Meillä ei ole varaa hukata nepsy-lasten potentiaalia

Kaikille eväät elämään -avustusohjelman koordinaatiohanke ja neljä tamperelaista hanketta järjestivät yhteistyössä kuntavaalitilaisuuden, johon osallistui kuntavaaliehdokkaita neljästä Tampereen kaupunkiseudun kunnasta. Pohdimme tilaisuuden antia kahdessa blogissa, joista tämä on ensimmäinen.

Kuin yhtä perhettä? -keskustelutilaisuuden yksi aihe oli nepsy-kirjon oppilaiden näkyminen koulun arjessa. Keskusteluun haluttiin tuoda esiin kaksi näkökulmaa, niin oppilaan kuin opettajankin. Ylipäätään aiheesta puhuttaessa on tärkeä tarkastella asiaa molempien kannalta.

Yksi koulu, monta kokoa

Me kaikki varmasti tiedämme jo tähän mennessä, että olemme erilaisia oppijoita – riippumatta siitä minkälaista tukea tarvitsemme oppimiseen. Silti meidän kaikkien pitäisi mahtua yhteen kokoon, yhteen ja samanlaiseen kouluun.

Koulumaailma on ollut vuosien saatossa monenlaisten haasteiden edessä ratkoen niitä parhaansa mukaan, mutta vielä on matkaa jäljellä. Panelistit toivat vahvasti esille, että tulevaisuudessa tarvitaan yksilöllisiä opintopolkuja, muokkautuvia oppimisympäristöjä, pienryhmiä, aikaa ja resursseja. Näiden toteutuessa pystyttäisiin takaamaan parhaat mahdolliset edellytykset oppimiseen.

Tulevaisuudessa koulujen on pakko muokkautua jokaiseen kokoon sopivaksi. Tämä on ehdotonta sen kannalta, että kaikilla lapsilla on oikeus oppimiseen ja sujuvaan koulunkäyntiin. Toisaalta, jokaisella opettajalla on myös oikeus riittävään tukeen ja resursseihin. Muutos ei voi enää olla kenenkään asenteesta kiinni: ei opettajien, ei rehtorien, ei koululautakuntien. Kaikkein tahojen on puhallettava yhteen hiileen ja haluttava luoda koulusta sopivampi oppimisympäristö.

Lainaten erästä panelistia, täytyy olla tarpeeksi rohkeutta ja tahtoa asioiden kehittämiseen. Uskomme, että sitä löytyy meiltä kaikilta.

Meillä ei ole varaa hukata lasten potentiaalia

Eräs panelisti korosti, että meillä ei ole millään tavalla varaa hukata nepsy-oppilaiden potentiaalia. Tämä on täysin totta. Jos saisimme heidän vahvuutensa ja voimavaransa käyttöön jo heti ensi metreiltä, ei yhteiskunnan tarvitsisi myöhemmin käyttää resursseja lapsuudessa tapahtuneiden asioiden paikkaamiseen.

Keskustellessamme nuorten nepsy-aikuisten kanssa nousee heidän puheissaan toistuvasti esiin peruskoulussa tapahtuneet asiat. Koulun vaikutukset eivät näy vain siinä hetkessä, vaan niillä on pitkät juuret yhden ihmisen historiassa.

Miten upeaa olisikaan, jos ihan joka ikinen lapsi voisi päättää peruskoulunsa uskoen vahvasti omiin kykyihinsä, unelmiinsa ja vahvuuksiinsa! Siinä olisi täydelliset eväät tuleville opintopoluille ja työelämään.

Koulujen ei tarvitse pärjätä yksin

Jokainen tietää, että yksinään ei tässä maailmassa pärjää. Meistä jokainen tarvitsee jonkinlaista tukea elämäänsä. Panelistit toivat vahvasti esille, että koulunkaan ei tarvitse pärjätä yksin. On monia tahoja, jotka ovat valmiita tukemaan niin oppilaita kuin koulujenkin henkilökuntaa. Esimerkiksi järjestöt ovat kehittäneet monenlaisia työvälineitä ja malleja, joista voisi olla paljonkin tukea koulumaailmassa. Yhteiskehittämisellä voitaisiin päästä pitkälle, niin oppilaille kuin opettajillekin sopivaksi oppimisympäristöksi.

P.S. Tallenne Kuin yhtä perhettä? -keskustelutilaisuudesta on katsottavissa Lastensuojelun Keskusliiton Youtube-kanavalla kuntavaaleihin asti.