Suljemmeko lapset laitoksiin vai voisimmeko työskennellä intensiivisesti kotona?

Kansainvälisesti suuntaus on yhä purkaa laitoshoitoa ja luopua vaativan sijaishuollon suljetuista laitoksista. Sijaishuollon painopiste on vaativissakin tilanteissa intensiivinen työskentely lapsen kotiin ja yhteisöön. Tästä meillä on Suomessakin jo hyviä kokemuksia, mutta tämänhetkinen suunta näyttää olevan toisenlainen.

Laitoshoito on säilynyt sen 200 vuotisen historian aikana perusteiltaan samankaltaisena, eikä sijaishuollon järjestämistapaa ole oikein uskallettu haastaa. Laitoshoidon järjestämiselle on historiassa ollut leimallista pahantapaisten lasten kasvatuslaitoshoidosta kumpuava perinteinen traditio, jossa käyttäytymisellään ympäristön sietokykyä haastava lapsi sijoitetaan laitokseen, jotta hän ei tämän jälkeen aiheuta ongelmia yhteisössään. Laitoshoidon toteuttaminen ja säätely on onneksi muuttunut lapsilähtöisemmäksi ja hoidon toteuttamisen keskiössä on nykyään terapeuttisuus, lapsen kuntouttaminen ja lapsen etu.

Kansainvälinen sijaishuollon suuntaus on purkaa suljettuja laitoksia

Kotimaisessa toimintaympäristössämme hallitus valmistelee vakavasti päihteitä ja väkivaltaa käyttävien sekä rikoksia tekeviä alaikäisiä nuoria koskevaa lastensuojelulainsäädäntöä (stm.fi). Lakiesitys on tulossa lausuttavaksi keväällä 2025.

Kansainvälisessä tutkimuksessa suljettujen laitosten hyödyistä ei toistaiseksi ole erityisiä näyttöjä. Pikemminkin suljetuilla laitoksilla on ollut kielteisiä vaikutuksia. Kansainvälinen suuntaus on tehdä vaativan sijaishuollon työtä nuorten kotiin ja elinympäristöön. (Niemi & Juuriala 2024, julkari.fi) Lastensuojelun Keskusliiton Lastensuojelun neuvottelukunta keskusteli syyskuussa aiheesta ja kuuli puheenvuoron Ruotsin SIS-yksiköstä. Viesti oli, että meidän ei tule seurata Ruotsin mallia suljetuissa laitoksissa, mutta jos siihen mennään, tulee henkilöstöresursointi ja hoidon kuntouttavuuteen panostamista vahvistaa merkittävästi suuremmaksi.

Miksi maksamme lähes miljardin vuodessa sijaishuollosta, kun vahvalla kotiin työskentelyllä voitaisiin muuttaa lastensuojelun suuntaa?

Vaativaan sijaishuoltoon toimiva malli voisi olla laitoshoidon, koulunkäynnin ja vahva kotiin vietävän tuen integroiva malli, joissa työskentely viedään lapsen ja perheen luonnolliseen toimintaympäristöön. Mallissa lapsi on huostassa ja tuttu laitos on taustalla tarjoten akuutissa tilanteessa, mahdollisuuden sijoittamiseen lyhyesti jo ennalta tuttuun ympäristöön ja työskentely kotiin voi jatkua edelleen. Esimerkkinä tämän tapaisesta on ollut Vantaan toteuttama (2007–2018) palvelu, joka perustui siihen, että vaativahoitoinen lapsi sai asua perheensä tai läheisverkostonsa luona, vaikka huostassa olo oli välttämätöntä. Ehtona oli, että perhe ja lapsi suostui työskentelyyn. Palvelussa oli 10 vuoden aikana 127 perhettä, joista 120 lapsen kohdalla uutta laitossijoitusta ei enää tarvittu ja kaikki lapset saivat peruskoulun suoritettua ja toisen asteen opiskelupaikan.

Tuoreena esimerkkinä on Turussa Perhekuntoutuskeskus Lausteella kehitetty palvelu, jossa lapsi on sijoituksen aikana mahdollisimman paljon omassa kodissaan ja työskentely viedään perheen kotiin ja luonnolliseen toimintaympäristöön. Uuden palvelun tulokset ovat lupaavia tilanteissa, joihin muilla palveluilla ei ole pystytty vastaamaan.

Aidosti kustannustehokkaiden ja vaikuttavien toimintamallien tuominen pysyvästi nykyisen palvelujärjestelmän rinnalle vaatii rohkeutta ja ennen kaikkea paradigman muutoksen. Vaativan laitoshoidon järjestämisen vuosittaiset lapsikohtaiset kustannukset ovat varovaisesti arvioituna 300 000–500 000 euroa. Mitä sinä voisit kuvitella tehtävän tuolla rahasummalla lapsen ja tämän perheen hyväksi, jotta lasta ei tarvitsisi sijoittaa pitkäaikaisesti laitoshoitoon?

Mielestämme lastensuojelua ja siihen kiinnittyviä lakeja tulisi uudistaa kokonaisuutena ja kaikkia näkökulmia tarkastellen, eikä pistemäisinä uudistuksina. Kaiken keskiössä tulee olla apua ja tukea tarvitseva lapsi tai nuori ja hänen tulevaisuutensa.

Esitämme seuraavia lastensuojelun sijaishuollon systemaattisen kehittämisen kohteita:

Intensiivinen kotiin ja lapsen yhteisöön vietävä tukityö​.

• Kehitetään ja lisätään intensiivistä kotiin ja lapsen yhteisöön vietävää tukityötä. Työote vastaa vaativan tason tai Eholla tehtävää hoidollista kuntoutusta lapsen omassa ympäristössä (vrt. KV-mallit).​

Ei unohdeta muun sijaishuollon laitoshoidon kehittämistä.

• Aktiivinen hoidollisuus ja kuntouttavuus keskiössä.
• Mahdollisuuksien mukaan painotus lapsen kotona ja elinympäristössä tapahtuvassa hoidossa ensisijaista.

Sijaishuollon perhehoidon kehittäminen​.

• Huomioitava mm. teini-ikäiset, perhehoidon tuen monimuotoisuuden kehittäminen ja mahdolliset rajoitustoimenpiteet, perhehoidon valvonnan kehittäminen.

Perustetaan erillinen hybridiyksikkö, jossa mahdollisuus pidempään sijoitukseen, joka vastaa moninaisiin tarpeisiin, kuten mielenterveyden ongelmiin, päihteillä, väkivallalla ja rikoksilla oireilevien nuorten tarpeisiin.

• Moniammatillisuus ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteys, mahdollisuus sairaalakoulun käymiseen.
• Sijaishuoltopaikka vastaa hoidollisesti kaikkiin nuoren tarpeisiin, eikä nuorta sijoiteta toiseen paikkaan nuoresta johtuvista syistä.

Tutkimus ei suosita rikosseuraamusten kärsimistä lastensuojelun toimenpiteenä, vaan nämä tulisi pitää erillään. Mikäli alaikäinen joutuu rikosoikeudelliseen prosessiin, tulisi hänen kohdallaan huomioida traumainformoitu työskentely ja vahva hoidollinen ja kuntouttava ote.

Erittäin mielellämme osallistumme ja jatkamme keskustelua kaikkien päättäjien ja sidosryhmien kanssa.

Kirjoittajat

Jukka Sirtamo, palvelujohtaja, Perhekuntoutuskeskus Lauste

Laura Holmi, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto

Tiina Lehto-Lundén, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto