Oppilas- ja opiskelijahuolto ja muita keinoja koronakriisin jälkihoitoon

Koronakriisi ei ole kohdellut eri ikäluokkia tasavertaisesti. On merkkejä siitä, että kriisillä on ollut vaikutuksia erityisesti nuorten hyvinvointiin. Nuorten psyykkinen kuormitus, sosiaalisen eristäytymisen seuraukset sekä etäopetus- ja karanteenijaksoista syntynyt oppimisvaje on otettava huomioon kriisin jälkihoidossa. Toisaalta ei ole syytä vaipua synkkyyteen: nuorilla on myös hämmästyttävää kykyä toipua vaikeistakin kokemuksista, mikäli he saavat siihen tukea. Keinoja tukemiseen on, ja ne on otettava käyttöön nyt.

Kukin nuori on kokenut koronakriisin omalla tavallaan ja kohdatut vaikeudet voivat olla hyvinkin erilaisia perheen tilanteesta riippuen. Osalle perheistä kriisi on tarkoittanut taloushuolia, vanhempien lomautusta tai työttömyyttä, osalla taas työkuorma on kasvanut. Myös nuoren persoonalla on vaikutusta siihen, miten hän on koronakriisin kokenut. Olen huomannut omassa perheessäni sen, että lapset suhtautuvat keskenään hyvin eri tavoin esimerkiksi etäopetukseen. Siinä missä toinen kokee helpotusta sosiaalisesta kuormasta, toinen kokee yksinäisyyttä ja päämäärättömyyttä, kun luokkayhteisö puuttuu ympäriltä. Jaksaminen ja fiilikset vaihtelevat. Yksilöllistä näkökulmaa ei siis voi liikaa korostaa kriisin jälkihoidossa.

Yksilöllisyyttä, lapsilähtöisyyttä ja joustavuutta kysytään ennen kaikkea, kun kouluissa etsitään tapoja kuroa oppimisvajetta kiinni. On tärkeää varmistaa, että yhdenkään nuoren tulevaisuutta ei synkistä se, että koronakriisi on kohdellut häntä muita rajummin. Annetaanko kunnassasi esimerkiksi oppilaalle mahdollisuus kuroa syntynyttä oppimisvajetta umpeen, uusia kursseja tai korottaa numeroita? Onko keskusteluapua helposti saatavilla nuoren arjen ympäristössä? Onko kouluissa ja oppilaitoksissa aina joku, jonka puoleen voi kääntyä? Onko aikuisella aikaa pysähtyä ja katsoa nuoren kanssa yhdessä, miten elämän eri osa-alueilla menee ja mitä keinoja vaikeiden paikkojen ratkomiseen voidaan löytää?

Toimivat oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut helpottavat lastenpsykiatrian kuormitusta

Asiat eivät valitettavasti ole maassamme nuorten mielenterveyspalvelujen osalta hyvin, ei myöskään sinun kotikunnassasi. Nuori ei aina saa hakemaansa tukea, vaan apu tulee liian myöhään ja liian raskaassa muodossa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikön ylilääkärit Päivi Ruokoniemi ja Leena Repokari kirjoittivat Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.

”Lastenpsykiatrinen erikoissairaanhoito ei enää kykene vastaamaan sellaiseen jatkuvasti kasvavaan kysyntään, josta vain osa todellisuudessa vaatii erikoissairaanhoidon palvelua ja osaamista. Erikoissairaanhoitoa on tehostettu potilaiden pakkautuessa sinne. Perustasolla ei ole samaan aikaan organisoitu uudelleen eikä tehostettu lasten mielenterveyden hoitoa. Tilanteesta kärsivät pahimmin lapset ja heidän läheisensä.

Tarvitsemme vihdoin koko mielenterveyspalvelujärjestelmän perusparannuksen, jossa sekä henkilö- että osaamisresursseja kohdennetaan matalan kynnyksen tehokkaisiin, hyvin organisoituihin mielenterveyspalveluihin lapsille.”

Lastenpsykiatrian erikoissairaanhoito kuormittuu, koska perustason palveluita ei ole tarjolla. Epäkohta ei koske vain Helsinkiä ja Uuttamaata, vaan on maanlaajuinen ongelma. Oppilas- ja opiskelijahuolto on luonteva tapa tarjota nuorille nopeaa matalan kynnyksen apua nuorten omassa arjen ympäristössä, mutta valitettavasti se ei ole pystynyt vastaamaan palvelutarpeeseen. Lastensuojelun Keskusliiton ja THL:n huhtikuussa julkaiseman kyselyn (thl.fi) tuloksista käy ilmi, että kuntien arvion mukaan lastensuojelun asiakkaiden on ollut vaikea saada koulutoimen tai oppilashuollon palveluita jopa 56 % kunnissa. Vaikeus saada lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluita koski tätäkin suurempaa kuntajoukkoa, eli 62 % kunnista.

Kuntien päätöksenteossa on syytä herätä tähän ja vaatia muutosta. Kyse ei ole edes rahasta tai sen puutteesta, sillä lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen perustason resurssien vahvistaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää.

Yhteinen tekeminen vahvistaa yhteisöllistä toipumista

Kriisin aikana rakennetut koronakuplat ovat olleet tärkeitä viruksen leviämisen estämiseksi, mutta ovat samalla estäneet normaalin vuorovaikutuksen nuorten välillä. Vertaissuhteiden ohentuminen voi heikentää koulujen ja oppilaitosten ilmapiiriä. On vaarana, että tilanne luo maaperää jopa oppilaiden välisille konflikteille, ellei eri oppilasryhmien välistä vuorovaikutusta ja koko kouluyhteisön yhteishenkeä tietoisesti vahvisteta. Koronan jälkihoidossa ja paluussa normaaliin arkeen tarvitaan yksilöllisen tuen lisäksi siksi myös kouluyhteisöjen toipumista tukevia toimia.

Järjestöjen ja seurakuntien osaamista yhteisöllisten ja ryhmäyttävien tapahtumien järjestämisessä kannattaa hyödyntää kouluissa ja oppilaitoksissa. Yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa voidaan rakentaa uutta, aiempaa yhteisöllisempää kouluarkea ja ottaa mukaan myös lasten ja nuorten vanhemmat. Iltasanomat kertoi (14.5.), miten Vaasan yhteislyseon rehtori Jaakko Perttu sai tarpeekseen koronan ankeuttavasta vaikutuksesta nuoriin ja järjesti lukioonsa artisti Vesalan keikan. Tällaisia poikkeuksellisia juttuja kaivataan nyt kipeästi yhteishengen luomiseksi.

Sonja Falk
Lapsi- ja perhepolitiikan erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

Blogikirjoitus on osa lapsi- ja perhejärjestöjen yhteistä Anna ääni lapselle -kampanjaa. Tule mukaan varmistamaan, että tulevissa kuntavaaleissa 2021 valitaan päättäjiä, jotka huolehtivat lasten edusta!