Rakennetaan lapsi- ja perheystävällinen maakunta – lopetetaan yhteistyön tekeminen

Lapsi- ja perheystävällisessä toimintaympäristössä keskiössä on lapsen, nuoren ja perheen hyvinvointi. Tarvittavat palvelut ja toiminnat löytyvät helposti ja oikea-aikaisesti. Saatavilla on asiantuntevaa palveluohjausta. Mutta se, mikä taho palvelun tuottaa, on useissa tilanteissa samantekevää – tai ainakin vähemmän tärkeää kuin se, että perhe saa tarvitsemaansa apua

Perheelle tuen, toiminnan ja palvelun saatavuus, läpinäkyvyys ja luotettavuus ovat keskiössä. Yhden luukun periaate säästää perheen voimavaroja. Tämän me tiedämme.

Lapsi- ja perheystävällisessä toimintakulttuurissa tulee sopia selkeästi toimintatavoista. Kun perheille halutaan tarjota vaikuttavaa toimintaa ja palvelua, kuntien ja kuntayhtymien toimijat ja yhdistykset sekä järjestöt ja uskonnolliset yhteisöt tekevät työtä yhdessä.

Löyhissä verkostoissa ja yhteistyörakenteissa hukataan arvokkaita resursseja: perheen asiat eivät etene, se ei löydä tarvitsemaansa palvelua tai unohtuu kokonaan.

Rakenteet – riippakivi vai resurssi?

Kunnan, järjestöjen ja uskonnollisten yhteisöjen rakenteet ovat erilaisia. Myös niiden roolit, työn asettamat velvoitteet, muuttuvat henkilö- ja taloudelliset resurssit sekä asiantuntemus poikkeavat toisistaan. Yhteistä tavoitetta kohti kulkeminen vaatii toimijoilta ennakkoluulottomuutta ja tasavertaista suhtautumista sekä ymmärrystä muiden toimijoiden vahvuuksista. Kun tehdään yhteistä työtä sitoutuneesti, kaikilla toimijoilla samanlainen oikeus ja velvollisuus tuoda esiin osaamistaan.

Kuvio 1. Yhteiseen tavoitteeseen pääseminen yhteistä työtä tehdessä

Rakenteista ei pidä tehdä riippakiveä. Niiden tulee palvella perheitä ja toimia jokaisen toimijan näkökulmasta. Ja niitä pitää muuttaa, kun perheiden tarpeet niin vaativat. Kun rakenteet ja kohtaamiset taustalla ovat kunnossa, voidaan työ kohdentaa kaikkein tärkeimpään: lapsen edun ensisijaisuuteen. Muutos ravistelee kuntia ja maakuntia, mutta se on valtava muutos myös järjestöille, sillä yhteinen työ vaatii uusia toimintatapoja myös järjestökentässä.

Yhteistyöstä yhteiseen työhön

Yhteisessä työssä toimijoilla on yhteisiä intressejä sekä keskinäisiä riippuvuuksia, siinä jaetaan valtaa ja se perustuu vahvaan luottamukseen. Yhteistyö jää kevyimmässä muodossaan vain yksisuuntaiseksi tiedottamiseksi, toisten toimijoiden kuulemiseksi ja tehtävien jakamiseksi. Se on hyvä vaihtoehto silloin, jos ainoa tavoite on tiedon ja tehtävien jakaminen. Kun tavoitteena on löytää yhteiset tavat toimia ja yhteiset tavoitteet, kaivataan yhteistä ymmärrystä ja yhteistä työtä

Kuvio 2. Yhteistyö ja yhteinen työ

Yhteisessä työssä toimijat keskustelevat ja sopivat yhteisistä tavoitteista, niiden toteutumisen mittaamisesta, toiminnan rakenteista, resursseista ja monikanavaisesta viestinnästä. Samalla tulee puhua myös edustuksellisuudesta: kuka edustaa, keitä, milloin ja miksi? Kenellä on resurssit, valtuutus ja kyky johtaa yhteistä työtä? Avoimessa toimintakulttuurissa pohditaan myös, keiden muiden tulisi olla paikalla, kenen ääni ei kuulu ja kenellä olisi tarjottavaa yhteiseen työhön. Yhteinen työ asemoidaan osaksi maakunnallista perhekeskusverkostoa. Työtä johdetaan tiedolla, jonka pohjalta muokataan lapsi- ja perhelähtöiset tavoitteet.

Kun yhteistyön tekemisestä siirrytään rakentamaan yhteistä työtä, yhden toimijan ei tarvitse osata kaikkea. Silloin on olennaista tietää, kuka osaa. Tiedonkulun puutteista on seurannut sekä aukkoja palvelujen tuottamisessa että toimintojen päällekkäisyyttä. Tärkeää on, että tieto kulkee kaikkiin suuntiin. Bonuksena yhteinen ymmärrys muuttuvista ilmiöistä ja joustavista palvelupoluista lisääntyy. Kun yhteinen työ toimii, on ennen kaikkea helppoa pitää perhe keskiössä.

Kirjoittajat

Kaisli Syrjänen, Perheet keskiöön! järjestöagentti Uusimaa
Katja Rippstein, Perheet keskiöön! järjestöagentti Varsinais-Suomi

Lähteet:

1. Ristimäki, Tia. 2019. Lape Uusimaa – Yhdessä olemme enemmän, tilannekatsaus LAPE-kehittämiseen vuoden 2019 lopussa.