Lastensuojelun visio ei toteudu vain lastensuojelua uudistamalla

Lastensuojelu ei kaipaa vain lastensuojelulain uudistusta, vaan laajemman lainsäädännön uudistusta. Lasten suojelua ja yhteistä vastuuta tulee vahvistaa ja terävöittää. Suurimmat haasteet liittyvät siihen, miten koko palvelujärjestelmä toimii lasten ja perheiden kannalta. Myös lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tehtävää tulee kirkastaa erityisesti suhteessa sosiaalihuoltolakiin. Uudistus tulee tehdä asiakaslähtöisesti, ei järjestelmälähtöisesti. Lasten suojelu ei onnistu ilman osallisuutta ja dialogisuutta. Uudistusta tehdessä tulee olla rohkea ja löytää parhaat mahdolliset tavat tukea lapsen oikeutta pysyvyyteen ja tukea riittävästi aina aikuisuuteen asti.

Keväällä 2022 sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti lastensuojelun kokonaisuudistuksen (stm.fi), jonka ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin luottamusta ja vaikuttavuutta korostava visio lastensuojelulle (stm.fi). Lastensuojelun Keskusliitossa olemme pitkin vuotta käyneet keskustelua eri ryhmien kanssa visiosta ja julkaisseet Lastensuojelun visiota etsimässä -blogisarjaamme siitä, mitä vision määrittelyssä tulisi ottaa huomioon. Kiikarimme ovat suuntautuneet hyvin paljon myös lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun ulkopuolelle.

Meidän tulee vahvistaa yhteistä lasten suojelun tehtävää

Lasten oikeuksia vahvistava palvelujärjestelmä tulee rakentua aidosti yhteiselle lastensuojeluvastuulle. Tämä vaatii yhteistyön parantamista lasten, nuorten ja aikuisten palveluiden välillä sekä sektoreiden sisällä. Yhteistyön kehittäminen edellyttää uudenlaista asennetta ja osaamista sekä rakenteita ja toimintamalleja, jotka voivat edellyttää myös lainsäädännöllistä uudistumista.

Uudenlaisen kulttuurin juurtuminen vaatii johtamista. Arvojen, tavoitteiden ja kulttuurin yhdentyminen vaatii yhteensovittavaa johtajuutta, joka kannustaa luopumaan totutuista ammattirooleista ja niiden rajoista, ja astumaan rohkeasti professioiden rajapinnoille muiden ammattilaisten kanssa. Uudenlainen kulttuuri edellyttää myös innovatiivisten yhteistyön rakenteiden ja toimintamallien kehittämistä. Esimerkiksi Perhekeskukset ja lastensuojelun systeeminen työskentely ovat ilahduttavia ensiaskelia toivottuun suuntaan.

Vain moninäkökulmainen osaaminen auttaa tunnistamaan riskejä ja ymmärtämään syitä ongelmien takana. Moniammatillinen työskentely on parasta lääkettä niin sanottuihin viheliäisiin ongelmiin. Lasten ehkäisevästä suojelemisesta täytyy tehdä koko palvelujärjestelmän läpileikkaava tavoite.

Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tehtävä kaipaa kirkastamista

Lastensuojelua uudistettaessa tulee keskiössä olla lapsen oikeus erityiseen suojeluun. Yhteiskunnalla on velvollisuus toimia silloin, jos vanhemmat eivät pysty tarjoamaan lapselleen riittävän hyvää vanhemmuutta ja turvallisia kasvuolosuhteita. Yhteiskunnan suojelutehtävä koskee kaikkia lasten ja perheiden kanssa toimivia ammattilaisia, mutta erityinen velvollisuus ja valta on lastensuojelun ammattilaisilla. Lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistuksessa on tärkeä pitää kirkkaana lasten suojelun tehtävä ja vastuut.

Lastensuojelun kokonaisuudistuksessa on päätettävä erilaisten mahdollisuuksien välillä. Halutaanko pysyä laajassa lapsi- ja perhepalveluihin orientoituneessa lastensuojelun mallissa vai halutaanko siirtyä kohti riskiorientoituneempaa mallia, jossa lastensuojelun tehtävä on viimesijainen turvaaminen ja suojelu sijaishuollon avulla? Tärkeintä on huolehtia, että lapset ja perheet saavat riittävän intensiivistä tukea jo ennen kuin ollaan huostaanoton ja kodin ulkopuolelle sijoittamisen kynnyksellä.

Lasten suojelu ei onnistu ilman osallisuutta ja dialogisuutta

Lastensuojelun asiakkaat toivovat elämäntilanteensa kokonaisvaltaista huomioimista pelkkiin oireisiin ja diagnooseihin keskittymisen sijaan. Olennaista on, että ammattilaiset tunnistavat suhteet ja systeemin, jossa ihminen elää. Ilman riittävää aikaa kohtaamiselle ei ehdi syntyä dialogia, ymmärrystä ja luottamusta. Tiedonkulku asiakkaan suuntaan tulee olla avointa ja ymmärrettävää, erityisesti silloin, kun työntekijän ja asiakkaan näkemykset lapsen tuen tarpeesta eroavat. Dialogin puuttuessa asiakkaan osallisuus omaa elämää koskevien suunnitelmien ja päätös-ten tekemisessä heikkenee. Jos kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa oman elämän kulkuun heikkenee, on vaikeaa motivoitua ponnistelemaan muutoksen eteen.

Osallisuuden ja dialogisuuden synnyttämisen edellyttämää aikaa toivotaan myös työntekijöiden taholta. Vuorovaikutus- ja viestintäosaaminen tulee nähdä olennaisena taitovaatimuksena. Rakenteita ja asenteita muuttamalla voimme vahvistaa asiakkaan osallisuutta ja toimijuutta.

Tarvitsemme lisää uskallusta vahvistaa lapsen oikeutta pysyvyyteen

Lastensuojelun asiakkuudessa olleet lapset ja nuoret toivovat pysyvyyttä ja mahdollisuutta kiintyä ympäröiviin aikuisiin ja paikkoihin. Nuorten mukaan vanhempien näkökulmia on kuunneltu liian pitkään esimerkiksi toistuvissa kotiuttamisyrityksissä ja heille olisi pitänyt mahdollistaa asettuminen sijaishuoltopaikkaansa. Myös tutkimukset tukevat pysyvien ihmissuhteiden ja korjaavan arjen merkitystä.

Kokemusvanhemmat toivovat vahvempaa vanhemmuuden tukemista sijoituksen aikana. Lastensuojelua uudistettaessa tulisikin huomioida vanhempien tuki. Lisäksi läheisverkoston merkitys tulisi nostaa parempaan tarkasteluun. Joissain tilanteissa tulisi kuitenkin voida harkita lapsen pysyvää huostaanottoa tai adoptiota joko läheisverkostoon tai sen ulkopuolelle.

Lastensuojelun ammattilaisten vaihtuvuus ja työhyvinvoinnin kysymykset ovat keskeisiä pysyvyysnäkökulmasta. Henkilöstön pito- ja vetovoimatekijät on laitettava kuntoon, jotta perheillä olisi mahdollisuus luottamuksellisen asiakassuhteen kokemukseen. Myös palveluiden kilpailutuksessa tulee tarkastella, mitä voidaan tehdä pysyvyyden turvaamiseksi.

Vaikuttavaa vastuunkantoa aikuisuuteen saakka

Sijaishuolto on huomattava yhteiskunnallinen menoerä. Erityinen huomio tulee kiinnittää sijaishuollossa saatujen hyvien tulosten ylläpitämiseen ja aikuisuuteen ponnistavien jälkihuollon asiakkaiden tukemiseen. Jälkihuollolla on mahdollista katkaista lastensuojelun ylisukupolvisia ketjuja ja vähentää nuorten aikuisten tarvetta aikuissosiaalityön palveluille. Avainasemassa on tiedolla johtaminen – meidän on ymmärrettävä, minkälainen jälkihuollon tuki on vaikuttavaa. Se vaatii jatkuvaa arvioimista ja toimintojen muovaamista tarpeen mukaan.

Jälkihuolto tulisi nähdä tiiviimmin osana lastensuojelun kokonaisuutta ja kytkeä sen tavoitteet linjaan sijaishuollon tavoitteiden kanssa – yksilöllisesti. Jälkihuollon mahdollisuuksista kertominen ja oman palvelutarpeen hahmottaminen luo pohjaa yhteisten tavoitteiden luomiselle ja vahvistaa nuoren toimijuutta. Asiakkaan ikä ei saisi määritä liikaa sitä, mistä itselleen sopivaa tukea saa. Vaikka viranomaisvastuu lapsesta poistuu tämän saavuttaessa täysi-ikäisyyden, on meidän kannettava vastuuta sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten aikuisten hyvinvoinnista ja kiinnittymisestä osaksi yhteiskuntaa. Jokainen syrjäytynyt jälkihuollon nuori on liikaa.

Miten päästään kohti yhteistä visiota?

Sosiaali- ja terveysministeriö korostaa lastensuojelun visiossa, että lasten ja hänen läheistensä tulee voida luottaa lastensuojeluun ja sen vaikuttavuuteen. Jaamme tämän vision ja samalla pohdimme, että tätä tulisi laajentaa koskemaan kaikkia lasten ja perheiden palveluita. Lasten ja läheisten tulee voida luottaa saavansa oikeanlaista apua ajoissa, uudistaminen ei saa tapahtua järjestelmä- vaan asiakaslähtöisesti, avun tulee olla vaikuttavaa ja tukea tulee saada riittävän pitkään.

Nyt on oikea hetki pohtia, mitä tarvitsemme vision toteuttamiseksi. Normiohjausta? Toimintakulttuurin muutosta? Millaista kansallista kehittämistä? Miten otamme kaikki lapsiperheiden palvelut aina kasvatuksesta ja opetuksesta soteen saakka mukaan? Mielestämme keskiössä on, että eri lait toimivat yhteen ja tässä keskiöön nousee niin koko lainsäädännöllinen kehikko kuin sen johtaminen. Keskiössä on ennen kaikkea turvata se, mitä varten lastensuojelu on olemassa: suojelemassa lasta. Riippumatta siitä, minkä lain perusteella perheelle annetaan apua, tulee olla kirkkaana viranomaisen vastuu ja myös tarvittaessa viranomaiselle kuuluva kontrolli, jolla varmistetaan lapsen edun toteutuminen. Lasten suojelun yhteinen vastuu ei vahvistu, jos kehitämme vain lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua. Vision toteuttamiseen tarvitsemme mukaan kaikki lasten ja perheiden palvelut.

Lastensuojelun visiota etsimässä -blogisarjassa on tarkasteltu lastensuojelua laajasti eri näkökulmista.

Lastensuojelun visiota etsimässä – blogisarja on Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijoiden näkemyksiä eri teemoista, joita tulisi ottaa huomioon keskustelussa lastensuojelun kansallisesta visiosta ja lastensuojelulain kokonaisuudistuksesta. Tämä on blogisarjan viimeinen kirjoitus.

Blogisarjaa kirjoittavat Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijat Annukka Paasivirta, Laura Holmi, Elina Kekkonen, Jonna Lindqvist, Johannes Jahnukainen, Kirsi Hokkila ja Riikka Westman.