Sharenting: Lapsella on oikeus yksityisyyteen

Lähivuosina Suomessa tulee täysi-ikäiseksi ensimmäinen ikäluokka, joka on ollut sosiaalisessa mediassa mahdollisesti jo ensimmäisestä ultraäänikuvasta lähtien. Mistä sharenting-ilmiössä on kyse ja mihin siinä asettuvat lapsen oikeudet?

On arvioitu, että vuonna 2021 sosiaalista media käytti maailmanlaajuisesti 4,26 miljardia ihmistä [i]. Sosiaalinen media muodostuu sitä käyttävistä ihmisistä. Siitä, että kuka tahansa voi omalla somekanavallaan jakaa onnellisia tapahtumia tai hakea vertaistukea, kun elämä satuttaa. Viime vuosina sosiaalista mediaa koskevaan keskusteluun on kuitenkin noussut uusi termi; sharenting, joka tulee sanoista ”sharing” (jakaminen) ja ”parenting” (vanhemmuus). Termillä tarkoitetaan sitä, kun vanhemmat jakavat lapsistaan valokuvia sekä muuta tietoa sosiaalisessa mediassa.

Yli 1300 jaettua kuvaa ennen teini-ikää

Sosiaalisen median synnyn myötä vanhempien oikeus päättää lapsensa yksityisyyden rajoista on herättänyt yhä enemmän pohdintaa, sillä sharenting-ilmiössä nimenomaan ne henkilöt, joiden tehtävänä on suojella lapsen yksityisyyttä, jakavat tämän tietoja sosiaalisessa mediassa. Vaikuttajamarkkinoinnin lisääntyessä lapset ovat nousseet näkyväksi osaksi vanhempiensa kaupallisia yhteistöitä ja samalla lasten kuvien julkaiseminen myös ei-kaupallisessa mielessä on yleistynyt. Monen lapsen digitaalinen jalanjälki alkaa kertyä jo ennen lapsen syntymää ja on arvioitu, että vanhemmat jakavat lapsestaan eri sosiaalisen median kanavissa keskimäärin noin 1300 kuvaa ennen kuin tämä täyttää 12 vuotta.

Monen lapsen digitaalinen jalanjälki alkaa kertyä jo ennen lapsen syntymää.

Suomessa vanhemmalla on lähtökohtaisesti oikeus päättää, mitä tietoja hän lapsestaan julkaisee. Tämä oikeus ei kuitenkaan ole rajoittamaton. Jokaisen julkaisun kohdalla tulisi erikseen arvioida, onko sen julkaiseminen lapsen edun mukaista ja voiko tiedon julkaiseminen mahdollisesti aiheuttaa lapselle haittaa tai häpeää, nyt tai tulevaisuudessa. Lapselta tulisi myös kysyä lupa julkaisuun.

Lapsen antaman suostumuksen kohdalla tulee kuitenkin aina punnita, että onko lapsi todella ymmärtänyt riittävän hyvin, mistä on kyse ja keille tiedot näkyvät. Lapsen antama suostumus ei myöskään poista vanhemman omaa vastuuta arvioida julkaisemista lapsen edun näkökulmasta. Vanhemman on myös tärkeää tunnistaa, milloin on kyse toista henkilöä koskevasta arkaluonteisesta tiedosta, jota ei tulisi julkaista. Arkaluonteisia ovat esimerkiksi tiedot lapsen terveydentilasta ja lastensuojelun asiakkuudesta, sekä kaikenikäisten lasten alastonkuvat. Korkein oikeus on lapsen yksityisyyden suojaa koskeneessa ratkaisussaan todennut, että huoltajalla ei ollut oikeutta julkaista lapsesta tämän sosiaalihuollon asiakkuuteen liittyvää arkaluonteista tietoa, sillä tiedon julkaisu ei ollut lapsen edun mukaista [ii].

Tärkeän hetken jakamisesta identiteettivarkauteen

Lähivuosina Suomessa tulee täysi-ikäiseksi ensimmäinen ikäluokka, joka on ollut sosiaalisessa mediassa mahdollisesti jo ensimmäisestä ultraäänikuvasta lähtien. Nuoria, joiden nimi, ensiaskeleet, uhmaikä ja koulutodistukset on taltioitu vanhempien sosiaalisen median sivustoille.  Sosiaalinen media on tällaisenaan vain parin vuosikymmenen ikäinen ja vasta hiljalleen on selviämässä, millaisia ongelmia sharenting-ilmiöstä voi lapselle seurata.

Osa uhkista on jo kuitenkin käynyt toteen: lasten kuvia on löytynyt pedofiilisivustoilta ja identiteettivarkauksia tapahtuu yhä enenevissä määrin. On arvioitu, että vuonna 2030 jopa kaksi kolmasosaa identiteettivarkauksista on johdettavissa sharenting-ilmiöön [iii]. Sosiaalisen median laajentuessa ja sen käytön lisääntyessä vielä entisestään, on todennäköistä, että lähivuosina myös oikeuskäytäntö lapsen yksityisyydestä sosiaalisessa mediassa tulee lisääntymään ja näin sharentingin oikeudelliset rajat tarkentumaan. Merkittävä kysymys on myös se, miltä lapsesta itsestään tuntuu, että osa hänen lapsuudestaan on jaettu tuhansien, ellei jopa miljoonien ihmisten nähtäväksi?

Lähteet:

[i] Statista.com: Clement: Number of global social media users 2021.
[ii] KKO 2018:81
[iii] Instagram, Facebook, and the Perils of “Sharenting” (newyorker.com)