Ukrainalaisten perheiden kohtaamisia lastensuojelussa

Maahanmuuttajien kohtaaminen lastensuojelussa vaatii aikaa ja resursseja. Työskentelyssä tarvitaan lähes aina tulkkia ja kulttuurisensitiivistä työotetta. Erilainen viranomaiskulttuuri, sotatraumat ja epätietoisuus aiheuttavat riskin väärinymmärryksiin ja ongelmien eskaloitumiselle. Tämä on tärkeä ottaa huomioon luottamusta rakennettaessa lasten ja perheiden palveluissa, muistuttavat erityisasiantuntijamme Julia Kuokkanen sekä Väestöliiton monikulttuurisuuden asiantuntija Anita Novitsky.

Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut nyt puolitoista vuotta. Sodan vaikutukset ovat valtavia ja pidempiaikaisia vaikutuksia on vielä vaikea ennakoida. Sota käynnisti myös pakolaiskriisin. Ukrainasta lähteneistä pakolaisista jo lähes 6 miljoonaa on paennut Eurooppaan.

Yli 50 000 Ukrainasta paennutta on hakenut tilapäistä suojelua Suomesta. Merkittävä osa heistä on lapsia huoltajineen. Maaliskuusta 2023 lähtien Suomessa vähintään vuoden oleskelleilla ukrainalaisilla on ollut mahdollisuus hakea kotikuntaa, jolloin he siirtyvät kuntien ja hyvinvointialueiden palvelujen piiriin ja heillä on samat oikeudet, kuin muilla Suomessa vakituisesti asuvilla.

Venäjän disinformaatio Suomen lastensuojelusta luo ennakkoluuloja ukrainalaisille perheille

Yle, Ilta-Sanomat ja Keski-Suomalainen ovat kirjoittaneet Suomeen sotaa paenneesta ukrainalaisperheestä, jonka lapset oli sijoitettu kiireellisesti kodin ulkopuolelle (yle.fi). Tilanne nousi otsikoihin, kun Venäjän ensimmäinen YK-varalähettiläs Dmitri Poljanski jakoi sosiaalisessa mediassa tarinan, jonka mukaan Jyväskylän kaupunki olisi ”varastanut” kaksi Ukrainan Mariupolista pakolaisina tulleen perheen lasta maaliskuussa.

Venäjän väitteet Suomen viranomaisista ja lastensuojelujärjestelmästä ovat virheellisiä ja harhaanjohtavia. Kyse on Venäjän tarkoituksella levittämästä väärästä ja epäluotettavasta tiedosta eli disinformaatiosta. Valheellisen ja pelottavan tiedon levittäminen Suomen lastensuojelusta on yksi Venäjän propagandan työkaluista. Venäjä on aiemminkin käyttänyt Suomen ja Venäjän välillä syntyneitä lapsikiistoja disinformaation levittämiseen. Venäjän valtion kanavilla ja sanomalehdissä on ahkerasti mustamaalattu Suomen lastensuojelua ja levitetty erilaisia salaliittoteorioita.

Sosiaalinen media värittää ja vääristää tarinoita

Monet ukrainalaiset seuraavat myös Venäjän mediaa ja monille Suomeen tulleille tai tuloa harkitseville on jo syntynyt hyvin negatiivinen kuva Suomen lastensuojelusta. Lisäksi venäjänkielinen sosiaalinen media on helposti saavutettavaa myös ukrainalaisille, ja sillä on merkittävä rooli värittyneiden tai yksipuolisten, usein henkilökohtaiseen pettymykseen liittyvien lastensuojelutarinoiden välittäjä. Suomeen saapuneen on pääsääntöisesti vaikea löytää asiallista viranomaistietoa. Viranomaistiedon luotettavuus kyseenalaistetaan sosiaalisen median vertaiskeskusteluissa, eikä verkosta omaan tilanteeseensa tukea hakeva useinkaan osaa erottaa faktaa kokemustarinoista.

Kun perheiden sotatraumat, epätietoisuus ja epäluottamus sulautuvat yhteen ja kerroksiin lisätään lähtökohtaisesti erilainen viranomaiskulttuuri lähtömaassa, syntyy iso riski väärinymmärryksiin ja ongelmien eskaloitumiselle. Tämä on tärkeä ottaa huomioon, kun pohditaan luottamuksen rakentumista, erilaisia palveluita ja ratkaisuja lasten ja perheiden auttamiseksi.

Maahanmuuttajien kohtaaminen lastensuojelussa

Lastensuojelussa tehdään haastavaa työtä monenlaisten perheiden kanssa. Asiakasmäärät ovat valtavia, työtahti on hektinen ja paine on kova. Suojelutyön lisäksi perheiden tukeminen on lastensuojelutyön painopisteenä, ja esimerkiksi kiireellinen sijoitus on viimesijainen keino, kun lapsi on välittömässä vaarassa. Valitettavan usein sosiaalityön laatu kärsii kiireen ja paineen alla ja esimerkiksi kiireellisen sijoituksen päätöksiä joudutaan usein tekemään kiireessä ja puutteellisen tiedon varassa.

Maahanmuuttajien kohtaaminen lastensuojelussa vaatii aikaa ja resursseja. Työskentelyssä tarvitaan lähes aina tulkkia ja kulttuurisensitiivistä työotetta. Tähän ei välttämättä aina ole mahdollisuutta. Ongelmia syntyy, kun perhe jää vaille kattavaa tietoa ja tukea ja alkaa hakea venäjänkielistä tietoa verkosta. Näin riski väärälaisen tiedon saantiin on suuri.

Lastensuojelun omassa narratiivissa palvelu nähdään tuen ja avun tarjoamisena, mutta moni asiakas kokee palvelussa kontrollin ja vallankäytön elementtejä. Kun palvelukuvauksessa ja -kohtaamisissa kerrotaan asiakkaalle lastensuojelun omaa narratiivia tuesta, jäävät asiakkaiden havainnot tai kertynyt disinformaatio palveluntarjoajalle usein näkymättömäksi.

Tulkeilla on suuri vastuu tiedon välittymisessä oikein

Tulkkivälitteinen työskentely perustuu olettamaan siitä, että viesti kulkee tulkattuna oikein ja vääristymättä. Todellisuutta viestin ymmärrettävyydestä ei oikeastaan millään voida varmistaa, jos palveluntarjoaja ei ymmärrä kohdekieltä.

Lastensuojelun käsitteistö sisältää sellaista suomalaiseen kielenkäyttökulttuuriin liittyvää terminologiaa ja ilmaisua, joka ei aina käännettynä tule ymmärrettäväksi asiakkaalle. Pientenkin nyanssien käännösvirheet saattavat vaikeuttaa koko prosessin hahmottamista. Lisäksi yhä yleistyvä käytäntö että tietoa asiakkaiden varausajoista tai muista palveluista välitetään tulkkipalvelun kautta. Käytännössä näissä ilmoitusasioissa ei jätä asiakkaalle aina mahdollisuutta ymmärtää ilmoituksen lähettäjää tai esittää muutosehdotuksia esim. aikatauluihin.

Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelujen tulkkausongelmista (theseus.fi) on keskusteltu jo pitkään. Myös aikuissosiaalityössä tulkkauksen haasteita on käsitelty useammassa selvityksessä (jyu.fi). Tulkkausongelmien merkittävyyttä lastensuojelun työssä ei ole kuitenkaan vastaavalla tavalla selvitetty, joskin Eveliina Heino ja Maija Jäppinen ovat Lastensuojelua lasten etuna ETU-tutkimuksessa (socca.fi) käsitelleet vieraskielisyyden kysymyksiä lastensuojelun arviointityössä:

”Konkreettinen erityiskysymys vieraskielisten asiakkaiden kanssa työskentelyssä on kuitenkin se, ettei ammattilaisella ja asiakasperheellä ole yhteistä kieltä. Yhteisen kielen puuttuminen vaikuttaa kommunikaatioon, molemminpuoliseen ymmärrykseen, keskinäisen luottamuksen muodostumiseen sekä työskentelyprosessiin ja sen lopputulokseen.”

Luottamus syntyy vuorovaikutuksessa ja ymmärtämisen kautta

Palveluntarjoajan lähtöolettama lastensuojelun palvelujen luotettavuudesta toimii harvoin toivotulla tavalla asiakkaalle sanoitettuna. Erityisesti aktiivista lastensuojelullista puuttumista vaativat tilanteet, joissa huoltaja jää lyhyen puhelimella annetun tiedonannon varaan odottamaan ja miettimään tilannetta, ei tue jatkotyöskentelyä positiivisella tavalla.

On tärkeää myös muistaa, että turvattomista olosuhteista sotaa Suomeen paenneet, täällä monimutkaisessa viranomaisverkostossa navigoimaan pyrkivät vanhemmat eivät ole aina ihan kartalla kaikista palveluista, viranomaisvastuista ja -velvoitteista, omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan.

Epätietoisuus lisää pelkoja ja hätää. Perhe ei saisi jäädä yksin miettimään, mitä tapahtuu ja kuka auttaa. Pidempi viive viranomaisten aktiivisessa, läsnäolevassa yhteydenpidossa pahentaa tilannetta. Viranomaisten on varmistettava, että perhe ymmärtää tilanteen, tietää mistä saa apua ja mitkä ovat käytettävissä olevat oikeusturvakeinot.

Paikallisella, asiakkaan kieltä puhuvalla tukihenkilöllä tai järjestötoimijalla voi olla yhteistyön virittäjän rooli, jolloin lastensuojelun toimia tarvitseva perhe uskaltaa ottaa apua helpommin vastaan. Riittävien resurssien, avoimuuden ja dialogisuuden avulla voidaan rakentaa pohjaa luottamukselle sekä viranomais- että yhteiskunnan tasolla.

Luotettavaa tietoa lastensuojelusta usealla eri kielellä (myös ukrainaksi) löytyy lastensuojelu.info -sivustolta. Sivusto on suunnattu erityisesti maahanmuuttajavanhemmille ja heidän kanssaan työskenteleville ammattilaisille. Sitä ylläpitää Lastensuojelun Keskusliitto.

Kirjoittajat

Julia Kuokkanen, erityisasiantuntija, Lastensuojelun Keskusliitto
Anita Novitsky, monikulttuurisuuden asiantuntija, sosionomi, perheinterventiokliinikko, neuropsykiatrinen valmentaja, Väestöliitto