Mitä kuuluu lastensuojelu – vanhempien ääni kuuluviin

Vuoden 2019 Lastensuojelupäivät ovat nyt takana ja haluamme nostaa esille Mitä kuuluu lastensuojelu -julkaisusarjan antia. Julkaisusarjan viimeisessä osiossa kuunneltiin myös asiakkaiden vanhempien ääntä. Vanhempien kokemusta kuultiin tapaamisessa sijoitettujen lasten vanhempien kanssa. Tapaaminen järjestettiin yhteistyössä Kasper ry:n Voikukkia-toiminnan kanssa ja siellä oli läsnä yhteensä seitsemän vanhempaa. Minkälaista viestiä vanhemmat halusivat välittää lastensuojelusta päättäjille?  

Lastensuojelu ei voi toimia yksin 

Keskustelussa tuli selkeästi esille, että vanhemmat pohtivat samoja asioita kuin lapset, nuoret ja viranomaiset.  Heidän mielestään lastensuojelu kytkeytyy aina lapsi- ja perhepalveluiden kokonaisuuteen, eikä sitä voi käsitellä erillään muista palveluista. Näin ollen toimivat palvelut edellyttävät riittävää resurssointia, monialaista osaamista ja palvelutarjonnan yhteen toimivuutta. Siksi myös sosiaalityöntekijöiden saatavuus on turvattava. 

Työntekijän pitää uskaltaa mennä lähelle ja kuunnella

Perheiden varhainen tuki on hyvin tärkeää ja tämä sai myös vanhemmat pohtimaan, olisiko huostaanottojen välttäminen mahdollista, jos saatavilla olisi tarpeenmukaisia ja oikein ajoitettuja palveluita. Esimerkiksi nuoren päihteettömyys on pystyttävä turvaamaan heti, jonka jälkeen vasta arvioidaan ja mietitään vaihtoehtoja. Vanhempien kokemusten mukaan liian paljon aikaa menee tilanteen selvittämiseen ”jos lapsi käyttää päihteitä, niin mun mielestä ensimmäinen asia on se että meidän pitäisi saada hänet turvaan.” 

Lastensuojelun alkuvaihe on kriittinen kohta vanhempien mielestä ja siihen tulisi panostaa ja laittaa paukkuja luottamuksen rakentamiseen. Ilman osallisuutta on vaikea rakentaa luottamusta, siksi osallisuus on asiakastyön ytimessä. Perheet tulee ottaa mukaan vahvasti ja kysyä, mikä olisi perheen näkökulmasta avuksi. Sitoutumista edesauttaa se, että on mahdollisuus vaikuttaa.   

”Jos luottamusta ei pystytä rakentamaan niin voidaan vuosikausia tehdä töitä ilman että puhutaan niinku niistä oikeista asioista”.

Huostaanotto jättää elinikäiset jäljet

Tapaamisessa keskustelimme paljon huostaanotosta. On selvä, että lapsen huostaanotto jättää elinikäiset jäljet: ”se muuttaa peruuttamattomasti ihmistä” ja suhdetta lapseen, siksi vanhempien tukeminen huostaanoton aikana ehdottomasti tärkeää. Kun vanhempi jätetään yksin ja vailla tukea huostaanoton jälkeen, on suuri luovuttamisen vaara. Ei ole kenenkään etu, että vanhempi luovuttaa ja saattaa ajautua huonompaan tilanteeseen. 

Vanhempien mielestä korjaavia palveluita ei saisi jättää ennaltaehkäisevien palveluiden varjoon. Lapsille ja nuorille täytyy varmistaa yhdenvertaiset palvelut ja suojelua. Huostaanotto ei myöskään saa tarkoittaa vain säilömistä, vaan on varmistettava lapsen tuen saaminen myös sijaishuollon aikana. Vanhemmat korostavat, että ammattilaisten tulisi muistaa, että “lapset ovat meidän lapsia silloinkin, kun lastensuojelu loppuu – ihmissuhteista ja niiden jatkuvuudesta huolehtiminen on välttämätöntä” 

On liian vähän selviytymistarinoita

Tapaamisessa puhutti myös lastensuojelun huono maine. Vanhempien mielestä lastensuojelu tulisi nähdä myös mahdollisuutena. Huostaanotto on tuhannen taalan paikka vaikuttaa asioihin ja saada eksyneet kiinni – parhaimmillaan se voi olla hyvä ponnahduslauta elämään.  

koen että olen saanut apua ja palveluita lastensuojelusta – parhaimmilla voi olla sitä, että on ollut aito halu ja kyky auttaa ja että he ovat kulkeneet rinnalla mun elämäni vaikeimmissa hetkissä.

Näitä tarinoita olisi hyvä nostaa enemmän esille!

Kirjoittajat:

Julia Kuokkanen, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto
Mirjami Koivunen, asiantuntija, tiiminvetäjä, Voikukkia-toiminta