Nuoriso turmion tiellä taas?  

Nuorison tila on kestoaihe julkisessa keskustelussa. Kallion Sakilaiset puhuttivat 100 vuotta sitten. Tänään keskusteluun sotkeutuu myös maahanmuuttopolitiikka: monen mielestä nämäkin ongelmat ratkaistaisiin sulkemalla rajat. Somehuutelun keskellä osa yrittää sanoa, että kontrollin koventamisen sijaan tarvitaan osallisuuden tukemista. Onnistunut nuorisotyö ja tehokas ehkäisevä työ kannattelevat nuoria paljon paremmin kuin populistinen leimaaminen ja rankaisu.  

Yhdestä Helsingin Sanomien jutusta roihahti hetkessä keskustelu, joka loi kuvan pääkaupungin keskustassa vellovasta vaarallisesta yli satapäisestä nuorisojoukosta. Väitettiin myös, että joukko koostuu pääasiassa maahanmuuttotaustaisista nuorista. Iltapäivälehtien lööpit varoittivat Suomen luisumisesta Ruotsin tielle kuvitettuna palavilla autoilla, ja some täyttyi pian maahanmuuttoa vastustavasta jankkauksesta.   

Jo avausjutussa kuitenkin tarkennettiin, ettei kyseessä ole yhtenäinen nuorisoryhmä, vaan porukka hajaantuu keskustan lisäksi lähiöihin. Keskusteluun tuotiin myös heti mukaan poliisin tilastot, joiden mukaan alaikäisten tekemien rikosten määrä on itse asiassa laskusuunnassa. Maahanmuuttajien osuudesta ei saatu selkää tietoa.   

Suomalainen nuorisotyö on menestystarina 

Nuorisotutkija Mikko Salasuo rauhoittelee aika ajoin näitä keskusteluja: nuorisorikollisuus ei ole kasvanut, ja suurin osa nuorista voi koko ajan paremmin. Aina on pieni joukko, joka on vaarassa marginalisoitua. Hän uskoo, että nytkin on leimahtanut tulipalo, joka pystytään sammuttamaan, kuten kymmeniä kertoja aiemminkin viimeisen sadan vuoden aikana.  

Johdonmukaisella nuorisotyöllä saadaan aikaan parempia tuloksia kuin populistisella leimaamiseen ja rankaisuihin perustuvalla asenteella. Salasuon mukaan suomalainen nuorisotyö on eurooppalaisittain menestystarina. Siihen osallistuu myös kolmas sektori ja poliisi. Avain on yhteiskuntapolitiikka, jossa ”kaikki pidetään mukana”, varhaiskasvatuksesta nuorisotyöhön.  

Osallisuuden merkitystä on pitänyt esillä myös sisäministeri Maria Ohisalo. Hän päätti pitkän twiittiketjunsa puolustamalla yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen voi kokea olevansa turvassa ja tervetullut, osallinen ja tärkeä.  

Pieni ja näkyvä joukko tarvitsee vankkaa apua 

Kävi ilmi, että tälläkin kertaa vain pieni osa nuorista on niitä, jotka ovat tuttuja viranomaisille ja aiheuttavat huolta lastensuojelussa ja nuorisotyössä työskenteleville. Poliisin mukaan heistä 10–20 on syyllistynyt vakavampiin rikoksiin. Rikoskomisario Marko Fors muistutti muun muassa Ylen Ykkösaamussa, että lastensuojelun voimavarat ja resurssien puute näkyy selvästi näissä vakavissa rikoksissa.  

Tämä on lastensuojelun suuri haaste. Tämän pienen mutta näkyvän ryhmän kanssa ehkäisevä työ on alkanut liian myöhään tai ei ole riittänyt. Heidän rikos- ja päihdekierteensä tulisi pysäyttää. Kun avun saaminen viivästyy, osa nuorista joutuu lopulta vankilaan. Lastensuojelun sijaishuollon intensiivisen tuen, niin sanotun erityisen huolenpidon jaksoille on kuukausien jonot, ja jaksot ovat myös liian lyhyet. Lastensuojelu on vaativaa, mutta siihen on panostettava. 

Marginaalijoukosta puhuminen ei tarkoita nuorten ongelmien vähättelemistä. Näitä ilmiöitä on seurattava, että osataan suunnata oikeita toimenpiteitä. On syytä tarkastella esimerkiksi sisäministeriön tilastoja, joiden mukaan henkirikoksista epäiltyjen alaikäisten määrä on kasvussa tänä vuonna. Kesken vuoden ei kuitenkaan voida analysoida tilastoja luotettavasti. Keskustelussa sekoittuu myös helposti, puhutaanko teoista vai epäilyistä, rikosten vai henkilöiden määristä, sekä minkä tyyppisistä rikoksista puhutaan.  

Kuumenneen keskustelun jälkeen onkin ryhdyttävä huolella pohtimaan, mistä kaikesta ilmiössä on kysymys, ja mitä nuorten hyvinvoinnin eteen on tehtävä. Onnistunut nuorisotyö ja tehokas ehkäisevä työ kannattelevat nuoria paljon paremmin kuin somehuutelu.