Miten eriarvoisuutta voisi vähentää? – Kolme lapsiystävällistä vinkkiä hallituksen kehysriiheen

Sipilän hallitus on aloittanut viimeisen kehysriihensä. Riihen työlistalla on päättää toimenpiteistä eriarvoisuuden vähentämiseksi. Miten eriarvoisuutta pitäisi torjua?

Viisainta on osoittaa lisää määrärahoja kohteisiin, jotka vaikuttavat ja myös tasapainottavat taloutta pitkällä aikavälillä. Lasten ja nuorten hyvinvointi on juuri tällainen kohde. Tässäpä kolme täsmävinkkiä, joilla eriarvoisuutta voi vähentää nopeasti ja samalla pitkävaikutteisesti:

Minimivanhempainpäivärahan nostaminen vähimmäistoimeentulon tasolle.

Lapsiperheköyhyys on selätettävä ja siihen tarvitaan ehdottomasti useita toimenpiteitä. Mutta aloitetaan helposta ja nopeasti toteutettavasta asiasta. Vanhempainpäivärahan vähimmäismäärä on jäänyt pahasti jälkeen työmarkkinatuen ja toimeentulotuen tasosta. Se on tällä hetkellä 23,73 euroa arkipäivältä, eli alle 600 euroa kuukaudessa. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea asiasta. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea vähentämään lapsiperheköyhyyttä.  Tällä hetkellä minimivanhempainpäiväraha ei riitä elämän perustarpeisiin ja siksi yhä useampi äiti ajautuu toimeentulotuen varaan. Vanhempainrahan minimi koskee käytännössä lähes ainoastaan äitejä ja kyse on siksi myös sukupuolten tasa-arvosta. Ongelman korjaaminen ei tulisi kalliiksi, sillä se vähentäisi toimeentulotukimenoja ja helpottaisi äidin siirtymistä työelämään, kun sen aika tulee.

Varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentäminen.

Vahvat peruspalvelut ovat tehokkainta eriarvoistumista ehkäisevää työtä. Pienemmät lapsiryhmät varhaiskasvatuksessa antaisivat kasvatusalan ammattilaisille mahdollisuuden tukea lapsen kasvua ja havaita erityisen tuen tarve aikaisemmassa vaiheessa. Ylikuormittuneet työntekijät sen sijaan eivät ehdi ja jaksa havaita tuen tarvetta tai antaa tukea. Tilanteesta kärsivät eniten heikoimmassa tilanteessa olevat lapset. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja on kasvatettu tällä hallituskaudella. Nyt olisi aika korjata tilanne ja antaa lapsille aikuisen aikaa.

Lastensuojelutyön resurssien vahvistaminen.

Lastensuojelutyö kärsii monilla paikkakunnilla negatiivisesta kierteestä, jossa työn kuormitus aiheuttaa irtisanoutumisia, mikä taas lisää entisestään jäljelle jäävien työntekijöiden työkuormaa. Yhden työntekijän vastuulla voi olla jopa 100 lasta.  Sopiva mitoitus on 21–30 lasta sosiaalityöntekijää kohden ja 10-15 lasta perhetyöntekijää kohden. Voisiko mitoituksen säätää asetukseen tai lakiin? Työntekijöiden suuri vaihtuvuus tuo lastensuojelutyöhön myös tehottomuutta. Kierre ei näytä laantumisen merkkejä, sillä jopa 70% alalla työskentelevistä harkitsee alan tai työpaikan vaihtoa. Nyt olisi hallituksella paikka viheltää peli poikki ja turvata kaikkein heikoimmassa asemassa olevien oikeudet riittävillä lastensuojelun resursseilla. Jos apu tulee lapselle liian myöhään, korjaaminen on jo sitten paljon vaikeampaa ja myös kalliimpaa.

Hyvä lapsuus on nähtävä investointina. Lapsiystävällinen yhteiskunta ei synny sattumalta, vaan päätösten kautta.