Mielenterveys- ja päihdeongelma vaikuttaa koko perheeseen

Kun yksi sairastuu, monen elämä muuttuu. Sairastuneen henkilön perheen huomioiminen päihde- ja mielenterveyspalveluissa on tärkeää. Se tukee yksilön toipumista, kannattelee koko perhettä ja voi katkaista ongelmien siirtymisen seuraavalle sukupolvelle. Eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -avustusohjelman vierailijablogissa perheen tukemisesta kirjoittavat Suvi Saarinen ja Anne Salminen Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:stä.

Suomessa joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Myös muilla perheenjäsenillä on riski sairastua. 46 prosenttia omaisista kokee, että on vaarassa masentua itse. 

Mielenterveysongelmat ovat usein myös ylisukupolvisia: 60 prosentilla masentuneiden vanhempien lapsista on alttius sairastua mielenterveyshäiriöön ennen 25 ikävuotta. Erityisessä riskissä ovat lapset, joiden vanhemman mielenterveysongelma vaikuttaa toimintakykyyn tai vuorovaikutukseen, ja oireet ovat pitkäkestoisia.  

Iso osa perheistä selviää onneksi hyvin ja vanhemmat pystyvät tukemaan lapsiaan haasteista huolimatta. Kuitenkin moni sairastuneen lähellä hyötyisi tuesta mielenterveysongelmien koskettaessa perhettä. 

Mielenterveysongelmat heijastuvat koko perheen arkeen

 Olisipa joku sanonut HETI psyykkisen sairastumisen myötä, että sairaus vaikuttaa koko perheeseen. Sairastuneen lisäksi pitää huomioida ja hoitaa myös muuta perhettä.” 

Näin totesi erään perheen vanhempi, kun tapasimme.  

Tuemme Toivosta turvaa -hankkeessa perheitä, joissa vanhemmalla on päihde- tai mielenterveysongelmia. Tavatessamme perheen kartoitamme, minkälaisia tarpeita heillä on. Tarjoamme henkilökohtaisia tapaamisaikoja sairastuneen aikuisille perheenjäsenille ja muille läheisille kokemusasiantuntijan kanssa, vertaistukea lapsiperheen arkeen, sekä ryhmätoimintaa koko perheelle.   

Tuomme vertaistuen osaksi aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluita myös läheisille. Olemme mukana perhetapaamissa. Lisäksi koulutamme päihde- ja mielenterveysalan ammattilaisia ja jaamme heille tietoa siitä, miksi koko perheen huomioiminen on tärkeää myös omaistyön näkökulmasta.  

Kohtaaminen auttaa jaksamaan

Kokemuksemme mukaan usein jo pelkkä vertaisen tapaamisemme auttaa perheenjäseniä jaksamaan kuormittunutta arkea paremmin. Myös arjen rutiinit sekä perheen omien voimavarojen tunnistaminen kannattelevat. Keskustelemme näistä aiheista vertaistapaamisissa perheenjäsenten kanssa.  

Kun sairaus koskettaa perhettä, voi perhe-elämän kovista laatukriteereistä joustaa. Aina ei tarvitse olla omassa maassa kasvatettuja pottuja ruokapöydässä. Riittää, että päivittäisestä ravinnosta huolehditaan, ja että perheessä on omanlaisensa arjen rutiinit, jotka kantavat eteenpäin. 

Eräs äiti totesi tapaamisemme jälkeen: ”Tajusin, että perusarjen turvallisuus on riittävä. Minä riitän.” 

Vertaisuudesta apua tilanteen hahmottamiseen 

Perheenjäseniä auttaa jaksamaan tieto siitä, miten mielenterveyden häiriö vaikuttaa juuri heidän perheensä arkeen. Rohkeus puhua aiheesta niin aikuisten kuin lastenkin kanssa on tärkeää.  

Vaikka tietoa sairaudesta on hyvin saatavilla, ei se aina näy perheiden arjessa. 

Kokemuksemme perusteella kokemusasiantuntija – saman vaikean elämäntilanteen läpikäynyt henkilö – voi auttaa perheenjäseniä hahmottamaan omaa tilannetta. Kokemusasiantuntija ei tarjoa valmiita vastauksia. Hän voi kuitenkin auttaa tunnistamaan perheen valmiita tietoja ja taitoja, joilla jaksaa eteenpäin. Lisäksi tiedon vastaanottaminen vertaiselta on usein helpompaa. 

Yhteistyöllä toivoa ja turvaa

Yhteistyö läheisten kanssa on päihde- ja mielenterveyspalveluissa mahdollisuus. Parhaimmillaan se tukee yksilön toipumista, kannattelee koko perhettä ja voi katkaista ongelmien ylisukupolvisuuden. 

Olisi hienoa, että koko perheen tilanteesta puhuttaisiin, kun palveluissa hoidetaan yksilöitä. Perhe voisi olla mukana hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Olisi tärkeää, että kuulumiset perheen arjesta kantautuisivat palveluihin myös läheisten näkökulmasta. Parhaimmillaan kokemusasiantuntijuuteen pohjautuva omaistyö tulee muuta perheiden kanssa tehtävää työtä. 

Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n ja Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluiden Toivosta Turvaa –yhteistyöhankkeessa olemme ennakkoluulottomasti lähteneet etsimään näitä yhteistyön keinoja perheiden parhaaksi. Olemme jo nyt huomanneet, että yhteisillä tapaamisilla, joissa myös läheiset ja kokemusasiantuntijat ovat mukana, on suuri merkitys perheille.  

Se, että kaikilta kysytään tapaamisessa kuulumiset, auttaa muodostamaan perheen yhteisen tarinan. 

Kaikille eväät elämään -avustusohjelma vähentää eriarvoisuutta. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta ja Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi sen toteuttamista. Ohjelmaa rahoittaa STEA. Julkaisemme blogissamme ohjelmahankkeiden työntekijöiden kirjoituksia eriarvoisuudesta heidän työnsä näkökulmasta. 

Suvi Saarinen, vastaava hanketyöntekijä
Toivosta turvaa -hanke, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry 

Anne Salminen, kokemusasiantuntija
Toivosta tuvaa -hanke, Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry 

Lähteet:

Joukamaa M., Lönnqvist J. & Suvisaari J. 2013. Mielenterveyden häiriöiden yleisyys ja hoidon tarve. Teoksessa Lönnqvist Jouko, Henriksson Markus, Marttunen Mauri & Partonen Timo (toim.) Psykiatria. Duodecim. Helsinki. 630−640

Kaakinen, S., Pietilä, L. & Solantaus, T. 2009. Kun vanhempi sairastaa: perhekeskeisen työn perusteista, periaatteista ja käytännöistä. Teoksessa Larivaara, P., Lindroos, S. & Heikkilä, T. (Toim.) Potilas, perhe ja perusterveydenhuolto, 114–136.

Nyman, M. & Stengård, E. 2005. Hiljaiset vastuunkantajat. Omaisten hyvinvointi 2001-2004.Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry. Helsinki.

Solantaus T. & Paavonen J. 2009. Vanhempien mielenterveyshäiriöt ja lasten psykiatriset ongelmat. Duodecim 125(17): 1839-44.

Valtiontalouden tarkastusvirasto. 2018. Asiakkaan lasten huomioiminen aikuisten mielenterveyspalveluissa. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 9/2018. 15-22.