Mitä sulle kuuluu, somessa?

Sosiaalinen media on osa nykylasten arkea. Lastensuojelun Keskusliiton eilen julkaiseman Nuoret verkossa -kyselyraportin perusteella suurin osa lapsista on käyttänyt jotain sosiaalisen median palvelua jo alle 13-vuotiaana. Usein heillä on tähän vanhempiensa lupa, mutta tietävätkö vanhemmat, mihin luvan antavat?

SoMe ja nuoret 2016 -tutkimuksen mukaan nuorten eniten käyttämä palvelu on WhatsApp. Lapset ja nuoret käyttävät yleisimmin sellaisia somepalveluita, joissa yhteydenpito rajoittuu pääasiassa omiin kavereihin ja tuttavapiiriin. Oman viidesluokkalaiseni kohdalla tämä tarkoittaa WhatsAppin lisäksi Instagramia, ”koska kaikki muutkin käyttää sitä”.

Some ja nuoret -tutkimus vahvistaa, että nuoret ovat somessa, koska kaveritkin ovat. Merkille pantavaa on, että tutkimuksen perusteella sosiaalisen median käyttö syventää ja täydentää tosielämän ihmissuhteita, ei heikennä niitä tai aiheuta syrjäytymistä, vaikka sitä usein pelätään. Syrjään vetäytyvälle tai jopa kiusatulle nuorelle internetin kasvottomuus voi tarjota pakopaikan, joka voi houkuttaa liikaakin. Silloin on vanhemman tehtävä rajoittaa netinkäyttöä, havaita riskit ja olla hereillä. Miettiä syitä liikakäytölle ja asettaa rajoja.

Itse olen kuulemma tiukkis, vaikka annankin lapselleni luvan Instagramiin. Tilin on oltava yksityinen ja seuraajien takuuvarmasti tuttuja. Viidesluokkalaisen mukaan osa kavereista ”kerää Instassa seuraajiksi ketä vaan random-tyyppejä”, jotta seuraajamäärät olisivat vaikuttavia. Ajatus karmii hiukan, etenkin kun katsoo, millaisia kuvia lapset itsestään julkaisevat, ja millä tavoin niitä kommentoidaan.
Olen myös kuullut vanhemman suusta, ettei lapsen somen käyttöön voi puuttua, koska se on lapsen oma asia. Se tuntuu hurjalta. Rajoitanhan minä lapsen herkutteluakin, ja käsken pesemään hampaat. Miksi en voisi asettaa rajoja somen käytölle? Varsinkaan, jos minä tiedän, mitä riskejä siihen voi sisältyä ja hän ei?

Riskejä ei pidä liioitella. Joskus someen liittyvät pelot tuntuvat vanhemmista niin ahdistavilta, että he mieluiten kieltäisivät sen lapsiltaan kokonaan. Aiemmat sukupolvet muistavat, kuinka radion kuuntelua pidettiin nuorison turmiona, sitten televisiota, musiikkivideoita, tietokonetta. Itse muistan isäni vannoneen, ettei meidän taloon tule koskaan internetiä. (Mitä veikkaat, tuliko? Arvaa, onko isälläni Facebook-profiili?) Mutta somen totaalikielto johtaa vain siihen, ettei lapsi opi samoja taitoja ikätovereidensa kanssa, ja pahimmillaan tipahtaa kaveripiirin ulkopuolelle.

Aikuisen tulee ottaa aikuisen rooli myös lapsen tutustuessa sosiaaliseen mediaan. Pitää opetella yhdessä, jotta lapsi osaa navigoida someviidakossa turvallisesti. Kysyä kuulumiset myös somessa, seurata lapsen somekäytöstä, tarkkailla ja korjata.

Myös koulu on avainasemassa mediakasvatuksessa, mutta opettajien koulutus laahaa perässä. Opettajaopiskelijoista jopa 71 % on sitä mieltä, että mediakasvatusta on opettajan koulutuksessa liian vähän. Medialukutaito ja some-etiketti ovat kansalaistaitoja, joita opettajien on osattava opettaa.

EU:n tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa ensi vuoden toukokuussa. Sen myötä alle 16-vuotiaan tulee saada vanhemmiltaan lupa käyttää henkilötietoja tallentavia verkkopalveluita. Kansallisesti voidaan säätää alempi ikäraja, joka on alimmillaan 13 vuotta*. Nuoret verkossa -kyselyraportin perusteella nuoret kannattavat ikärajaksi juuri kolmeatoista. Samalla kannalla ovat lapsi- ja perhejärjestöt. Lasta pitää suojata sosiaalisen median riskeiltä, mutta ei niin, ettei hänen oikeutensa osallistua toteudu.

Pikkuhiljaa, yhdessä opettelemalla lapset oppivat käyttämään sosiaalista mediaa vastuullisesti: alkuhäröilyn jälkeen esimerkiksi 5A:n Läksyt -ryhmä piippaa WhatsAppissa vain, kun joku tarvitsee tietoa.

”On siellä kyllä häröilyryhmiäkin”, kikattaa viidesluokkalainen. Ja niitäkin tarvitaan.

___________________________

*Suomessa asiaa valmisteleva työryhmä pitää mahdollisena 13 tai 15 vuoden ikärajan asettamista.