Nuorten pahoinvointia katsottava rakenteista käsin

Keskustelu nuorten entistä väkivaltaisemmasta käytöksestä ei ota laantuakseen. Sen lisäksi, että mietitään, onko se lisääntynyt vai ei, täytyy miettiä, mitä nuorten käytöksen taustalla on. Keskustelussa aaltoilee terapeuttisen eetoksen ja yhteiskunnan rakenteisiin kiinnittyvän tarkastelun välillä. Ehkä näitä molempia tarvitaan. Rikosten tekijöinä ei näytä olevan maahanmuuttotaustaisia enempää kuin kantaväestön nuoria.

Nuorisosta leimahtaneessa keskustelussa on mietitty tilastoja vähemmän, mitä on nuorten pahoinvoinnin taustalla. On esitetty muun muassa, että nuoret ryöstelevät, koska eivät koe pääsevänsä osallisiksi vallalla olevasta, kulutukseen painottuvasta nuorisokulttuurista.

Nuoret nimittäin tuntuvat ainakin Helsingissä ryöstelevän toisiltaan arvostettuja merkkituotteita. Tämä koskee yhtä lailla kantasuomalaisia kuin maahanmuuttotaustaisia heikossa sosioekonomisessa asemassa olevia.  

On hyvä kysyä, mistä tämä kumpuaa. Onko tämä se perintö, minkä me aikuiset todella haluamme jättää lapsillemme – että kiinnittyminen ja osallisuus tähän yhteiskuntaan ja maailmaan on kiinni ulkonäöstä ja tietyistä kulutustavaroista! 

Nuorten osattomuuden kokemusten takana on varmasti muutakin kuin Louis Vuittonin vyöt tai niiden puute.  

Koronakriisi paljastaa eriarvoistavia rakenteita  

Koronan aikana nuorten ongelmat näyttävät pahentuneen. Tyhjillä kaduilla on vähemmän aikuisia. Tukea tarvitsevien määrä kasvoi esimerkiksi THL:n tutkimuskatsauksen mukaan koronan myötä muun muassa koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa sekä lapsiperheiden sosiaalipalveluissa ja lastensuojelussa.  

Selvitykset osoittavat myös, että koronakriisi koetteli vahvimmin maahanmuuttajaperheiden lapsia, erityistarpeita omaavia lapsia ja lastensuojelun asiakkaita. Lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen saanti oli ennestään heikkoa. Koronakriisin aikana terapiapalvelut vähenivät. Nyt on korkea aika ryhtyä toimiin nuorten mielenterveyden tukemiseksi. 

Koronakriisi on havahduttanut myös miettimään koulujärjestelmässämme piileviä eriarvoistavia rakenteita. Kevään etäopetuksen ja sen jälkeen tehtyjen koronasopeutusten myötä tultiin kouluissa tietoisiksi maahanmuuttotaustaisten perheiden huolista. Viimeistään poikkeusolot paljastivat, miten huonosti Wilma-viestintä sopii maahanmuuttajaperheille. Vanhemmat saattavat olla täysin tietämättömiä lastensa koulunkäyntipulmista.  

Koulutus on avain yhteiskuntaan 

Suurin osa kaikista nuorista voi edelleen hyvin, mutta osalla on riski jäädä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. On tarpeen tutkia, onko tämä riski suurempi maahanmuuttotaustaisilla. PISA-tutkimusten mukaan maahanmuuttotaustaisten – myös toisen polven – koulumenestys on heikompi kuin kantasuomalaisten, ja erot osaamisessa ovat suurimpia Euroopassa.  

Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä koko totuus asiasta. Yksi pääkaupunkiseutua koskeva analyysi osoitti, että vaikka maahanmuuttajien lapset suorittavat toisen asteen tutkinnon selvästi harvemmin kuin suomalaistaustaiset lapset, kuva muuttuu, kun otetaan huomioon maahanmuuttotaustaisten ja kantasuomalaisten perheiden väliset sosioekonomiset erot. Huomataan, että maahanmuuttajien Suomessa syntyneet lapset suorittavat toisen asteen tutkinnon vähintään yhtä todennäköisesti kuin samankaltaisissa perheissä ja asuinalueilla kasvavat kantasuomalaisten lapset.  

Juuri julkaistu laaja tutkimus tukee huomiota. Lapsiköyhyys on yleisempää maahanmuuttajaperheissä, mikä näkyy lasten koulumenestyksessä. Sen sijaan nuorten rikollisuudessa maahanmuuttotausta ei näy: ulkomailla syntyneiden lapset olivat itse asiassa saaneet rikosseuraamuksia keskimääräistä vähemmän. Lastensuojelussa sen sijaan maahanmuuttotaustaiset lapset ovat yliedustettuina. Tämä ansaitsee huomiota.  

Voidaankin sanoa, että kaikkia heikommassa asemassa olevia perheitä ja nuoria tukevat toimet auttavat myös maahanmuuttotaustaisia oppilaita. Tutkimusta eri ryhmien välisistä eroista tarvitaan kuitenkin lisää, jotta mahdolliset eriarvoistavat rakenteet löydetään. 

Eriarvoistavat rakenteet jäävät piiloon  

Uunituore Katariina Mertasen väitös esittää, että nuorten syrjäytymisen sijaan pitäisi puhua syrjäyttämisestä. Kun fokus on yksilössä ja syitä haetaan yksilön psykologista ominaisuuksista (terapeuttinen eetos), jäävät yhteiskunnan eriarvoistavat rakenteet huomiotta. Näitä ovat vaikkapa köyhyys, rasismi ja muu nuoriin kohdistuva marginalisointi. Myös syrjäytymisen mittaaminen pelkästään taloudellisilla mittareilla vie harhaan. Mertasen mukaan nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen keskittyykin liiaksi työelämän tarpeisiin.   

On kiinnostavaa nähdä, miten parhaillaan Eduskunnassa viimeisteltävänä oleva lakimuutos  oppivelvollisuuden pidentämisestä suhteutuu tähän keskusteluun. Uudistuksen on tarkoitus antaa työkaluja koulutuksen järjestäjille saamaan kiinni niistä, jotka ovat vaarassa pudota, ja myös velvoittaa tekemään niin. Koulutusta ei voi enää noin vain keskeyttää, kun se on velvollisuus. Ajatus on, ettei ketään päästetä putoamaan, vaan löydetään heikommat ja saadaan vahvan ohjauksen entistä paremmin piiriin.  

Lähteitä:   

Ansala, Laura (2019). Maahanmuuttajien lasten ja suomalaistaustaisten lasten välisiä kouluttautumiseroja selittävät saapumisikä, perhetausta ja asuinalueet. Kvartti, Kaupunkitiedon verkkolehti 29.08.2019. 

Heino T, Weckroth N, Ranta H. (2020) Koronan vaikutukset lastensuojelun 24/7-yksiköiden toimintaan – palveluntuottajien ja toimintayksiköiden näkökulma. Tutkimuksesta tiiviisti 32/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.  

Kääriälä & al. (2020). Suomi seuraavan sukupolven kasvuympäristönä: Seuranta Suomessa vuonna 1997 syntyneistä lapsista, joilla on ulkomailla syntynyt vanhempi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 15/20. 

Mertanen, Katariina (2020). Not a Single One Left Behind: Governing the ’youth problem’ in youth policies and youth policy implementations. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta.  

Wennberg M, Luukkonen T, Haila K. (2020) Sosiaalihuollon ja lastensuojelun kantokyky koronakriisin aikana. Haastavat tekijät ja uudet ratkaisukeinot kriisistä selviämiseksi Itlan raportit ja selvitykset 2020:1  

Vettenranta ym. (2016). PISA- ensituloksia. Huipulla pudotuksesta huolimatta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:41.