Mitä ja kuka saa puhua lastensuojelusta? Paneelikeskustelussa ruodittiin lastensuojelusta käytävää julkista keskustelua

Lastensuojelusta kaivataan avointa ja neutraalia keskustelua tragediauutisoinnin rinnalle. Sensaatiohakuisten juttujen myötä toivotaan huomiota muutosta kaipaaviin rakenteisiin. Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä® järjestetyn paneelin osallistujat pitivät kokemusasiantuntijuutta erityisen suuressa arvossa, ja kokivat, että vastakkainasettelua lastensuojelua koskevassa keskustelussa korostetaan kenties joskus jopa liikaa. Lastensuojelusta saa ja pitää puhua lisää moniäänisesti.

Lastensuojelun Keskusliiton ylläpitämän viestintätoimikunnan järjestämässä paneelissa oli aiheena lastensuojelua koskeva julkinen keskustelu tämän päivän Suomessa. Mukana oli kuusi eri näkökulmaa: koulutettu kokemusasiantuntija ja entinen lastensuojelun asiakas Amina, kokemusasiantuntija Katja Heiskanen vanhempien edustajana Kasper ry:stä, erityissosiaaliohjaaja Anna Junes sekä lastensuojelun avohuollon tehtäväaluepäällikkö Jaana Leppäkorpi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta, toimittaja ja tietokirjailija Sonja Saarikoski sekä varatuomari, OTM ja työsuhdeasioiden päällikkö Konstantin Laakkonen ammattijärjestö Talentia ry:stä. Paneelin juonsi viestinnän ja markkinoinnin asiantuntija Hanna Teriö Pesäpuu ry:stä.

Lastensuojelun resursseista ja ilmiöistä saa puhua

Talentian Konstantin Laakkonen avasi aihetta lain näkökulmasta ennen varsinaisen paneelin alkua. Hän tiivisti, että jokaisella on perustusoikeudellinen sananvapaus, joka oikeuttaa osallistumaan keskusteluun. Esimerkiksi resursseista, ilmiöistä sekä asioista saa ja tuleekin puhua. Vastaavasti perustusoikeudellinen yksityisyydensuoja taas vaikuttaa siihen, ettei yksittäisistä tapauksista, varsinkaan tunnistettavasti, saa puhua julkisesti. Siihen, mitä työntekijä voi puhua omaan työnantajaansa liittyen vaikuttaa lojaliteettiperiaate, jonka mukaan sopimussuhteissa osapuolilla on velvollisuus ottaa toiminnassaan huomioon myös toisen osapuolen etu. Tietoa ei saa käyttää omaksi tai toisen hyödyksi, mutta ei myöskään toisen vahingoksi.

Lisää avoimuutta ja keskustelua tarvitaan

Paneelissa kävi ilmi, että julkinen keskustelu lastensuojelusta tuntuu jäävän usein hyvin puutteelliseksi niin hyvästä kuin pahastakin, ja että lastensuojelu jää helposti esimerkiksi terveydenhuollon jalkoihin. Avointa puhetta kaivattaisiin enemmän, mutta pelko mahdollisista seurauksista voi estää puhumasta. Julkista puhetta tuetaan jossain enemmän kuin toisaalla, ja moni voi pelätä leimautuvansa hankalaksi nostaessaan epäkohtia esiin. Myös riski yksityisyydensuojan rikkomisesta voi mietityttää, koska rajanveto voi olla haastavaa. Asiakkailta, joilla tilanne on päällä ja voimavarat vähissä, ei avoimuutta voida samalla lailla odottaakaan. Heidän äänenään julkisessa keskustelussa toimivat kokemusasiantuntijat.

Kokemustieto on faktaa

Paneelissa mukana olleet kokemusasiantuntijat Amina ja Katja kertoivat, että kehittämis- ja vaikuttamistoiminnassa mukana oleminen on ollut heille itselleen hyvin voimaannuttavaa ja korjaavaa. Toisinaan kokemusasiantuntijoiden läheiset eivät ymmärrä lastensuojeluasiakkuudesta julkisesti puhumista, mutta ajatus siitä, että omalla kokemuksella voi auttaa muita, motivoi jatkamaan. Aina kokemusasiantuntijuutta ei ammattilaisten taholta arvosteta ja usein riippuu täysin ihmisten asenteista, kuinka heihin suhtaudutaan. Toisaalla kokemusasiantuntijoita kohdellaan vertaisina asiantuntijoina, toisaalla taas kuin opiskelijoina tai harjoittelijoina. Pahimmassa tapauksessa heitä voidaan jopa karttaa vastakkainasettelun pelossa. Lastensuojelusta puhuttaessa avoimuus ja yhteistyö eri näkökulmien ja toimijoiden välillä olisi kuitenkin kaikkien etu, ja vastakkainasettelu voi joskus tuntua jopa keinotekoiselta. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kokemustieto on ihan yhtä tärkeää, kuin muukin tieto.

Samaistuttavuus ja hyvän huomiointi

Paneelin yhteenvetona voisi pitää sitä, että julkisen keskustelun avulla tulisi pyrkiä poistamaan häpeää ja stigmaa lastensuojelun ympäriltä, mahdollisimman moniäänisesti. Kaikista tärkeintä olisi samaistuttavuuden tarjoaminen, jotta perheet uskaltaisivat hakea apua ilman turhaa pelkoa leimautumisesta. Niin tärkeää kuin kaltoinkohteluista ja epäonnistumisista uutisointi onkin, keskusteluun kaivattaisiin lisää myös neutraaliutta ja onnistumisia jokapäiväisestä työstä. Lastensuojelussa tapahtuu paljon hyvää, mutta se ei saa median huomiota samalla tavalla. Tragediauutisoinnin myötä panelistit toivoivat huomion keskittyvän nimenomaan rakenteellisiin ongelmiin sekä niiden korjaamiseen, yleisen kauhistelun sijaan.

Ohjeita ja vinkkejä aiheeseen liittyen löytyy esimerkiksi

• Lastensuojelun Keskusliiton Miten vaikutan ja viestin lastensuojelusta-oppaasta
• Kuuntele myös Osallisuuden ajan podcast karu-karumpi-lastensuojelun mediakuva (soundcloud.com)

Kirjoittaja

Elina Tossavainen, järjestökoordinaattori, Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ

Kirjoittaja on Lastensuojelun Keskusliiton viestintätoimikunnan jäsen.