Nuoren huumekuolema – turha vai ehkäistävissä oleva kuolema?

Nuorten huumekuolemat puhuttavat. Hyvä niin. Ehkäisevällä työllä ja uusien auttamiskeinojen kokeilemisella voidaan välttää huumeidenkäyttöön liittyviä surullisia kohtaloita. Eriarvoisuutta vähentävän Kaikille eväät elämään -ohjelman vierailijablogissa huumeiden käyttäjien perheiden tukemisesta kirjoittaa projektipäällikkö Emilia Puistovirta Irti Huumeista ry:stä.

Alle 25-vuotiaiden huumausainekuolemien määrä on kasvanut neljänä peräkkäisenä vuonna. Olemme työpaikallani Irti Huumeista ry:ssä olleet jo pitkään tietoisia huumeisiin kuolleiden nuorten surullisista kohtaloista ja tarinoista näiden kohtaloiden takana. Sururyhmissämme on keskustelu aiheen ympärillä käynyt vilkkaana jo pitkään ennen kuin valtamedia kiinnostui asiasta.  

Valtamedian kiinnostumiseen on tarvittu rohkeita Jaanan ja Beritin kaltaisia äitejä, jotka ovat uskaltaneet nousta valokeilaan ja kertoa tarinansa. He ovat tehneet sen, jotta voisivat auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Nöyrimmät kiitokset teille Jaana ja Berit! Beritin sanat tyttärestään puhuttelevat myös meitä huumetyön ammattilaisia:  

”Jos yksikin nuori jättää kokeilematta huumeita Hilman tarinan vuoksi, Hilman kuolema ei ollut turha.”

On hyvä, että nuorten huumeidenkäytöstä käydään julkista keskustelua. Irti Huumeista ry:ssä autamme huumeiden käyttäjän läheisiä jaksamaan vaikeassa tilanteessa ja tuemme käyttäjää pääsemään irti huumeista. Teemme työtä ihmisten auttamiseksi monella tasolla. Yksi tärkeimmistä tasoista on omaisten huolen kuuleminen ja sen kertominen, etteivät he ole vaikean asian kanssa yksin. Haluamme luoda toivoa. 

Oikeus turvalliseen arkeen 

Perheiden aseman vahvistamiseksi aloitimme Oikeus turvalliseen arkeen -hankkeen. Hankkeessa pohdimme ja kokeilemme uusia keinoja tukea lapsiperheitä, joiden elämässä huumeidenkäyttö on ollut läsnä.  

Tarinat toiminnassamme mukana olevien perheiden taustalla ovat moninaisia. Yhden entinen kumppani on voinut käyttää huumeita, toisen lapsi on puolestaan ollut käyttäjä. Kolmannella toipumisen tiellä voi olla hankkeessamme mukana oleva vanhempi tai nykyinen kumppani. Kaikkia heitä yhdistää halu toimia paremmin, olla hyvä vanhempi ja turvata se, ettei lapsi joudu kokemaan samaa, jonka itse on joutunut käymään läpi.  

Yhteistä useimmille hankkeemme toimintaan osallistujille ovat ristiriitaiset tunteet, itsesyytökset ja joskus myös toivottomuus. Miten selviän arjesta? Kuinka saan kodistamme turvallisen? Mistä saan apua ja kenelle voin kertoa möykystä sisälläni? Miten suojaan lapsiani? Onko oikein rajata ja rajoittaa toista vanhempaa, omaa lastaan tai puolisoaan? Mikä hoito auttaa, ja mitä hoitoa on tarjolla? Mistä hakea apua ja keneen luottaa? Näiden kysymysten äärelle pysähdymme ja yritämme jäsentää perheiden arkea yhdessä. Joskus on vaikea tietää, mikä ketäkin auttaa. Nähdyksi, kuulluksi ja osalliseksi tulemisen tarve tuntuvat kuitenkin olevan yhteisesti jaettuja. Niiden päälle on hyvä rakentaa. 

Kaikki kohtaamamme perheet ovat jättäneet jäljen sydämiimme. Työ, joka on monesti tuntunut mahdottomalta, palkitsee tekijänsä pienissä arjen onnistumisissa: hymynä lapsen kasvoilla hänen saadessaan positiivista palautetta päiväkodista saadun korjaavan palautteen sijaan tai vanhemman kertoessa, miten hankkeen myötä on tullut tehtyä paljon enemmän asioita yhdessä lapsien kanssa. Myös vapaaehtoisten ilo ja kokemus siitä, miten aluksi haastavalta tuntunut suhde kummilapseen on syventynyt yhteisiksi hyviksi muistoiksi, palkitsee. Noissa hetkissä tiedämme tekevämme oikeita asioita. 

Vanhemmuus vai vanhempien tukeminen hukassa? 

Väestöliiton Raisa Cacciatore totesi Helsingin Sanomissa, että vanhemmuus ei ole hukassa, mutta vanhempien saama tuki puolestaan on. Ajatus on virkistävä. Tuen puute nousee esiin myös hankkeemme vanhempien puheissa. On totta, että osa vanhemmista kokee saavansa riittävästi tukea ja apua, mutta valitettavasti moni vanhempi jää jatkuvasti tarvittavan tuen ulkopuolelle. Tarjottu tuki on puutteellista, tulee väärään aikaan tai sitä ei osata hakea.  

Kohtaamiemme vanhempien kertomukset arjen haasteista päiväkoti- ja koulumaailman pyörteissä ovat usein surullisia. Kuulemme turhautuneita kokemuksia vanhemmilta, joiden lapset eivät saa esimerkiksi heille kuuluvia avustajia arkeensa. Ilman näitä pieneltä tuntuvia arjen tukimuotoja, muuttuu monen lapsen ja perheen arki turhaan selviytymistaisteluksi.  

Jotta päihdeongelmien ylisukupolvisuuteen voidaan vaikuttaa, on perheille voitava tarjota heidän tarpeidensa mukaista tukea. On tärkeää, että perheet otetaan mukaan suunnittelemaan heitä auttavia tukimuotoja. Tilanteen mukaan riittävä tuki voi olla vaikkapa vertaistukea, toisinaan lastensuojelun tukitoimia ja joskus naapuriapua, tai vapaaehtoisen lapselle tarjoama kummisuhde.  

Yhdessä voimme muodostaa turvaverkon perheen tueksi, turvata lapsen oikeuden turvalliseen arkeen ja ehkäistä surullisia huumeiden käyttöön liittyviä kohtaloita toteutumasta.  

Emilia Puistovirta 

projektipäällikkö 

Oikeus turvalliseen arkeen -hanke, Irti Huumeista ry 

Kaikille eväät elämään -avustusohjelma vähentää eriarvoisuutta. Ohjelmassa on mukana 23 lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa työskentelevän järjestön kehittämishanketta ja Lastensuojelun Keskusliitto koordinoi sen toteuttamista. Ohjelmaa rahoittaa STEA. Julkaisemme blogissamme ohjelmahankkeiden työntekijöiden tai muuten niiden toiminnassa mukanaolevien ihmisten kirjoituksia eriarvoisuudesta.