Miten tukea hyvän kasvua?

Kannustava kasvatus on vastavoima. Tietoisuus kaltoinkohtelun vaikutuksista on tärkeää, jotta ymmärrämme toimia toisin. Vanhemmuuden suorituskeskeisyys lisää riskiä, että odotukset ovat liian suuria. Tavallinen ja turvallinen vanhemmuus riittää.

Väkivallan uhasta, riskeistä ja sen kohtaamisesta puhuminen tulisi kuulua meille jokaiselle. Lasten tulisi voida matalalla kynnyksellä ottaa puheeksi kokemuksensa luottamansa aikuisen kanssa, vanhempien tulisi voida pyytää ja saada nopeasti apua kielteisiin ja väkivaltaisiin kasvatuskeinoihin, ammattilaisten tulisi voida tarjota hyviä vaihtoehtoja ja reagoida asiaan riittävällä tavalla. Meidän tulisi yhdessä luoda toivoa siitä, kuinka luoda kannustava ja myötätuntoinen ilmapiiri lapsille. Meillä tulisi olla aina vaihtoehtoja.

Lapsuuden kokemuksilla on kauaskantoiset vaikutukset

Lasten kohtaama henkinen ja fyysinen väkivalta on edelleen Suomessa melko yleistä. Kouluterveyskyselyn mukaan yli 10 prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista kertoo kokeneensa vanhempiensa tai huoltajien taholta fyysistä väkivaltaa elämänsä aikana.[i] Lastensuojelun Keskusliiton tekemässä asenneselvityksessä kuritusväkivallan käytöstä nousee esille, että tähän suhtaudutaan yhä kielteisemmin, mutta lapsen kohtaama väkivalta ei ole vähentynyt samassa linjassa.[ii]

Viime aikoina on nostettu yhä enemmän esille, miten suuri merkitys on lapsuuden aikaisilla haitallisilla kokemuksilla (ACE; Adverse childhood experiences). Lapsiin suoraan vaikuttavia haitallisia kokemuksia ovat erilaiset kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön muodot. Lapsen olosuhteissa vaikuttavia haitallisia kokemuksia ovat mm. vanhempien ero, päihteiden väärinkäyttö tai mielenterveysongelmat. Mitä useampi tällainen kokemus ihmisellä on taustalla, sitä suurempi riski hänellä on sairastua niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jopa yli 57 prosentilla on vähintään yksi lapsuuden aikainen haitallinen kokemus ja 13 prosentilla vähintään neljä. [iii]

Lapsuuden aikaisia haitallisia kokemuksia on tutkittu jo yli 20 vuoden ajan kansainvälisesti. Tavoitteena on ollut tuoda esille, että meidän tulisi olla paremmin tietoisia ihmisen kokonaistilanteesta ja näitä kokemuksia tulisi ottaa paremmin huomioon mm. eri sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Tietoisuus omista kokemuksista ja niiden vaikutuksista voi auttaa kohdentamaan tukea oikein.

Ylisukupolvisen kaltoinkohtelun kierteen voi katkaista

Lapsuudessaan kaltoinkohdellulla vanhemmuuteen kuuluu usein lisähaasteita, mutta myös erityisiä kykyjä. Lapsuuden puutteellisista oloista selviytynyt vanhempi saattaa esimerkiksi olla hyvin tietoinen lasten tarpeista, olla erityisen empaattinen tai olla sitoutunut tarjoamaan lapselle tukea ja turvaa.[iv] Myös hyvä kasvaa -kyselyssä[v], vanhemmat näkivät omien totuttujen toimintatapojen muuttamisen mahdollisena, mutta se oli vaatinut päättäväisyyttä, asian tiedostamista ja pois oppimista. Tämän eteen oli tehty myös paljon töitä.

”Olen halunnut tietoisesti toimia toisin, päinvastoin kun omalla kohdallani on toimittu.”

Autetaan perheitä riittävällä tavalla

Väkivaltaa tai kaltoinkohtelua kohdanneiden lasten ja perheiden palveluiden kehittämisessä on keskitytty paljon siihen, miten väkivallan merkit tunnistetaan, miten oikeuspsykologinen tutkinta saadaan tehtyä lapsiystävällisellä tavalla ja miten viranomaisyhteistyö toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on todella tärkeää. Lisää kehittämistyötä tarvittaisiin kuitenkin siihen, että meillä olisi tarjota perheille konkreettista apua silloin, kun riski väkivallalle on olemassa tai on jo kohdattu väkivaltaa. Tärkeää olisi, että väkivallan käytöstä ja riskeistä voisi puhua matalalla kynnyksellä ja apua olisi saatavilla nopeasti. Väkivaltatyön osaamisen tulisi kuulua jokaiselle ammattilaiselle. Avun tulisi myös aina kohdentua koko perheelle. Kukaan perheen jäsenistä, ei myöskään lapsi, ole koskaan vain sivustaseuraaja.

Kannustavaa otetta ja myötätuntoa

Samaan aikaan kun tutkitaan lapsuuden ajan haitallisia kokemuksia, olisi hyvä myös tarkastella lapsuuden ajan positiivisia kokemuksia (PCE). Myös positiivisilla kokemuksilla on kauaskantoinen vaikutus ja näiden vahvistamiseen lasten ja perheiden elämässä tulisi kiinnittää enemmän huomiota.[vi] Myönteinen ja kannustava perheilmapiiri, turvalliset ja molemminpuoliset ystävyyssuhteet, tukiverkko ja myönteinen yhteisö ympärillä, harrastukset, tunnesäätely ja negatiivisten tunteiden sietokyky ja ongelmanratkaisukyky ovat kaikki haitallisilta kokemuksilta suojaavia tekijöitä. Näihin ammattilaiset pystyvät vaikuttamaan tarjoamalla myötätuntoisia ja kannattelevia kohtaamisia, puuttumalla varhain, tiedostamalla traumojen merkitystä ja ehkäisemällä kiusaamista. [vii]

Kannustava kasvatus on vastavoima. Tietoisuus kaltoinkohtelun vaikutuksista on tärkeää, jotta ymmärrämme toimia toisin. Samaan aikaan soisin jokaiselle lisää inhimillisyyttä ja armoa. Vanhemmuuden suorituskeskeisyys lisää riskiä, että odotukset ovat liian suuria. Tavallinen ja turvallinen vanhemmuus riittää.

Ennen kaikkea tarvitsemme toivoa. Asiat voivat muuttua ja olemme itse aktiivisia toimijoita. Tarvitsemme tietoa. Ymmärryksen lisäämistä siitä, mitkä seuraukset toiminnallamme on. Lisäksi tarvitsemme tukea. Avun pyytäminen ei pitäisi olla häpeällistä ja kaikesta ei tarvitse suoriutua yksin.

[i] Kouluterveyskysely 2019. https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk1/summary_perustulokset2?alue_0=87869&mittarit_0=199799&mittarit_1=200283&mittarit_2=403470&vuosi_0=v2017&kouluaste_0=161293#

[ii] Hyvärinen, Sauli. Piiskasta jäähypenkkiin – Suomalaisten kasvatusasenteet ja kuritusväkivallan käyttö 2017. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu, 2/2017 https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/Piiskasta-jaahypenkkiin-1.pdf

[iii]  Karen Hughes, Mark A Bellis, Katherine A Hardcastle, Dinesh Sethi, Alexander Butchart, Christopher Mikton, Lisa Jones, Michael P Dunne The effect of multiple adverse childhood experiences on health: a systematic review and meta-analysis Lancet Public Health 2017; 2: 356–66

[iv] Ruismäki, M.; Friberg, L.; Keskitalo, K.; Lampinen, A.; Mankila, P.&Vänskä, V. (2016) Hoivattavaa vanhemmuutta. Opas lapsuuden kaltoinkohtelusta toipuvien vanhempien ryhmämuotoiseen tukemiseen. Traumaterapiakeskus.

[v] Hyvä kasvaa -kyselyssä 529 vanhempaa kertoi kokemuksistaan kuritusväkivallasta sekä siitä, miten ja milloin ne vaikuttavat omiin kasvatuskäytäntöihin. Lisäksi tarkasteltiin, millaisilla keinoilla kielteisistä kasvatuskeinoista on päästy eroon ja millaisia positiivisia kasvatuskeinoja vanhemmat ovat onnistuneesti ottaneet tilalle. Juuli Hurskainen, Annukka Paasivirta & Miia Pitkänen. Hyvä kasvaa -vanhempien kokemuksia kannustavan kasvatuksen käytöstä Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2019. https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/Hyva%CC%88_Kasvaa_final_.pdf

[vi] Christina Bethell; Jennifer Jones; Narangerel Gombojav; Jeff Linkenbach; Robert Sege Positive Childhood Experiences and Adult Mental and Relational Health in a Statewide Sample Associations Across Adverse Childhood Experiences Levels JAMA Pediatr. 2019;173(11) 10.1001/jamapediatrics.2019.3007

[vii] Mark A Bellis, Karen Hughes, Nicola Leckenby, Clare Perkins and Helen Lowey National household survey of adverse childhood experiences and their relationship with resilience to health-harming behaviors in England BMC Medicine 2014 2014, 12:72

Westerlund-Cook, Saija: Ylisukupolvisen kaltoinkohtelun katkaiseminen ja toiveikkuus. Esitys 9.12.2019, Turku: Yhteiskehittämispäivä: Lastensuojelun toimintakäytännöt kaltoinkohtelutilanteissa – suhdeperustaisen, lapsikeskeisen sosiaalityön mahdollisuudet.