Sota Ukrainassa koskettaa myös venäjänkielisiä lapsia Suomessa

Epätietoisuutta, suurta huolta tulevaisuudesta, pelkoa ja häpeää. Julia Kuokkanen pohtii blogissaan venäjänkielisiä lapsia Suomessa ja heidän tunnemyllerryksiään. Lapset ovat syyttömiä sotaan.

Muistan kun pienenä makasin sängyssä isoisoäitini vieressä kesämökillä Moskovan läheisyydessä. Hän oli kotoisin Kiovasta ja kertoi usein tarinoita toisesta maailmansodasta. Vaikka olin vielä hyvin pieni, muistan, kuinka kauhistuin joka kerran hänen kuvaillessaan hetkiä, jolloin sireenit soivat ja matala pommikoneiden surina lähestyi kaupunkia. Pian sen jälkeen alkoivat pommitukset.

Emme voineet kuvitellakaan, että sama kauhuntunne olisi nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, läsnä jälleen, ja että se tulisi Venäjän suunnasta.

Lapset ja nuoret ovat aina sataprosenttisesti syyttömiä sotaan

En osaa edes kuvitella, mitä ukrainalaiset lapset ja nuoret ovat joutuneet kokemaan ja minkälainen tie heillä on vielä edessä. Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on laajat maailmanlaajuiset vaikutukset. Se on heikentänyt kaikkien nuorten turvallisuuden tunnetta myös Suomessa.

Identiteettiristiriitojen lisäksi he kantavat mukanaan vanhempiensa puheita ja huolia.

En voi olla pohtimatta tunnemyllerrystä, joka tällä hetkellä valtaa venäjänkielisten lasten ja nuorten arkea: epätietoisuutta, suurta huolta tulevaisuudesta, pelkoa ja häpeää. Jotkut näistä lapsista ja nuorista ovat loukussa kahden toisistaan hyvin paljon eriävän tulkinnan ja erilaisten realiteettien välillä, eivätkä välttämättä tiedä, mitä uskoa. Identiteettiristiriitojen lisäksi he kantavat mukanaan vanhempiensa puheita ja huolia. He saattavat itsekin kokea syvää syyllisyyttä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, vaikka siihen ei ole syytä. Lapset ja nuoret ovat aina sataprosenttisesti syyttömiä sotaan.

Kaikki tämä kuormittaa lasten ja nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä. Lapsi ei välttämättä osaa tai pysty kertomaan ahdistavista asioista ja siksi hänen tunnetilansa saattaa jäädä huomaamatta. Samalla on tärkeää muistaa, että jokaisen lapsen kokemus on yksilöllinen. Siksi on tärkeä pysähtyä kuuntelemaan heidän omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Yhteistyö vanhempien kanssa on myös tärkeässä roolissa.

Yhteisön ja yhteiskunnan tuki on tärkeää

Tutkimusten mukaan maahanmuuttajataustaiset lapset tarvitsevat erityisen paljon tukea tunne- ja kaveritaitojen vahvistamisessa ja syrjinnän ehkäisyssä. Suomessa asuu yli 80 000 venäläisiä ja venäjäkielistä. Tiedetään, että venäjänkieliset ovat hyvin hajanainen ja sisäänpäin kääntynyt ryhmä ja että heidän osallistumisensa Suomen yhteiskuntaan on usein heikkoa. Venäjänkielisten äänestysprosentti esimerkiksi kuntavaaleissa on matala. Lasten ja nuorten kosketus suomalaiseen yhteiskuntaan tapahtuu usein vain koulun tai harrastustoiminnan yhteydessä. Sota Ukrainassa, eriytyminen ja ulkopuolisuuden tunne saattavat pahimmillaan kasvattaa kuilua venäjänkielisten ja suomalaisten välillä entisestään.

…meidän on kiinnitettävä huomiota myös maassamme eläviin venäjänkielisiin lapsiin ja nuoriin ja heidän hyvinvointinsa ja osallisuutensa vahvistamiseen, jotta emme rakenna rajoja ja aitoja, joiden yli emme enää pääse.

Tällä hetkellä yhteiskuntamme ottaa vastaan pakolaisia Ukrainasta ja heistä huolehtiminen on tärkeimpiä prioriteettejamme. Samalla meidän on kiinnitettävä huomiota myös maassamme eläviin venäjänkielisiin lapsiin ja nuoriin ja heidän hyvinvointinsa ja osallisuutensa vahvistamiseen, jotta emme rakenna rajoja ja aitoja, joiden yli emme enää pääse. Osallisuuden vahvistamisen kautta lapset ja nuoret tulevat paremmin kuulluksi ja huomatuksi. Mahdollisuus vaikuttaa omaa elämäänsä tuo merkityksen tunnetta ja vähentää syrjäytymisen riskiä.

Nyt juuri meidän on aika tehdä kaikkemme sen eteen, että myös venäjänkieliset lapset maassamme kokisivat olevansa tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Me tarvitsemme yhtenäisyyttä, emme erottelua. Tänne kuulumisen tunnetta, eikä poissulkemista.