Jokaisella lapsella tulee olla tasa-arvoiset tulevaisuuden mahdollisuudet

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa lapsen vanhempiin liittyvät seikat eivät vaikuta lapsen mahdollisuuksiin kouluttautua ja saada tarvitsemiaan palveluita. Yhteiskunnan tulisi varmistaa etenkin heikoimmista lähtökohdista tulevien lasten mahdollisuudet rakentaa itselleen hyvä tulevaisuus. Lastensuojelun Keskusliiton tänään hyväksytty strategia vuosille 2018-2021 keskittyy erityisesti eriarvoisuuden torjumiseen.

Lasten oikeudet toteutuvat suomalaisessa yhteiskunnassa verraten hyvin. Viime vuosien eriarvoistumiskehitys on kuitenkin kasvattanut kuilua hyväosaisten ja heikommin pärjäävien välillä, mikä näkyy myös siinä, että lapsen perhetausta vaikuttaa yhä vahvemmin hänen tulevaisuuden mahdollisuuksiinsa. Esimerkiksi varhaiskasvatusoikeutta on rajattu nimenomaan vanhemman tilanteesta riippuen, ei lapsen oikeuksien näkökulmasta tarkastellen.

– Suomessa tulisi aktiivisesti etsiä toimia yhdenvertaisuuden parantamiseen, sanoo Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen. – Universaalit palvelut lapsiperheille auttavat etenkin niitä lapsia, jotka tulevat heikommista lähtökohdista, eli juuri niitä lapsia, joita yhteiskunnan tulisi voimakkaimmin tukea. Ongelmallista on myös se, että lasten hyvinvoinnissa voi olla kuntakohtaisia eroja, kun kunnat ovat tehneet erilaisia arvovalintoja budjetoinnissaan. Se heikentää lasten mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Kansalaisyhteiskunta voi osaltaan paikata aukkoja julkisen sektorin palveluissa sekä muistuttaa hallintoa ihmisten todellisista tarpeista ja elämäntilanteista. Lastensuojelun Keskusliitto on 20.11.2017 julkaissut tutkija Petri Pajun kirjan Syliä tähteeksi – Järjestöjen elämää ja elämää järjestöissä, jossa kuvataan suomalaisten toimintaa kansalaisjärjestöissä haastatteluiden pohjalta.

– Järjestötoiminta tukee ihmisiä erityisesti elämän siirtymävaiheissa, sanoo Paju. – Järjestöt voivat siten osaltaan tasoittaa eroja ihmisten hyvinvoinnissa. Niiden tarjoama tuki ei kilpaile julkisten palveluiden kanssa, vaan täydentää sitä. Järjestöt pääsevät usein lähemmäs ihmistä kuin julkinen sektori.

Kansalaisyhteiskunnan merkitys kasvaa entisestään, kun yhteiskunnan nopeat muutokset aikaansaavat epävarmuutta ja lisäävät tuen tarvetta. Hallinnon on siten viisasta mahdollistaa ja tukea järjestöjen toimintaa. Tutkimusten perusteella julkinen tuki järjestöille kannustaa myös yksityisiä ihmisiä lahjoittamaan niille aikaansa ja rahaansa, ei vähennä sitä.

Keskusliiton hallitus nimettiin

Lastensuojelun Keskusliiton sääntömääräisessä syyskokouksessa 28.11.2017 hyväksyttiin keskusliiton strategia vuosille 2018–2021 sekä toimintasuunnitelma vuosille 2018–2019. Syyskokous pidettiin tasan 80 vuotta ja 1 päivä sen jälkeen, kun Lastensuojelun Keskusliiton perustamiskokous pidettiin aikoinaan 27.11.1937 Säätytalolla.

Syyskokouksessa nimitettiin Lastensuojelun Keskusliitolle myös uusi hallitus. Puheenjohtajana jatkaa professori Pentti Arajärvi, joka on johtanut keskusliittoa vuodesta 2007 alkaen.

Keskusliiton hallituksen varsinaiset jäsenet ovat:

Toiminnanjohtaja Pia Sundell, Barnavårdsföreningen i Finland r.f. (2018–20)
Toiminnanjohtaja Pertti Kukkonen, Auta Lasta ry (2018-20)
Toimitusjohtaja Marja Pajulahti, SOS-Lapsikyläsäätiö (2018-20)
Johtava sosiaalityöntekijä Satu Hartikainen, Kotkan kaupunki (2018-20)
Pääsihteeri Milla Kalliomaa, Mannerheimin Lastensuojeluliitto (2017-19)
Pääsihteeri Riitta Särkelä, Ensi- ja turvakotien liitto ry (2017-19)
Lastensuojelupalveluiden päällikkö Mari Ahlström, Espoon kaupunki (2017–19)
Toiminnanjohtaja Kai Laitinen, Erityshuoltojärjestöjen liitto Ehjä ry (2017–19)
Johtaja Kim Berglund, Perhekuntoutuskeskus Lauste (2016–18)
Pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta, Pelastakaa Lapset ry (2016–18)
Johtaja Tina Mäkelä, Suomen Uusperheellisten liitto (2016–18)
Kehitysjohtaja Mikko Oranen, Nuorten Ystävät (2016–18)

Lisätietoja:

Toiminnanjohtaja Hanna Heinonen, p. 040 838 4027, hanna.heinonen@lskl.fi

Lastensuojelun Keskusliiton strategia 2018-2021 sekä toimintasuunnitelma 2018-2019

Petri Paju: Syliä tähteeksi – Järjestöjen elämää ja elämää järjestöissä