”On tärkeä kuunnella nuoria avoimin mielin ja sydämin”

Korona-ajan tuoma epävarmuus, toisen asteen oppivelvollisuus, sosiaalisten suhteiden merkitys nuorten hyvinvoinnille, nuorten näkymättömyys heitä koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa – muun muassa näistä aiheista nuoret ja aikuiset keskustelivat Lastensuojelun Keskusliiton järjestämässä tilaisuudessa.

Korona-ajan rajoitukset ovat osuneet voimakkaasti juuri nuoriin, sillä nuoruudessa sosiaaliset suhteet ovat erityisen tärkeitä ja vertaisryhmän merkitys suuri. Tilaisuuteen osallistuneet nuoret puhuivat paljon siitä, miten korona-aika on hankaloittanut esimerkiksi kouluissa ryhmäytymistä ja yhteisöllisyyttä vahvistavia tapahtumia ja matkoja.

Nuoret puhuivat epävarmuudesta ja siitä, ettei koronapandemialle ja sen aiheuttamille tunteille löydy vertailukohtaa lähihistoriasta. Kaikki kokemukset eivät kuitenkaan olleet kielteisiä, osalla esimerkiksi arvosanat olivat etäopetuksen aikana nousseet. Rajoitusten poistuminen luo nuorille toivoa paluusta normaaliin – esimerkiksi Helsingissä maskisuositus päättyi toisen asteen oppilaitoksissa kaksi päivää ennen tilaisuuden järjestämistä. Aseman Lapset ry:n Heikki Turkka toivoi, että aikuiset muistaisivat rajoitusten hellitettyäkin pysähtyä kuuntelemaan nuorten kuulumisia ja tuntemuksia.

Oppivelvollisuuden pidentäminen herätti kysymyksiä

Osa paikalla olleista kuului ikäluokkaan, jota pidennetty oppivelvollisuus koskee ja joka saa maksuttomat oppimateriaalit, osa ei. Nuoret halusivat tietää, miksei opiskelua tehty saman tien maksuttomaksi kaikille. Opetusministeri Li Andersson kertoi uudistuksen olevan niin laaja, ettei sitä voitu tehdä kerralla.

Nuoret toivat esiin, että joissain tapauksissa opiskelijoille on tarjolla vain digitaalisia materiaaleja, vaikka fyysiset kirjat sopisivat osalle paremmin. Myös se pohditutti, millaista tukea on tarjolla niille nuorille, jotka aiemmin ehkä olisivat keskeyttäneet opintonsa. Aihe puhututti niin paljon, että todettiin sitä koskevalle keskustelulle olevan tarvetta vielä muissakin yhteyksissä. Ministeri piti tärkeänä sitä, että nuoria kuullaan, kun päätetään esimerkiksi siitä, millaisia oppimateriaaleja käytetään.

Toiveissa hengailupaikat, joissa oleminen ei ole kallista

Nuorten hyvinvointia tukee osallistujien mukaan muiden nuorten kanssa oleminen. Toimittaja Maria Manner halusi tietää, mitä nuoret toivovat kaupunkitilalta. ”Usein suunnitellaan tiloja nuorille paikkoihin, minne on vaikea päästä. Tarvitaan lisää sellaisia tiloja keskustaan, mihin kaikki pystyy tulla ja pääsee viettämään kavereiden kanssa aikaa koulun jälkeen”, kommentoi eräs nuori. Nuoret mainitsivat Walkers-kahvilan esimerkkinä paikasta, johon on helppo tulla ja joka ei ole liian kallis.

Nuoria koskevista asioista keskusteluun 50–50 -kiintiö?

Nuoret kertoivat kiinnostuvansa esimerkiksi sellaisista lehtijutuista, joiden kirjoittaja on itse nuori. Osallistujat kuitenkin kokivat, etteivät nuoret ja heidän mielestään tärkeät näkökulmat näy yhteiskunnallisessa keskustelussa riittävästi. Maria Manner kertoi korona-ajan usein hankaloittaneen haastateltavien etsimistä, kun eri paikkoihin meneminen ei ole ollut mahdollista ja esimerkiksi koulua koskevissa asioissa on siksi päädytty haastattelemaan sitä, jonka puhelinnumero löytyy netistä – eli usein rehtoria.

Eräs nuori ehdotti, että nuoria koskevissa keskusteluissa pitäisi aina olla puolet osallistujista nuoria, eikä niin että aikuiset keskustelevat keskenään nuorten asioista. Aikuisten asiantuntijoiden kieli koettiin toisinaan vaikeaksi ymmärtää. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kertoi usein toivoneensa, että hänen sijastaan tai lisäkseen esimerkiksi television keskusteluohjelmiin tulisi nuoria, mutta toivetta ei aina kuunnella.

Nuoret haluavat puhua ja kertoa, eivät vain vastata kysyttäessä

Nuoret kokivat, että toisinaan heitä kyllä kuunnellaan, mutta asioille ei tapahdu mitään. Li Andersson pohti muutoksen hitautta ja totesi, että hitaus on myös hyvä, koska silloin asiat voidaan valmistella huolella. Hän kertoi myös omia kokemuksiaan vaikuttamisesta ja siitä, etteivät hänen omatkaan aloitteensa oppositiossa tavanneet mennä läpi.

Oikeusministeriön Liisa Männistön kysyessä mielekkäistä osallistumisen tavoista nuoret toivoivat, että heiltä kysyttäisiin myös keskustelun aiheita, ei vain mielipidettä johonkin aikuisten valitsemaan aiheeseen. Nuoret myös ehdottivat, että poliitikot menisivät kouluille kuuntelemaan nuorten valmistelemia puheenvuoroja ja esityksiä sen sijaan, että menevät puhumaan itse.

Me Lastensuojelun Keskusliitossa jatkamme nuorten äänen kuulemista ja sille kaiuttimena toimimista, ja järjestämme jatkossakin mahdollisuuksia nuorten ja aikuisten väliselle dialogille. Haastamme myös kaikki päättäjät ja aikuiset vastaamaan tähän erään osallistujan tilaisuudessamme esittämään toiveeseen:

”Kaikkien päättäjien ja aikuisten on tärkeä kuunnella nuoria avoimin mielin ja sydämin.”

Kirjoittajat:
Ira Custódio, Johannes Jahnukainen ja Minttu Junno

Tilaisuus järjestettiin 27.10. näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskus Iiriksessä. Tilaisuuteen osallistui lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoita Helsingin kielilukiosta ja Ressun lukiosta (osallistumiskynnyksen madaltamiseksi sovittiin, ettei yksittäisiä keskusteluun osallistuvia nuoria nimetä). Lastensuojelun Keskusliiton työntekijät tapasivat molemmat ryhmät ennen tilaisuutta ja keskustelun teemat koottiin nuorten ajatuksista.