Tuulta myrskyn edellä? Lasten suojelu vaatii tiivistä yhteistyötä

Sosiaalisessa mediassa leviää kuvia merimaisemista ja samaan aikaan uutisoidaan koronaviruksesta ja sen aiheuttamista vakavista seurauksista. Lastensuojelussa merenkäynti on muuttumassa yhä haasteellisemmaksi. Nyt tuuli puhaltaa jo melko kovaa!

Poikkeusaikaa on vielä jäljellä ja aallot nousevat korkeammiksi. Miten lastensuojelussa pystytään vastaamaan kasvaviin haasteisiin? Miten estää myrskyjen syntymistä ja pitää huoli siitä, että kaikki pysyvät mukana? Lastensuojelussa näkyvät koronakriisin lieveilmiöt sosiaalisina ongelmina. Samaan aikaan näemme onneksi myös merkkejä keskinäisen solidaarisuuden vahvistumisesta sekä uudenlaisten toimivien käytäntöjen syntymisestä.

Mayday, mayday!

Ensimmäinen huolestuttava viesti on ollut, että lastensuojeluilmoitusten määrät ovat laskeneet. Tämä voi kertoa siitä, että lasten ja perheiden hätä jää tunnistamatta ja tilanteet kriisiytyvät. Huolta on noussut erityisesti siitä, miten pienten lasten avun tarve tulee kuulluksi. Kun monissa palveluissa siirrytään etätukeen, tulisi pienten lasten osallisuuteen kiinnittää erityistä huomiota.

Koronakriisi nostattaa aivan uudenlaisia tilanteita lastensuojelun arjessa. Perheiden ja lasten tilanteiden kriisiytyminen on näkynyt maailmalla kasvaneina kiireellisten sijoituksien määrinä. Kunnissa on esimerkiksi jouduttu pohtimaan lapsen avohuollon sijoituksia tilanteissa, joissa molemmat vanhemmat tai yksinhuoltaja sairastuu vakavasti eikä lähipiiristä löydy apua.

Kamppailu koronavirusta vastaan on tarkoittanut eristäytymistä kotiin. Koti ei ole kaikille turvallinen paikka, josta muistuttivat myös lastensuojelun kokemusasiantuntijat. Perheväkivallan kasvu epidemian aikana on herättänyt suurta huolta maailmalla ja Suomessa. Lastensuojelun ammattilaisia huolestuttavat myös perheissä lisääntyvä alkoholinkäyttö ja alkoholinkäytön siirtyminen kotiin ravintoloiden suljettua ovensa. Tämä yhteinen huoli jännitteiden purkautumisesta kotioloissa sai aikaan perherauhan julistuksen.

Koteihin eristäytyminen on rankkaa yksinasuville nuorille aikuisille, kuten kirjoitti lastensuojelun kokemusasiantuntija, Seepran lapsi. Koronakriisi aiheuttaa monenlaista huolta ja ahdistusta ja se on lisännyt mielenterveysongelmia entisestään.

Koronakriisillä on suuret taloudelliset vaikutukset. Tilanne on muuttunut monen perheen kohdalla niin nopeasti, ettei tähän ole pystytty varautumaan, ei henkisesti eikä taloudellisesti. Suomessa elää jo valmiiksi 119 000 lasta pienituloisissa perheissä ja monelle heistä kouluruoan merkitys on ollut suuri. Tähän haasteeseen on moni kunta, järjestö ja yritys tarttunut, mutta koko maan tasolla kaikki lapset eivät ole yhtä onnekkaassa asemassa. Meidän tulisi pystyä takaamaan lämmin ruoka kaikille sitä tarvitseville lapsille.

Myrskyssä navigointiin tarvitaan yhteistyötä, uudenlaisia ratkaisuja ja hyvää johtamista

Suomessa on hyvinvointivaltiona perinteet yhteisestä vastuusta ja huolenpitämisestä heikoimmassa asemassa olevista. Presidenttimme on korostanut henkisen läheisyyden merkitystä. Yhteisen solidaarisuuden merkkejä on nähty erilaisina naapuriapuina, yritysten apuna vähävaraisille perheille sekä järjestökentän aktivoitumisena. Yhteistyö eri yhteiskunnan toimijoiden kesken on ensiarvoisen tärkeää haastavassa tilanteessa.

Samalla kuitenkin julkisista hyvinvointipalveluista on pidettävä huoli kriisin aikana ja sen jälkeen. Poikkeusoloissa on realisoitunut solidaarisuuden aatteelle rakentuneen hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen arvo: koulu, varhaiskasvatus, neuvola ja monet muut peruspalvelut ovat keskeisiä arkeamme kannattelevia peruspilareita. Vaikka osa palveluista sulkee ovensa, lastensuojelu korjaavana palveluna yhä auttaa perheitä.

Suomessa ollaan tekemässä kertaheitolla isoa digiloikkaa. On otettu käyttöön uudenlaisia lasten ja perheiden auttamis- ja kohtaamistyön keinoja. Samalla tarve tiiviimpään yhteistyöhön eri sektoreiden välillä on kasvanut. Tavallisesti organisaatiomuutokset ovat hitaita. Poikkeustilanne on osoittanut, että se, mihin yleensä menee vuosia, onkin yhtäkkiä mahdollista nopeassa ajassa. Kriisi on vahvistanut ajatusta, ettei ole ”heidän tai meidän vastuualueitamme”, vaan on yhteiset tukea tarvitsevat asiakkaat. Eri sektoreiden johdon yhteistyö, yhteiset linjaukset ja selkeä viestintä voivat vahvistaa uusien työtapojen käyttöönottoa.

Solidaarisuuden aate, yhdessä tekeminen ja uudet toimintatavat ovat nousseet uudella tavalla keskiöön. Kriisillä on vakavat seuraukset, mutta se voi myös pakottaa tarpeellisiin muutoksiin lastensuojelussa. Olemme samassa veneessä kriisin keskellä. On tärkeää varmistaa, että kriisin yhteydessä syntyneistä toimivista työtavoista tehdään pysyviä rakenteita.

Korviimme kantautuneita uusia (tai uudelleen viriteltyjä) toimintatapoja:

• Varhaiskasvatuksessa on pidetty etätuokioita, lähetetty kotiin puuhapaketteja.
• Varhaiskasvatuksen henkilökuntaa on ohjattu kunnassa uusiin tehtäviin perheiden tueksi.
• Kouluissa erityisopettajat ovat soittaneet lapsille, jos perheeseen ei ole saatu yhteyttä.
• Oppilashuolto on pitänyt yhteyttä tiiviisti lapsiin.
• Koulunkäyntiavustajat ovat tehneet yhteistyötä lastensuojelun kanssa, esim. työparina tehostetussa perhetyössä.
• Virtuaalisia vertaistukikahviloita on järjestetty vanhemmille ja opettajille, joissa voi pohtia erilaisia haasteita ja onnistumia.
• Huolen herätessä lastensuojelu ja sivistystoimi yhdessä miettivät seuraavia askeleita perheen auttamiseksi.
• Lastensuojelussa lapsia on tavattu luovasti, ulkona tai vaikka korjaamalla yhdessä polkupyöriä.
• Moniammatillinen verkosto on saatu koolle nopeammin perheen asiassa etäyhteyksin.
• Keskusteluapua on tarjolla verkossa runsaasti. Myös kunnissa uudenlaista yhteistyötä eri sektoreiden ja järjestöjen välillä mm. auttavan puhelimen perustamisessa.
• Lisää hyviä esimerkkejä kuntien käytännöistä löytyy mm. täältä

Ankkurit ylös ja vesille!

Yhteiskunnan kyvykkyys toimia poikkeusoloissa testataan koronaepidemian aikana. Tilanne on meille kaikille uusi. Lakisääteisten palveluiden turvaaminen vaatii poikkeusoloissa ammattilaisilta joustavuutta ja kykyä sopeutua ja toimia nopeasti päivittäin muuttuvissa tilanteissa. Toivotamme kaikille lasten ja perheiden auttajille tsemppiä ja hyvää yhteishenkeä!

Samalla peräänkuulutamme kaikkien yhteistä vastuuta kuulla ja auttaa. Tai kuten merenkävijä tietää: ”Jokainen vesillä liikkuja on velvollinen auttamaan hädässä olijaa ja välittämään vaaratilannetta koskevat tiedot eteenpäin.”