Oikeuksien toteuttamista vai satunnaisia hyvän tahdon eleitä?

Lasten osallistumisoikeuksissa on kyse lasten ihmisarvosta, yhteiskunnan jäseninä kasvamisesta ja lasten suojelusta. Asian tärkeydestä huolimatta mikään taho ei nykyisin varmista, että oikeus osallistua ja tulla kuulluksi toteutuu jokaisen lapsen kohdalla.  

Päiväkodin säännöt. Lapsen sijoittaminen syntymäkodin ulkopuolelle. Kielivalinnat. Kouluterveyskyselyn huolestuttavat tulokset. Päivystystoiminnan järjestäminen. Yleiskaava. Ilmastonmuutos.  

Muun muassa edellä mainitut asiat koskevat lapsia ja nuoria, ja siksi myös heidän näkemyksensä tulee ratkaisuja mietittäessä huomioida. YK:n lapsen oikeuksien sopimus takaa kaikille lapsille (eli alle 18-vuotiaille) oikeuden kertoa näkemyksensä kaikissa heitä koskevissa asioissa. Eikä vain kertoa, vaan myös saada nämä näkemykset asianmukaisesti huomioiduksi. 

Mutta miksi tällainen oikeus on olemassa? Miksei riitä, että aikuiset ajattelevat lapsen parasta? Onhan aikuisen tehtävä kuitenkin huolehtia siitä, että lapsella on hyvä olla.   

Lasten osallistumisoikeuden olemassaolon takana on paljon viisautta. Ensinnäkin siinä tunnustetaan lasten ihmisarvo: lapset ovat tärkeitä ihmisiä ja heidän kokemuksensa merkityksellisiä. Lasten ja heidän näkemystensä huomioiminen vaikuttaa myönteisesti lasten itsetuntoon ja kannustaa heitä osallistumaan myös yhteisten asioiden käsittelyyn. Osallistuminen yhteisissä asioissa taas kasvattaa lapsen taitoja ja kykyä aktiiviseen kansalaisuuteen ja sitä kautta mahdollistaa kokemuksen yhteisöihin ja yhteiskuntaan kuulumisesta.  

Lapsi, joka kasvaa häntä arvostavassa ympäristössä, rohkenee myös kertoa, jos aikuiset kohtelevat häntä huonosti. Lasten kunnioittaminen ja heidän näkemystensä vakavasti ottaminen on siis myös keino suojella lapsia ja nuoria – se on mitä parasta ongelmien ennaltaehkäisyä.  

Näistä syistä lasten näkemyksen kunnioittaminen on nostettu yhdeksi lapsen oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteista. Se on siis sekä tavoite itsessään että keino muiden oikeuksien toteutumiseksi.  

Lasten osallistumisoikeuksia koskeva lainsäädäntö on Suomessa melko hyvä ja lasten osallistumista edistetään monin tavoin. Aihetta on myös tutkittu useiden tieteenalojen näkökulmista. Silti systemaattinen, oikeusperustainen arviointi ja seuranta puuttuu. Tällöin kokonaisuus on hyvästä työstä huolimatta pistemäinen ja hajanainen. Eikä kukaan varmista, että jokaisen lapsen oikeus osallistua toteutuu – että jokainen lapsi saa kasvaa kokien olevansa arvostettu jäsen eri yhteisöissä ja yhteiskunnassa.   

Oikeusministeriössä asia on tunnistettu. Suomi pilotoi tänä vuonna Euroopan neuvoston arviointityökalua, jonka avulla tarkastellaan sitä, miten lainsäädäntö sekä julkishallinnon rakenteet ja toimintatavat turvaavat lasten osallistumisoikeuksien toteutumisen. Suomen onkin syytä pyrkiä asiassa esimerkilliseen toimintaan, ovathan eurooppalaisen ihmisoikeusjärjestelmän vahvistaminen ja osallisuus Suomen meneillään olevan Euroopan neuvoston puheenjohtajakauden teemoja. 

Pelkkä arviointi ei tietenkään takaa lasten oikeuksien toteutumista. Mutta lasten osallistumisen edistäminen ilman systemaattista, eri lapsiryhmät huomioivaa arviointia on helposti vain kokoelma pistemäisiä mahdollisuuksia valikoidulle joukolle. Siksi Lastensuojelun Keskusliitto on mukana arviointityökalun pilotoinnissa.  

Haluamme olla mukana vahvistamassa erityisesti niiden lasten ja nuorten kuulluksi tulemista, joiden ääni jää usein kuulematta. Tähän työhön kutsumme mukaan eri järjestöjä ja heidän toiminnassaan mukana olevia lapsia ja nuoria. Haluamme, että lapset pääsevät itse kertomaan, kuinka kokevat pystyvänsä vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Toteutusta suunnitellaan parhaillaan ja kerromme hankkeen etenemisestä pitkin vuotta täällä blogissa. 

Lisätietoja:

Mari Väistö, osallisuusasiantuntija, mari.vaisto(a)lskl.fi, p. 050 410 7896
Ira Custódio, erityisasiantuntija, ira.custodio(a)lskl.fi, p. 050 591 8525