”Jos voi auttaa muita, oma kokemus ei ole mennyt hukkaan” Kokemusasiantuntijatoiminta voi täydentää kunnan palvelutarjontaa

Kokemusasiantuntijatoiminta on viime vuosina yleistynyt kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kokemusasiantuntijuuteen liittyy kuitenkin myös rajoja ja eettisiä pohdintoja, ja kunnissa tarvitaan toiminnan järjestämisestä paljon enemmän tietoa. 

Monissa kunnissa kokemusasiantuntijat ovat mukana sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä. He tuovat esille asiakasnäkökulmaa ja tarjoavat vertaistukea saman kokeneille. Kokemusasiantuntijoita voi olla kuntien palkkalistoilla tai he saattavat tehdä yhteistyötä järjestöjen kokemusasiantuntijaryhmien kanssa. Esimerkiksi Auta lasta -järjestön Veturointi-toiminnassa Oulussa ja Turussa on mukana parikymmentä lastensuojelutaustaista ”veturia”, jotka tarjoavat lastensuojelun asiakkaana olevilla lapsille keskustelu- ja vertaistukea. Veturit tekevät Oulun ja Turun kaupunkien kanssa yhteistyötä lastensuojelussa ja sen kehittämisessä.

Kaikissa kunnissa kokemusasiantuntijoiden ei kuitenkaan vielä työskennellä. Kunnissa tarvitaan enemmän tietoa siitä, miten ja millä ehdoilla kokemusasiantuntijoita voi liittää osaksi palvelujärjestelmää. Jos ja kun kunta lähtee yhteistyöhön kokemusasiantuntijan kanssa, sen on pohdittava palvelun järjestäminen tarkkaan.  

– Olisi tärkeää, että kunta järjestäisi kokemusasiantuntijatoimintaan koulutusta. Se antaisi kokemusasiantuntijoille varmuutta, sanoo Elisa Dahlström, joka toimii kokemusasiantuntijana Kehitysvammaisten Tukiliiton Vahvistu vanhempana -hankkeessa. Kokemusasiantuntijat ovat hankkeessa mukana, jotta toiminta vastaisi aidosti vanhempien tarpeisiin ja asiakasnäkökulma osattaisiin ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa. 

Kokemusasiantuntijoiden kouluttamiseenkin voi liittyä ongelmia: on varottava, ettei menetetä kokemuksen aitoutta ja tuoteta puoliammattilaisia, jotka eivät enää näe palvelujärjestelmää asiakkaan näkökulmasta. Toisaalta koulutus voi auttaa kokemusasiantuntijaa itseään vetämään rajoja ja arvioimaan, mihin kaikkeen voimavarat riittävät. Oman elämäntarinan avaaminen vieraiden edessä voi osoittautua yllättävänkin rankaksi. Toisaalta on myös huomioitava omien läheisten tunteet ja oikeudet yksityisyyteen. 

– Kun kokemusasiantuntijan kutsuu johonkin tilaisuuteen puhumaan, on hyvä ohjeistaa kuulijoita ennakolta siitä, mistä kokemusasiantuntijalta voi kysyä ja mistä ei, vinkkaa Laura Barck A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus – Haastava arki –hankkeesta. Hankkeessa pyritään ehkäisemään niitä haittoja, joita lasisen lapsuuden kokeneet saattavat kohdata tullessaan itse vanhemmiksi. Siinä kokemusasiantuntijan tarjoama näkemys on arvokas. 

Kokemusasiantuntijuuteen ja sen rajaamiseen liittyy monia eettisiä pohdintoja. Joskus voi olla haitallistakin, jos minuus voi alkaa rakentua liikaa oman selviytymistarinan ympärille. Raamit, joiden kautta omaa tarinaa hahmottaa, väistämättä vaikuttavat identiteettiin. Parhaimmillaan vertaistuen tarjoaminen auttaa käsittelemään omiakin hankalia kokemuksia. Kokemusasiantuntijoille tärkeintä on kuitenkin muiden auttaminen. 

– Jos voi auttaa muita oman kokemuksen pohjalta, se kokemus ei ole mennyt hukkaan. Vaikealle kokemukselle tulee merkitys, kiteyttää Elisa Dahlström. 

Lastensuojelun Keskusliiton koordinoima Kaikille eväät elämään -avustusohjelma järjesti 13.11. tilaisuuden, jossa kokemusasiantuntijat kertoivat itse asiantuntijuudestaan. Tilaisuuden työryhmissä pohdittiin muun muassa kokemusasiantuntijatoiminnan järjestämistä eettisesti kestävällä tavalla. 

Lisätietoja: Hankekoordinaattori Ville Lavikainen, ville.lavikainen@lskl.fi, p. 040 030 5031