittämisen suunnannäyttäjäksi. Silloin myös kehittäminen ja lastensuojelun suunnan määrittely on liian reaktiivista. Toivottavaa on, että tulevaisuuden lastensuojelun kehittäminen perustuu yhä vahvemmin tietoon ja sen pohjalta asetettuihin yhteisiin tavoitteisiin.

Tietopohjan rikastamisen voi sanoa olevan jopa inhimillisesti välttämätöntä, sillä lastensuojelussa tehdään merkittäviä päätöksiä ihmisten elämään. Monimuotoisen ja systemaattisen tiedon avulla voimme luoda visiota siitä, millaista lastensuojelua kansallisella tasolla tarvitaan. Tätä keskustelua jatkamme muun muassa Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä.

Lähteet: 

Heino, T., & Pösö, T. (2003). Tilastot ja tarinat lastensuojelun tietolähteinä. Helsinki: Stakes. 

Jaakola, A. (2020). Lapsen tilanteen arviointi lastensuojelun sosiaalityössä. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. 

Pekkarinen, E. (2011) Lastensuojelun tieto ja tutkimus – Asiantuntijoiden näkökulma. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 51, 2011. 

Pekkarinen, E., Heino, T., & Pösö, T. (2013). Lastensuojelusta tietäminen on moraalinen velvoite. Yhteiskuntapolitiikka 78 (2013):3. 

Pösö, T. (2016) Epilogi. Teoksessa Enroos, E., Heino, T., & Pösö, T. Huostaanotto. Lastensuojelun vaativin tehtävä. Tampere: Vastapaino.