Lastensuojelun onnistumisia etsimässä

Lastensuojelu on tällä hetkellä varmasti suurempien haasteiden edessä kuin koskaan ennen. Koronan aiheuttaman poikkeustilan on pelätty lisäävän lastensuojelun tarvetta sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä ja onnistumisia tullaan todella tarvitsemaan. Mutta mitä onnistuminen lastensuojelussa tarkoittaa? Voidaanko isojen haasteiden keskellä ylipäätään puhua myös onnistumisista? Ja jos voidaan, niin mitä niistä voidaan oppia?

Metropolian ammattikorkeakoulussa on meneillään tutkimus, jossa kerätään lastensuojelun elämäntarinoita ja onnistumisen tekijöitä asiakaskyselyllä sekä työntekijöille suunnatulla kyselyllä.  

Vuoden alussa uuden kautensa aloittanut Lastensuojelun Keskusliiton viestintätoimikunta [i] lähti pohtimaan lastensuojelun onnistumisia keräämällä kokemuksia osallistujilta kuntien lastensuojelun avohuollosta, lastensuojelujärjestöiltä ja lastensuojelun kokemusta omaavilta nuorilta sekä vanhemmilta.  

Nyt jos koskaan on tärkeää pohtia, millä eväillä lastensuojelussa on aiemmin onnistuttu, kerätä hyviä kokemuksia ja ottaa niistä opiksi tulevina vuosina. Tutkimus ei väitä, että lastensuojelussa olisi pelkkiä onnistumisia, vaan pyrkii löytämään niitä, analysoimaan niitä ja tarjoamaan oppia niiden perusteella. 

Mitä onnistuminen lastensuojelussa tarkoittaa? 

Onnistumisessa keskeistä on muutos parempaan. Jotain on paremmin kuin aiemmin. Ja kun puhutaan lastensuojelusta, keskeistä on muutos lasten näkökulmasta, lasten hyvinvoinnissa. Onnistumisia voi kuitenkin tarkastella eri tasoilla, koko yhteiskunnan tai yksilön tasolla. Tässä tekstissä tarkastelemme onnistumisia kuluneina vuosina erityisesti rakenteellisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Julkaisemme myöhemmin toisen kirjoituksen, jossa mennään konkreettisemmin onnistumisiin asiakkaiden ja työntekijöiden palautteen perusteella. Poliittisesta näkökulmasta erityisiä onnistumisia ovat olleet jälkihuollon ikärajan nosto ja lastensuojelulakiin tulossa oleva asiakasmäärän rajaus, vaikka jälkimmäinen ei ihan toivotulle tasolle toivotussa aikataulussa yltänytkään. 

Yksi iso onnistuminen viime vuosina on tapahtunut osallisuuden lisääntymisessä: siinä, että kuulemme lapsia ja nuoria itseään enemmän yhteiskunnassa, heitä koskettavissa palveluissa ja niiden kehittämisessä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lastensuojelun kokemusasiantuntijatoimintaa on kehitetty määrätietoisesti. Kokemusasiantuntijanuorilta saadun palautteen mukaan lastensuojelun ammattilaiset ottavat yhä avoimemmin vastaan lasta osallistavia toimintatapoja ja yhteiskehittämisen periaatteita. Tätä hyvää kehitystä ei saa unohtaa tulevinakaan vuosina, vaikka lastensuojelussa poikkeustilan jälkien korjaaminen veisikin resursseja. 

Myös vanhemmilta saadun palautteen perusteella asiakkaiden kuuleminen on lisääntynyt. Lapsia, nuoria ja myös vanhempia kuullaan asiakasprosessin eri vaiheissa ja päätöksenteon yhteydessä ja he pääsevät kehittämään palveluita erilaisten kehittäjäryhmien kautta. Asiakasosallisuuden toteutumisen mahdollisuuksia lisää se, että lastensuojelun käsitteitä on kehitetty konkreettisemmiksi ja asiakkaille selkeämmiksi ja ymmärrettävämmiksi. 

Avohuollossa onnistumisia tapahtuu silloin, kun perheet saavat apua silloin ja siinä määrin, kun he sitä tarvitsevat. Monessa kunnassa on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota siihen, että tarjolla olisi sopivia palveluita jokaisen perheen tilanteeseen. Sosiaalityölle ja -ohjaukselle on jälleen annettu enemmän painoarvoa muun muassa systeemisen työskentelyotteen ohjaamana ja on pysähdytty tarkastelemaan rauhassa perheiden tilanteita ilman, että “määrätään” palveluita palveluiden perään.  

Lastensuojelua kehitetään voimakkaasti 

Vantaalla ja Espoossa systeemisen lastensuojelun kehittäminen on saanut kiitosta niin asiakkailta kuin työntekijöiltä. Työskentely systeemisen tiimin kokouksissa on ollut avointa ja yhdessä asiakkaiden kanssa tapahtuvaa. Malli on avannut ovia asiakkaiden ja lastensuojelun työntekijöiden väliseen yhteistyöhön ja keskusteluun. Vanhemmat ovat kokeneet systeemisen lastensuojelun kehittämisen vahvistaneen heidän osallistumistaan ja kuulemistaan lastensuojeluprosessissa. 

Kuntien lastensuojelun näkökulmasta tärkeänä kehityksenä on lisäksi ollut aktiivisempi ote rakenteelliseen sosiaalityöhön ja myös sosiaalityöntekijöiden uskaltautuminen julkiseen keskusteluun. Tätä halutaan enemmän, mutta käytänteet eivät vielä ole riittävän vakiintuneita. 

Kehittämistyössä kannattaa kuunnella työntekijöitä itseään. Esimerkiksi Espoossa sosiaalityöntekijöiden aloitteesta ensiarvio- ja päivystystyötä muutettiin niin, että asiakkaan tilanne arvioidaan seitsemän työpäivän aikana (ensiarviointi), palvelutarpeen arviointi valmistuu noin kahden kuukauden sisällä ja asiakkuus avataan noin puolelle lapsista, joiden tilannetta on arvioitu. Asiakasmäärät ovat laskeneet ja asiakkuudessa olevat lapset saavat parempaa palvelua. 

Onnistumisia lastensuojelussa ovat tukeneet muutokset lastensuojelulaissa, esimerkiksi kuinka lapsia ja nuoria tulee kuulla. Tai kuinka hyvää kohtelua koskeva suunnitelma kannustaa lastensuojelulaitosten yhteisöä laatimaan yhteiset pelisäännöt sekä hakemaan yhteistä ymmärrystä siitä, millaisia onnistumisia haetaan. Arviointia ja päätöksentekoa on kehitetty lastensuojelussa yhteneväisemmäksi.  

Jo nyt on ollut nähtävissä, että lastensuojelussa erilaiset digitaaliset välineet mahdollistavat yhteydenpidon tiivistymistä. Poikkeustila lienee sysännyt meidät tilanteeseen, jossa digitaalisen yhteydenpidon muotoja kehitetään ja otetaan käyttöön vimmatusti. Parhaimmillaan nämä uudet käytännöt jäävät elämään ja monipuolistavat lastensuojelun palvelumuotoja ja aikaansaaden yhä uusia onnistumisia. 

[i] Viestintätoimikunnan kaksivuotisen kauden tavoitteena on vaikuttaa lastensuojelun julkikuvaan monipuolistamalla lastensuojelusta käytävää keskustelua. 

Tekstin ovat kirjoittaneet yhdessä Lastensuojelun Keskusliiton viestintätoimikunnan jäsenet. Viestintätoimikunta koostuu kuntien ja järjestöjen edustajista.

Lisätietoja:

Juuli Hurskainen, johtaja, viestintä ja vaikuttaminen, juuli.hurskainen(a)lskl.fi, p. 050 353 3480
Annukka Paasivirta, erityisasiantuntija, annukka.paasivirta(a)lskl.fi, p. 040 647 2515