”Mä vaan haluan sanoa sulle, että sä et oo yksin” 

Yksinäisyys voi olla yksilön tragedia, mutta ennen kaikkea se on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Tarvitsemme enemmän tekoja yksinäisyyden vähentämiseksi. Tarvitsemme myös toivoa ja esimerkkejä siitä, miten yksinäisyys voidaan selättää ja hankalista elämäntilanteista päästä eteenpäin. 

Yhteiskunnan yksinäisimmät ihmiset löytyvät köyhimpien, huono-osaisimpien ja eniten eriarvoisuutta kokevien joukosta, mutta samalla yksinäisyyden kokemukset ovat yleisempiä, kuin usein luullaan. Lähes miljoona suomalaista kokee olevansa yksinäisiä ainakin joskus.* Lisäksi nuorten hyvinvointia ja terveyttä heikentävät yksinäisyyden ja kuulumattomuuden kokemukset ovat yleistyneet.  

Taannoin professori Juho Saari sanoi Ylen haastattelussa yksinäisyyden olevan yksilön tragedia, mutta yhteiskunnan ongelma. Surullisten yksittäisten työttömyyteen, terveysongelmiin ja velkaantumiseen liittyvien kohtaloiden taustalta löytyy usein yhteinen nimittäjä: kokemus yksinäisyydestä. Yksinäisyys on tunnistettukin juurisyyksi monien sosiaalisten, taloudellisten ja terveydellisten ongelmien liikkeelle sysäävänä voimana.  

Kun onnistumme vähentämään yksinäisyyden ja kuulumattomuuden kokemuksia, teemme merkittävän teon paitsi yksittäisen ihmisen myös koko yhteiskunnan hyvinvoinnin eteen. 

Järjestöillä on merkittävä rooli yksinäisyyden vähentämisessä 

Yhteiskuntaa pitäisi tarkastella useammin näkökulmista, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta yksilökeskeisyyden sijaan. Usein parhaita keinoja yksinäisyyden ehkäisemiseksi ovat yhdessäoloon tai keskusteluyhteyden synnyttämiseen liittyvät teot. Järjestöissä tuotamme paljon tällaista toimintaa. 

Yhdessä eriarvoisuuden vähentämiseen keskittyvissä Kaikille eväät elämään ja Arvokas -ohjelmissa haluamme nostaa esiin kohtaamiemme ihmisten kokemuksia yksinäisyydestä ja kertoa, miten järjestöt ovat voineet olla avuksi. Ohjelmissa on mukana kaikkiaan 48 järjestöjen kehittämishanketta, jotka edistävät yhdenvertaisuutta ja lisäävät mahdollisuuksia osallisuuteen. Hankkeiden kohtaamat ihmiset kokevat eriarvoisuutta muun muassa köyhyyden, yksinäisyyden ja ulossulkemisen vuoksi. 

Järjestöissä puutumme yksinäisyyteen saattamalla ihmisiä yhteen ja ottamalla kaikki mukaan. Voimme tuoda esiin kohtaamiemme ihmisten elämäntilanteita ja kokemuksia, joiden äärellä havaitsemme yksinäisyyden kokemusten syntyvän. Meille usein myös syntyy käsitys siitä, miten tragedioita voidaan estää etenemästä.  

Hämmästyttävän usein kysymys on inhimillisestä kohtaamisesta. 

Mitä sinä haluaisit sanoa yksinäisyydestä tai ystävyydestä? 

Helmikuussa jaamme kokemuksia yksinäisyydestä tai ystävyydestä. Tuotimme Haluan sanoa sulle -kampanjan tätä varten. Voit tutustua kampanjasivuun täällä. 

Yksinäisyyden vähentämisessä jokaisella teolla ja kohtaamisella on väliä! Kuten kampanjaa varten meille ajatuksiaan jakaneen Minkan kokemus osoittaa, jokainen meistä voi olla se, joka tekee toisen päivästä paremman: 

Pari vuotta sitten mä olin tosi yksinäinen. Mulla kuoli pari läheistä tyyppiä. Tuntu, että kaikki kaatuu päälle, eikä ollu ketään kenelle puhua. Sit yks päivä bussissa mä huomasin yhen, joka oli mun kanssa samassa koulussa. Mä menin jutteleen sille, ja meistä tuli nopeasti bestiksiä. Yks ihminen, ja mä en ollu enää yksin. Siks mä haluun sanoa sulle, että sä et oo yksin. 

Julkaisemme Minkan ja kahden muun rohkean tyypin tarinat yksinäisyyden kokemuksesta kampanjasivulla ystävänpäivänä. Haluamme myös kuulla, mitä sinä haluaisit sanoa yksinäisyydestä tai ystävyydestä. Jaa ajatuksesi sosiaalisessa mediassa käyttämällä tunnistetta #haluansanoasulle. 

Ja hei psst! Tervetuloa mukaan myös Haluan sanoa sulle -tapahtumiin: 

• 14.2. Haluan sanoa sulle -ystävänpäivätapahtuma Helsingin kaupunginmuseossa 
• 20.2. Haluan sanoa sulle -asiantuntijailtaan Helsingin kaupunginmuseossa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivänä klo 17–18.30 

* Tilastokeskus, Elinolotilasto 2018