Liian pieniä tekoja lastensuojelussa

Lastensuojelun tilaa on selvitetty viime vuosina lukuisissa arvioinneissa ja selvityksissä, joiden pohjalta on tehty monia toimenpide-ehdotuksia ja suosituksia. Ovatko suositukset toteutuneet? Mitä lastensuojeluun kuuluu juuri nyt?

Sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva lastensuojelu -työryhmä hahmotteli vuonna 2013 toimenpiteitä, joilla lastensuojelu ja muut palvelut saataisiin vastaamaan lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Raportin toimeenpanosuunnitelma valmistui vuonna 2014, mutta toimenpiteiden toteutusta ja vaikuttavuutta ei ole systemaattisesti seurattu.

Lastensuojelun ongelmiin on etsitty ratkaisua monien lakimuutosten avulla. Keskeinen oli sosiaalihuoltolain uudistus vuonna 2014. Sen tavoite oli oikea: kohdentaa lastensuojelun tuki niille lapsille ja perheille, jotka sitä eniten tarvitsevat, ja tarjota tukea muille perheille sosiaalihuollon palveluina. Kuntien valmiudet uudistuksen toteutukseen ovat kuitenkin olleet hyvin erilaisia. Lastensuojelutilastot osoittavat, että korjaavien palvelujen tarve on pysynyt lähes ennallaan. Lastensuojeluilmoitusten määrä on kuudessa suurimmassa kaupungissa jopa kasvanut. Myös lasten- ja nuorisopsykiatriset palvelut ovat ruuhkautuneet.

Keskusliiton arvion mukaan:

• Painopisteen siirto varhaisempaan tukeen on toteutunut lastensuojelussa verkkaisesti. Jotta kunnat olisivat saaneet otetta sosiaalihuoltolain uudistuksesta paremmin, olisi toimeenpanoa pitänyt tukea vankemmin ja kohdennetummin ohjauksella, koulutuksella ja tiedotuksella.
• Kunnissa käyttöön otetut lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat ovat jossain määrin lisänneet yhdessä tekemistä, mutta ne eivät ole toimineet toivotulla tavalla lastensuojelun kehittämistä eteenpäin kuljettavina asiakirjoina.
• Viranomaisten välisen yhteistyön lisäämiseksi on tehty töitä ja vuoden 2017 kuntakysely antaa viitteitä, että lastensuojeluun liittyvässä tiedonvaihdossa on edistytty, joskin ongelmiakin edelleen on. Sote-uudistus asettaa tiedonvaihdolle omat haasteensa ja yhteistyöhön terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja koulun välillä tulee panostaa edelleen vahvasti.
• Lastensuojelun sijaishuollon valvontakäytännöt vaihtelevat edelleen suuresti eikä sijaishuollon laadulle ole yhtenäisiä kansallisia kriteereitä. Tämä on lasten tasavertaisen kohtelun näkökulmasta ongelmallista. Tämänhetkinen SOTE-valvontaohjelma painottaa omavalvontaa, joka on lasten ja nuorten palveluissa riittämätöntä.
  Laadukkaan lastensuojelutyön elementit ovat toteutettujen selvitysten pohjalta hyvin tiedossa. Myös onnistumisia on nähty. Lastensuojelun voidaan kuitenkin katsoa olevan edelleen kriisissä, ja uudistusten läpiviemiseksi tarvitaan vaikuttavampia tekoja ja enemmän sitkeyttä. Muuten vaarana on, että suunnitelmat jäävät puoliväliin, toimeenpano ontuu, eikä todellista muutosta tapahdu. Kun lastensuojelua kehitetään, tarvitaan paitsi tuoretta tutkimustietoa, myös kokemusperäistä tietoa. Lastensuojeluun liittyvää lainsäädäntöä ei voi uudistaa ilman lastensuojelun ammattilaisten vahvaa panosta. Keskiössä tulisi kuitenkin olla lasten, nuorten ja perheiden itsensä. Tulevaisuudessa toivottavasti näemme nuorten asiakkaiden omien näkemysten vaikuttavan yhä kattavammin lastensuojelun kehittämiseen.

Lastensuojelun Keskusliiton 16.5. julkaistu uusi selvitys Lastensuojelun uudistukset – liian pieniä tekoja aloittaa uuden Mitä kuuluu, lastensuojelu? -julkaisusarjan, jossa tarkastellaan eri näkökulmista sitä, miten lastensuojelu tällä hetkellä toimii. Julkaisussa arvioidaan lastensuojelun kehittämistoimia ja lakimuutosten toimeenpanoa. Siihen sisältyy myös Toimiva lastensuojelu -työryhmään kuuluneen Matti Rimpelän kommenttipuheenvuoro.

Lisätietoja:

Johtava asiantuntija Leena Wilén, p. 050 337 4587
Asiantuntija Reetta Kallio, p. 040 668 4094

Julkaisu ladattavissa verkkokaupassa: https://www.lskl.fi/verkkokauppa/lastensuojelun-uudistukset-liian-pienia-tekoja/