Osallisuustyö­kalu lastensuojelu­työhön

Tarjoa mahdollisuutta kahdenkeskiseen tapaamiseen, mutta ota huomioon lapsen yksilöllisyys. Joskus lapsi voi itse haluta tapaamiseen mukaan jonkun muun hänelle tärkeän ihmisen.

Onko lapsella mahdollisuus valita tapaamiseen ”tukihenkilö”? Tuttu ohjaaja tai oma sisarus tai vaikka kaveri?

Huomioi pienetkin toiveet. Yritä löytää asioita, joista voitte aloittaa keskustelun.

Anna lapsen päättää miten olla tapaamisessa. Anna hänen valita paikkansa ja piirtää tai leikkiä samalla. Muista, että toiminnallisuus ei koske vain pieniä lapsia. Myös nuoret voivat toivoa tekemistä tapaamisen aikana.

Etene lapsentahtisesti. Sovi riittävän monta kahdenkeskistä tapaamista lapsen kanssa. Joskus olisi hyvä olla useampi tapaaminen tiiviimmin ja sitten pidempi tauko.

Muista lapsen yksilöllinen huomioiminen. Kaikki ei toimi kaikkien lasten kanssa.

Keskustele lapsen kanssa tapaamisten toteutumisesta ja siitä, miltä ne ovat tuntuneet. Kuulluksi tuleminen lisää lapsen motivaatiota ja sitoutumista. Tärkeitä ovat tarkentavat kysymykset myös tapaamisen yksityiskohdista.

Onko lapsella mahdollisuus vaikuttaa tapaamispaikkaan ennen tapaamista?

Itse tapaamisessa esimerkiksi ringissä istuminen voi olla joillekin lapsille haasteellista. Voisiko lapsi päättää ensimmäisenä, missä hän istuu?

Anna lapsen päättää omasta olemisestaan tapaamisessa. Onko siitä haittaa, jos esimerkiksi nuori pitääkin huppua tai pipoa päässä? Voisiko tapaamiseen osallistua vaikka tyynyn takaa?

Miten tapaamispaikassa ja tapaamisessa voisi huomioida lapsen mielenkiinnon kohteet, esimerkiksi eläimet?

Ole fyysisesti lapsen tasolla, kun kommunikoit hänen kanssaan. Lapsi ei tarvitse lässytystä, vaan selkeää kommunikointia ihmisenä ihmiselle. Puhu aina myös suoraan lapselle, ei vain huoltajalle.

Vapaamuotoisempi yhteinen tekeminen vahvistaa luottamusta, joka madaltaa kynnystä kertoa. Lähde mukaan lapsen leikkiin. Myös huumori voi auttaa tapaamisessa. Toiminnalliset välineet (pelit, kortit, leikkiminen) ovat hyviä ja toimivia apuvälineitä erityisesti pienempien lasten kanssa. Myös nuorelle oheistekeminen (piirtäminen tms.) voi auttaa keskittymään tapaamisessa.

Ota lapselle tärkeät asiat vakavasti. Usko lasta, äläkä vaadi turhia perusteluja. Kunnioita ja kannusta. Älä johdattele lasta. Lapsi saa sanoa myös ei.

Älä luovuta, vaikka et heti saisi yhteyttä lapsen kanssa. Jos lapsi ei osallistu juuri tässä tapaamisessa, se ei tarkoita, ettei hän koskaan osallistu. Haasta itseäsi toimimaan lapselle ja nuorelle luontevammalla tavalla. Uskalla antaa itsestäsi ja muista hyödyntää sopivasti erilaisia tapoja ottaa kontaktia lapseen. Näin voit päästä lähemmäs lasta.

Jos lapsi ei halua osallistua sovittuun tapaamiseen, ei tarvitse etsiä syyllistä. Älä ota asiaa henkilökohtaisesti, älä myöskään syyllistä lasta.

Kerro konkreettisesti mitä arvioinnilla tavoitellaan ja miten arvioidaan. Sanoita lapselle, että kyse ei ole kouluarvosanamaisesta arvioinnista. Muistuta, että arvioidaan tilannetta, ei lasta.

Muodostakaa yhdessä lapsen tarinaa, eri menetelmiä hyödyntäen (esim. piirtäminen).

Ota lapsi ja läheiset mukaan arviointiin. Pohtikaa yhdessä, mitä ja miten arvioidaan. Anna lapsen kertoa tärkeistä asioista elämässään ja määrittää myös arvioinnin kohteita.

Muista tavoitteita asetettaessa lapsilähtöisyys ja realismi. Sanoita lapselle, että tavoitteisiin pääseminen vaatii työtä ja kannusta häntä niihin pääsemiseksi.

Sanoita lapselle konkreettisia esimerkkejä hänen elämästään, kuten aiempia haasteita, joista lapsi on onnistuneesti selvinnyt. Voit käyttää esimerkkeinä myös julkkiksia ja valaa lapseen uskoa niiden kautta – kaikki on oikeasti mahdollista!

Vastuuta lasta itseään ja tarjoa hänelle konkreettisia vaihtoehtoja. Älä tyydy ”en mä tiedä / ihan sama” -vastaukseen.

Kuuntele ja usko lasta oikeasti. Yritä ymmärtää häntä ja nähdä oireilun taakse. Nämä kaikki lisäävät luottamusta. Käykää yhdessä läpi, mitkä kahdenkeskisistä keskusteluistanne on kerrottava vanhemmille ja mitkä voivat jäädä teidän välisiksi.

Anna lapselle mahdollisuus arvioida ja antaa palautetta sinun toiminnastasi. Lapselle voi olla hyvä kokemus saada lupa antaa myös kielteistä palautetta työntekijästä tai lastensuojelusta yleisesti.

Saamasi palaute on sinulle arvokasta, sillä sen kautta voit kehittää omaa toimintaasi. Kun lapselle annetaan tilaisuus antaa palautetta työntekijälle rauhassa, on se usein rakentavampaa ja harkitumpaa ja vastaanottajakin siihen valmiimpi.

Käy läpi tarkasti ja rauhassa systeemisen työskentelyn rakennetta ja tarkoitusta. Kerro miten se ehkä eroaa aikaisemmasta ja miksi työskennellään systeemisesti. Ikätasoisesti voit hyödyntää erilaisia apuvälineitä ja menetelmiä kuvatessasi esimerkiksi prosesseihin kuuluvia tahoja.

Anna lapselle mahdollisuus tutustua rauhassa palveluihin ja ihmisiin työskentelyssä. Anna myös tilaisuus kertoa mielipide systeemisestä työskentelystä ja ehdottaa muutoksia työskentelyyn.

Toimiakseen systeeminen työskentelytapa vaatii vahvan luottamussuhteen työntekijän ja lapsen välille.

Muista joustaa ja työskennellä systeemiselläkin työotteella lapsen yksilöllisyys huomioiden

Varmista, että lapselle on ok puhua käsiteltävistä asioista kysymällä lapselta tai havainnoimalla lapsen tunnetiloja työskentelyn aikana. Kysy suoraan, mutta älä pakota vastaamaan ja muista, että joskus on vaikeaa sanoa ei.  Etene riittävän rauhalliseen tahtiin ja käy läpi lapsen aikaisempia kokemuksia työskentelystä. Pohtikaa yhdessä, minkä lapsi on kokenut toimivana työskentelytapana tai palveluna itselleen. Usko lapsen kykyyn tarkastella hyvinvointiaan ja sitä mikä hänelle sopii.

Kielteiset kokemukset voivat saada lapsen torjumaan ehdotukset ennakkoluulojen perustella. Kerro lapselle selkeästi ja ymmärrettävästi erilaisista palveluista työskentelytavoista. Voit myös kertoa omista kokemuksistasi aikaisempien asiakkaiden kanssa. Palveluiden päättämisen täytyy tapahtua hallitusti ja lapselle on tärkeää kertoa, mitä tapahtuu ja miksi. Lapsi saattaa helposti etsiä vikoja ja syitä itsestään.

Kiinnitä huomiota siihen mikä on lapselle luonteva tapa kommunikoida. Älä lupaa liikoja, vaan kerro rehellisesti vaikutusmahdollisuuksista työskentelyssä.

Avaa systeemisen kokouksen rakennetta rauhassa etukäteen ja pohtien yhdessä lapsen kanssa, miten sen voisi toteuttaa kaikille sopivalla tavalla. Lue lasta ja tämän tunnetiloja äläkä ohjekirjaa systeemisyydestä.

Käykää etukäteen läpi ketä kokoukseen on tulossa ja pyydä ihmisiä kertomaan kokouksessa miksi he ovat paikalla. Se vaikuttaa paljon ryhmän dynamiikkaan ja siihen, miten nuori voi osallistua keskusteluun.

Kuuntele lasta verkostojensa määrittäjänä. Kysy lapselta, ketkä ovat tärkeitä pitää mukana prosessissa äläkä anna lapselle tärkeiden ihmisten ”hävitä”. On tärkeää, että lapsi on tietoinen tahoista, jotka työskentelyssä ovat mukana. Jokaisen olisi kyettävä perustelemaan osallistumisensa prosessiin.

Tavoitelkaa työntekijöiden kesken yhdessä tasavertaisina ammattilaisina lapsen etua säilyttäen lapsi keskiössä. Vaikka verkosto joskus on täynnä erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä tilanteesta ja tarpeista, kuuntele ja usko lasta.